keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kuvia puutarhavuodelta 2016


Teija lähetti Salainen puutarha-blogista kesäkuva-haasteen. Hän arveli, että blogini taitaa olla talvilomalla. Niinhän se on, tarvitsen pienen tauon näihin puutarhajuttuihin. Keväällä on sitten taas uutta intoa. Kuvia on tullut napsittua kyllä talvisestakin puutarhasta, niitä olen laittanut instan puolelle. Tykkään talvestakin ja odottelen, tuleeko hiihtokelejä. 
Kiitos Teija, että herättelit muistelemaan kesää, vihreyttä ja lämpöä <3 
Palataanpa sitten viime kesään, Ylläolevat tulppaanit olivat kevään ensimmäisiä kukkijoita.


Samoin lilat ukkolaukat. Siirsin syksyllä osan laukkojen sipuleista toiseen paikkaan, koska tuossa pionit peittyivät niiden taakse. Enpä tiennyt, että laukat venähtävät noin pitkiksi. Ja kukintakin kesti yllättävän pitkään.


Kevään projektina oli hedelmäpuiden alustojen uudistaminen. Laitoin omppupuiden alle singelisoraa + pähkinän väristä koristekatetta. Mietin miten haravointi sujuu soran ja katteiden päältä, mutta ei siinä suurempia ongelmia ollut. Haravoin lehtiä muutaman kerran heti niiden pudottua. Vähän soraa ja katetta tulee väkisinkin mukana, mutta eiköhän sinne suurin osa jäänyt.


Valkokirsikka Lumikki tarjosi ekat maistiaiset. Kyllä sieltä mieto kirsikan maku löytyi. Kirsikat olivat vähän pehmeämpiä kuin punaiset sisarensa. 


Päärynäpuulla oli viimeinen kesä. Puusta repesi puolet pois muutama vuosi sitten syysmyrskyssä. Sen jälkeen hedelmät ja lehdet muuttuivat rupisemmiksi ja mustiksi vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Hedelmien pintaan alkoi tulla mustaa kuin nokea jo raakilevaiheessa. Parina viime kesänä siitä ei saanut satoa ollenkaan. Meillä oli monta kertaa puhetta siitä, että puu pitäisi kaataa. Mutta enhän minä sitä olisi koskaan malttanut tehdä. Kuinkas ollakaan minun synttäriaamulla päärynän oksat alkoivat heilumaan siihen malliin, että syöksyin katsomaan, mitä pihalla tapahtuu. Mies siellä sahasi alaoksia niin tiuhaan tahtiin, että latvuksessa oli enää oksia. APUA, en tiennyt olisinko itkenyt, huutanut, nauranut vai mitä. Mun rakas päärynäpuu oli mennyttä. Ehdotin kyllä, että jätettäisiinkö pitkärunkoinen "palmupäärynä" kuitenkin. Noh, helpotushan se kuitenkin oli, mies teki sen, mitä en itse olisi malttanut tehdä. Pelkäsin nimittäin, että puu tartuttaa kaikkiin muihinkin hedelmäpuihin tauti-itiöitä ja mitä lie sairauksia. Ja on sitä ehkä jo tehnytkin. 

Mutta mitenkäs blogin nimi, ei ole enää päärynäpuuta, minkä varjossa köllötellä. Olisiko se nyt luumupuun varjossa ? Katsotaan nyt, saadaanko uusi päärynä mahtumaan vielä johonkin. Tuohon samaan paikkaan ei ehkä kannata istuttaa, vai mitä mieltä olette ?


Sitten pääsin tositoimiin, vadelmien, mansikkojen ja saskatoonien keräykseen ja säilömiseen.


Ja mesimarjojen ja jalomaaraimien.


Omput olivat nyt terveempiä kuin edellisvuonna, joten pääsin testailemaan mehulinkoa. Tuoremehussa on kaikki vitamiinit tallella. Ja niin hyvää, että kannu tyhjeni samantien.


Karhunvadelmia päätyi hilloihin omppujen ja luumujen kanssa.


Luumuvuosi oli muuten hyvä, paitsi jatkuvat sateet pilasivat homehduttamalla osan satoa. Pilaantuneita luumuja saikin kerätä pois joka toinen päivä. Välipäivinä ja auringon pilkahdellessa oli kypsien luumujen vuoro. 


