maanantai 14. toukokuuta 2018

Taistelu lehtokotiloita vastaan

                     yhteistyöpostaus/ Bayer Garden

Kevät on parasta aikaa aloittaa taistelu etanoita ja lehtokotiloita vastaan. Otukset ovat niin kovia lisääntymään, että kesällä niiden kanssa on jo ihmeessä. Jos se nyt keväällä jää tekemättä, myöhemminkin toki onnistuu. Viime kesänä laitoin ensimmäisen kerran etanarakeita kasvihuoneen taakse kosteikkoon ja altaisiin, missä kotiloita näkyi. Aion jatkaa torjuntaa niin pitkään, kun niitä ilmestyy. Nyt löytyi muutama pieni yksilö mansikkakankaan alta. Kotilot kannattaa kerätä pois. Heitän ne kuumaan veteen ja sieltä roskikseen. Toinen vaihtoehto olisi kaivaa ne maahan, etteivät päädy toisten yksilöiden ravinnoksi. Natria Etanarakeilla kotiloista pääsee eroon luonnonmukaisesti. Vaikuttavana aineena on luonnossakin esiintyvä rautafosfaatti. Ripottelin rakeita mansikkalaatikoiden reunoille ja mansikkakankaan alle. Suoraan kasvien lehdille sitä ei saa laittaa. Bayer Gardenin Natria Etanarakeet lähetti tuotteen maahantuoja.


Omenapuiden alustat kokivat taas muutoksen. Vaihdoin koristekatteen tilalle kukkia. Penkin reunoihin löysin taivutettavaa reunanauhaa. Pari säkkiä multaa ja bellikset siihen. Tykkään, puutarhaan tuli kaivattua väriä.


Lauantaina aloitimme kasvihuoneprojektin. Sanoin miehelle, että otan listat ja muovit pois. Vaihdetaan ne uusiin, niin kasvihuone siistiytyy. Kun sain sen tehtyä, mies tuli katsomaan, miltä runko näyttää. Aika huonossa kunnossa oli. Hän aloitti purkuhommat huonoimmasta päästä ja homma jatkui ja jatkui...


... kunnes kaikki oli maantasalla. Laudat ja lankut olivat suurimmaksi osaksi lahoja. Mun muovien- ja listanvaihdosta tulikin vähän suurempi projekti. Nyt saa suunnitella kaiken alusta, perustuksista lähtien. Mies suunnitteli kokeilla kierrepaaluja, niillä saisi kuulemma tehtyä perustukset helpolla.  Saas nähdä mitä saadaan aikaan.


Tämän kevään uusia istutuksia on alppiruusu 'Red'. 


Toinen uusi alppiruusu on 'Red Jack'. Piristävää, kun kevätpuutarhasta löytyy punaista. Tähän asti kaikki muut keväällä kukkivat ovat olleet vaaleanpunaista, lilaa ja keltaista. Toivottavasti nämä menestyvät ja kasvavat.


Piti siirtää kurjet pois kukkapenkistä. Huomasin, että tulppaanin piipot yrittivät nousta  lintujen varpaiden välistä.


Kesäistä ja helteistä viikkoa !


tiistai 8. toukokuuta 2018

Palmun uusi ruukku

                                                                 blogiyhteistyö/  SisustaUlkona.fi 


Olen etsinyt jo useampana vuonna palmulle uutta ruukkua. Sopivan leveän, korkuisen ja painoisen  ruukun löytäminen ei ollut helppoa. Kapeita ja korkeita kyllä löytyi, mutta sellainen ei pysy kovilla tuulilla pystyssä. En halunnut myöskään painavaa keraamista ruukkua, koska palmua pitää siirrellä.  Kuitupalmu on kasvanut viime vuodet valkoisessa vesisaavissa. Se hoiti tehtävänsä, mutta kaatui ja hajosi sekin viime syksynä. Aluksi ostin palmulle kalliita keraamisia ruukkuja, mutta eipä nekään pysyneet pystyssä. Salaojavärkiksi päätyivät toisten ruukkujen pohjalle. Kevättalvella tuli vastaan tämä Elhon Pure Straight Round-ruukku SisustaUlkona.fi sivulla. Siinähän se oli, juuri oikean kokoinen. Saatavilla olisi ollut vielä suurempikin koko, mutta se ei olisi mahtunut enää varaston ovesta sisälle ja katto olisi tullut vastaan. 