Istutimme keväällä 3 uutta tyrniä; Terhi, Tytti ja Tarmo lajikkeet. Ekat vitamiinipommit popsittiin suoraan puskista. Niin ja sainhan tehtyä niistä myös pirtsakkaa kiisseliä appelsiinimehulla höystettynä. Ai että se on raikasta ! 


Sinikriikunat kestivät paremmin vesisateet kuin siniluumut. Kriikunoista tuli makea sato. En meinannut ehtiä kuvaamaan, kun kriikunat napsittiin jo lautaselta.


Zilgoja popsittiin minkä ehdittiin. Hain joka päivä muutaman kypsän tertun iltanaposteltaviksi. Loput, parin sangollisen verran, päätyivät mehuihin ja hyytelöihin. Viinintekoon en ole vielä innostunut, koska en pystyisi sitä kuitenkaan nauttimaan ilman ärsyttäviä vatsanväänteitä ja migreeniä. Elämää huomattavasti helpottavaa olikin, kun sain tämän vuoden aikana vihdoin ja viimein vatsani parempaan kuntoon. Kärsivällisyys alkoikin olla jo loppu sillä saralla. Nyt tiedän aika hyvin, mitä vatsa kestää ja mitä ei. 


Suurin osa punaluumuista ehti kypsyä.



Terassilla ollut viljelylaatikko oli ahkerassa käytössä. Siitä sai napsaistua monet salaatit, timjamin oksat ja persiljat. Pinaattien ykköskohde on edelleen muhennos, johon laitan lisäksi esim. valkosipulia, siemeniä, ruohosipulia. Tai sitten keittoon ja ohukaisiin. Toinen viljelylaatikoista oli kasvihuoneessa, mutta se oli huono idea. Salaatit nahistuivat siellä turhan nopsaan, herneenversot kasvoivat parissa päivässä puolimetrisiksi ja  pinaatitkaan eivät viihtyneet. Ensi kesänä laitan sen toisenkin viljelylaatikon terassille, ruokapöydän viereen.


Osa maisseista ehti kypsyä. 
Tulevana keväänä täytyy kylvää siemenet heti huhtikuun alussa. Tai vaikka jo maaliskuun lopulla.


Siiri ihmetteli, kun kannoin oliivin  ja liljapuun sisälle. Vikatikki se olikin, oliivi alkoi varistaa heti lehtiään. Siirsin oliivin viileämpään varastoon. 

Viime vuosi oli pohdiskelujen aikaa, toisaalta se oli myös käänne parempaan päin. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Huomasin miettiväni usein, miksi, miksei, entäs jos... Ja tulin siihen tulokseen, että joskus se kissa on vain nostettava pöydälle. Elämä tuo ihmeellisiä asioita eteen, kai niillä kaikilla on jokin tarkoitus tai sitten ei. Mutta eteenpäin rämmitään näissä haasteiden verkoissa, joskus kompastellen joskus nauraen. Elämä on <3


Hyvää alkanutta vuotta <3


perjantai 25. marraskuuta 2016

Arvonta suoritettu


KIITOS KAIKILLE ARVONTAAN OSALLISTUNEILLE !
Arvonta on nyt suoritettu. Käytin random.org generaattoria. Satokausikalenterin vuodelle 2017 voittivat;

Kivipellon Saila

ja

Between

Onnea voittajille ! 
☆🌹🌹🌹☆


Lähettäisittekö yhteystietonne minulle osoitteeseen paarynapuunvarjossa@gmail.com, niin saadaan kalenterit matkaan.



* Blogiyhteistyössä mukana Satokausikalenteri


KALENTERIT ON 28.11. LÄHETETTY VOITTAJILLE.


tiistai 22. marraskuuta 2016

Smoothiella matkaan


Päiväni käynnistyvät yleensä perinteisellä kaurapuurolla ja marjoilla. Välillä siihen kaipaa kuitenkin vaihtelua. Pirteä hedelmäsmoothie sopii paremmin kuin hyvin harmaaseen marraskuun aamuun. Tällä kertaa kotona sattui olemaan omppuja, mandariinia, appelsiinia, banskua ja kiiviä sekä rahkaa ja kauramaitoa.
🍏🍎🍌🍍🍊


Smoothien tekemiset ovat aikaisemmin jääneet harmillisen vähälle. Vanha blenderi oli niin epäkäytännöllinen, terää ei saanut irroitettua pesua varten. Lisäksi se piti niin kovaa meteliä, että korvasuojat olisivat olleet tarpeen.