SisustaUlkona.fi sivuilta löytyy ruukkujen lisäksi monenlaista ihanaa puutarhan ja pihan sisustamiseen. Kannattaa käydä tutustumassa. Linkki: SisustaUlkona.fi


Ruukun halkaisija on 65 cm, kymmenisen senttiä isompi kuin palmun juuripaakku ja edellinen ruukku. Joten palmu sai vähän uutta multaa ruukun reunoille. Leveyttä pitää olla senkin vuoksi, että pari metrinen palmu pysyy pystyssä kovillakin tuulilla. Täällä tuulee melkein aina, meri on niin lähellä. Korkeutta uudella ruukulla on 69 cm, melkein 20 cm enemmän kuin vanhassa. Pohjalle jäi hyvin tilaa lecasoralle ja uudelle multakerrokselle. Multatila on 157 litraa. 


Palataanpa operaation alkuun. Siiri hyppäsi palmun juurelle tarkkailemaan, mitäs nyt on meneillään. Siellä porattiin reikiä uuden ruukun pohjaan. 


Mietin pitäiskö suurentaa reikiä, mutta eiköhän vesi noistakin pois pääse. Pohjalle laitoin salaojitukseksi kerroksen lecasoraa ja maisemointikankaan sen päälle. Ja ruukkuhan tulee rullakon päälle, niin se on helppo lykätä autokatokseen kovimpina sadekausina.


 Sitten lähti mopo käyntiin tai oikeastaan paappa. Meillähän oli tarkoitus pitää perinteiset kevätpippalot sukulaisille ja siinä sivussa palmunsiirtokökkä. Eihän tässä mitään juhlia ole jaksanut järjestää, kun 2 kuukautta kestänyt yskä ja kaikki muut sairastelut on vienyt meiltä molemmilta mehut. Aloimme sitten miettimään siinä, miten me saataisiin paapan kanssa palmu pois vesisaavista. Laitoin sitä kallelleen ja kumoon, eihän se sieltä mihinkään hievahtanut. Annoin luvan hajottaa loputkin saavista ja sittenhän alkoi tapahtumaan. Paappa sanoi, että "jaa, olisit heti sanonut, että saavin saa hajottaa", otti lapion käteen ja alkoi mäiskimään. Me katsottiin kummatkin suu auki vieressä, >no nyt paappa pääsi vauhtiin. Meno oli sen verran hurjan näköistä, etten rohjennut edes kuvaa ottaa. Mies kyllä sanoi, että nyt tulis juutupe materiaalia :D Toivoin vain, ettei palmun juuret katkeile. Juuristo säilyi ehjänä ja nostimme palmun kolmeen pekkaan uuteen ruukkuun. Painava se oli vieläkin, vaikka juuristo oli kuiva. Multaahan palmun ruukuista ei paljoa löydy, vaikka sitä sinne istutushetkellä laittaakin. Juuristo täyttää koko ruukun. En tiedä, mihin multa sieltä haihtuu.


Uuteen ruukkuun laitoin Biolanin istutusmultaa. Sitä meni vajaa säkkillinen. Pohjalle olisi voinut laittaa vähän enemmänkin, mutta eihän tuota kukaan edestakaisin jaksanut nostella. Pinnalle jäi vielä tilaa, ajattelin kokeilla istuttaa siihen riippuvia kesäkukkia. Laitan siihen kerroksen kevyempää multaa. 



Nyt on taas näkösuoja paikoillaan. 


Terassilta on suora näköyhteys tielle. Ei ole kiva istuskella tai maata lötkötellä sohvalla, jos ohikulkijoilla on suora näköyhteys. Palmu peittää sopivasti pihatien. 


Aprikoosipuu alkaa myös heräilemään, silmuissa näkyy jo eloa.

Siiri tuli tervehtimään.


Siiri oli sitä mieltä, että nyt mennään syömään. Ja niinhän me mentiin.
Ruukussa on muuten kiva mattamainen pinta, menee ihan ulkonäöltään keraamisesta ruukusta. 


Hyväntuulinen parivaljakko :)


Tässä vuonna 2011 otetussa kuvassa palmu on vielä pikkuinen. Tuo saviruukku pyöri pitkin pihaa ja halkesi. Luulenpa, ettei palmua ehjästä ruukusta olisi mitenkään pois saanutkaan, juuripaakku oli jo kasvanut ruukun muotoihin.


Piti fiilistellä vielä illallakin palmun uutta lookia ulkolyhtyjen valaisemana. Olen tykästynyt niin noihin ladattaviin lyhtyihin. Sainkin lempinimen myrskyluodon maija, kun kuljen niiden kanssa ympäri puutarhaa. Aina löytyy jokin uusi paikka, missä on kiva kokeilla valoa. MyGarden Pöytävalaisimet olen saanut Philipsiltä blogiyhteistyönä. Pöytävalaisimet ladataan sisällä samalla tavalla kuin kännykät eli USB-kaapelilla. Käytän yleensä kaikkein himmeintä valoa, niin akku kestää ja valo palaa pidemmän aikaa. linkki; Philips Pöytävalaisin




Kisu ja siili illan hämärissä.


Nyt onkin jo ihanan keväinen ilma tai oikeastaan kesäisen lämmin.
Puutarhassa ohjelmassa olisi kevätlannoituksia, siementen kylvämistä ja muuta mukavaa.
Aurinkoisia kevätpäiviä 🌱🌄🌱


torstai 3. toukokuuta 2018

Orvokeista kesä alkaa


Viime postauksesta on kulunut pari viikkoa. Tässä välissä on loputkin lumet ja jäät sulaneet. Samoin katosivat yöpakkaset, ainakin toistaiseksi. Uskaltauduin ostamaan orvokkeja ja pääsin istutushommiin. Kyllä tämä onkin taas ihanaa. Viime kesästä tuntuu olevan harvinaisen pitkä aika.


Tässä postauksessa näkyvät kesäkukkamullat ja mainitut kastelulannoitteet olen saanut Biolanilta blogiyhteistyön merkeissä. Kiitos Biolan !

Istutan orvokit ja kaikki muutkin ruukkuistutukset kesäkukkamultaan. Sen sisältämä kevytsora ja biohiili tekee siitä kevyttä. Ei tule saviruukutkaan liian raskaiksi nostella. Toinen hyvä ominaisuus biohiilellä on sen kyky sitoa vettä itseensä. Sen ansiosta kukkien kasteluvälit ovat pidemmät kuin tavallisella puutarhamullalla.


Olin sen verran tohkeissani ensimmäisistä kesäkukista, että unohdin laittaa ruukkuihin varastolannoitteet. Tai voisihan sen vieläkin laittaa kukkien väleihin, mutta hoidan lannoituksen näille orvokeille myöhemmin luonnonravinnenesteellä. Sitä voi laittaa jokaisella kastelukerralla (tai oma ohjeeni; silloin, kun muistaa) 1 korkillisen 3 litraan vettä.

Biolanilla on myös toinen vaihtoehto kastelulannoitukseen, Biolan Kesäkukkalannoite.


Vaikka lumihangistakin tykkään, kyllä orvokit ja multapussit on taas niin piristävä näky. Ei ollut yhtään haitaksi, vaikka jaksoin istuttaa vain pari kolme ruukkua päivässä. Oli kiva vain fiilistellä tällä näkymällä, lupaus kesästä 💚 


Orvokinostoreissulta mukaan lähti myös nämä iloiset veitikat. Samaa sarjaa oli myös pupujussi ja tatti. Saas nähdä pitääkö ne käydä ostamassa vielä puutarhan puolelle.


Krookukset selvisivät talvesta. Olihan niillä aikamoinen lumikerros suojana. 


Vappuna käytiin iltakalassa. Kalaa ei kyllä tullu, mutta ilta oli hieno.


Toivotaan, että tämä siili houkuttelee muitakin piikkipalloja hipsuttelemaan iltahämärissä puutarhaan. 


Mukavaa kevään jatkoa 🌱



sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Talvetettavat heräilevät


Kuitupalmu odottelee jo malttamattomasti pääsyä ulos ja aurinkoon. Vielä pitää hetken malttaa, kunpa yöpakkaset pian loppuisivat. Uusi ruukku jo odottelee valmiina. Tarvitsen vain apuvoimia ruukun vaihtoon. Sukulaiset saavat pian kutsun kylään.


Siiri kävi tarkistamassa kastelun tarpeen.


Varasto on tähän aikaan vuodesta tupaten täynnä. Pian pääsee tositoimiin.


Palmulle olen lurauttanut muutaman kerran ravinnenestettä kasteluveden joukkoon.


Kiivi tarkastettu, hengissä on.


Verenpisara tarkistettu, joten kuten selviytynyt. Se jäi syksyllä ensimmäisiin yöpakkasiin, pudotti kaikki lehtensä sen jälkeen. Eiköhän sieltä uutta pukkaa.


Oliivissa on vielä jonkin verran lehtiä, varisevat kyllä kovaa vauhtia. Sitä olen nyt sumutellut pari kertaa viikossa.


Kevään ihanuutta, tarkenee lukea lehtä terassilla. 



Oli pakko päästä jo pääsiäisen aikaan puutarhaan nauttimaan päiväkahveista. Käytäväthän sinne oli kaivettava. Nyt on jo enimmät kinokset sulaneet, mutta kyllä nurmikko vieläkin valkoinen on.



Skål keväälle, auringolle ja uudelle kasvukaudelle, eiköhän se ennen juhannusta lähde käyntiin.

🌿🌿🌿

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Vihervoimaa versoista.


Kevättalven herkkuja ovat tuoreet versot. Aamuisin piristyy kummasti, kun napsaisee vihervoimaa leivälle. Babyleaf-siemensarjan versot tuovat kivasti vihreyttä ja kevään tuntua keittiöön.
Olen saanut Microgreen & Babyleaf siemenet testaukseen Scheteligiltä.


Tatsoikaalin versot olivat maukkaita. Ne päätyivät parempiin suihin ensimmäisenä. 


Punajuurikkaan versot ovat piristävä lisä salaateissa. En itse erityisemmin pitänyt niiden punajuuren mausta, mutta punainen väri on kiva.


Lehtikaali Red Russian oli suosikkini näistä babyleaf siemenistä. Ne kasvattivat parhaiten satoa. Tätä lehtikaalia kasvoi myös viime kesänä terassin salaattibaarissa. Menestyi siinäkin hyvin. Loppusyksystä keräsin loput lehdet talteen ja pakastin ne. Talvella olen lisäillyt murennuttuja lehtiä mm. kanapastan ja keittojen joukkoon.


Herneenversoja on syöty jo muutama satsi. Mikäs sen parempaa kuin tuoreet versot ja valkosipulin viipaleet aamuisin leivän päällä. 


Valkosipulien versot venähtivät pitkiksi. Onpa ollut enemmän syötävää.


Asiasta kolmanteen, en malta olla laittamatta muutamaa talvikuvaa. Hiihtolomalla kävimme Raippaluodossa pilkkireissulla. Ei tullut sintin sinttiä, mutta kelit olivat kohdillaan.





Hei, mäkin pääsin maistelemaan. Kirjavalehtinen ohra oli niin hyvää, että söin ne kerralla 😻😸


Kun sain ohranversot syötyä, siirryin äiskän herneenversoihin. Sainkin ne sitten omaksi 😸 


Kukkuu, mä olen piilossa. Maistoin siinä samalla valkosipulinversojakin, yök, jätin ne muiden syötäviksi.


Aurinkoisia ja kauniita kevättalven päiviä 💙