Nyt alkoi uusi smoothie-aikakausi. Sain Boschilta testattavaksi SilentMixx-tehosekoittimen. Se on markkinoiden hiljaisin, tykkään ! Nyt voin pyöräyttää smoothiet, vaikka muut olisivat vielä unten mailla. Ja mikä parasta kannun puhdistus on helppoa. Terän saa irroitettua easy klick- toiminnon avulla kannun pohjassa olevaa kahvaa kääntämällä.

* blogiyhteistyössä mukana BSH Kodinkoneet Oy


Tehosekoittimessa on myös smoothie-suodatin, jonka sisään pudottelin appelsiinin ja mandariinin lohkot. Voihan ne toki sekoittaa smoothien joukkoonkin. Smoothie-suodatin on tarkoitettu siementen poistamiseen. Odotankin vesi kielellä ensi kesää ja kypsiä viinirypäleitä. Zilgat voi heittää suodattimen sisälle ja pyöräyttää tuoreet rypäle-smoothiet 🍇🍇🍇🍇


Muistuttelen samalla edellisessä postauksessa olevista Satokausikalenteri- arpajaisista. Kipinkapin osallistumaan, perjantaina arvotaan  🏃🏃🏃


🍇🍉🍋🍇🍌🍍🍎🍏🍆🍐🍒🍓🍇🍅🍓🍇

Maukasta marraskuun jatkoa !


perjantai 18. marraskuuta 2016

Satokausikalenteriarvonta


Se on perjantai, pyöräytän käyntiin arvonnan. Sain mahdollisuuden arpoa 2 kpl ensi vuoden Satokausikalentereita teille. Kalenterista löytyy mm. vinkkejä monipuolisemman, edullisemman ja ekologisemman ruokavalion suunnitteluun.

Arvontaan voit osallistua perjantaihin 25.11.2016 klo 9.00 asti.
Alla arvonnan säännöt:

1 arpa kommentoimalla tätä postausta
2 arpaa kommentoimalla ja olemalla/ liittymällä blogini lukijaksi
3 arpaa kommentoimalla, olemalla/ liittymällä lukijakseni ja tykkäämällä Facebook-sivusta
4 arpaa kommentoimalla, olemalla/ liittymällä lukijakseni, tykkäämällä Facebook-sivusta ja linkittämällä arvonnan blogiisi/ Facebook-sivuusi. Linkityksessä voit käyttää yllä olevaa kuvaa.

Ilmoita kommentissasi, monellako arvalla osallistut. Jos olet anonyymi kommentoija tai sinulla ei ole omaa blogia, jätä yhteystietosi, johon voin ilmoittaa, mikäli onni suosii sinua arvonnassa.

ONNEA ARVONTAAN !


Kalenterissa on jokaisen kuukauden kohdalla luettelo ajankohtaisista sesonki- ja varastokasviksista.  




Kalenterin lopussa on yli 160 kasviksen kuvaukset. Nyt mukana on myös FODMAP-ohjeistus. 



Kalenterista löytyy myös yleistietoa ravintoaineista. 



Kalat ovat uineet myös sivuille.


Villiyrttien käyttöön pitäisi perehtyä tässä talven aikana. Niiden joukosta voisi löytyä vaikka mitä herkkuja. 


Nyt vain osallistumaan arvontaan !

* arvonnan tarjoaa Satokausikalenteri



keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Talvisuojaa ennen lumisadetta.


Aprikoosi sai talveksi villasukat jalkaansa. 
Tännekin lupailtiin loppuviikolle lumisadetta, oli korkea aika laittaa talvisuojat kasveille. 
Kiitos Biolanille Puutarhan talvisuojasta !


Toivottavasti tänä vuonna istutetut zilga köynnökset, kärhöt ja muut säilyvät hengissä talven yli. Niillä on nyt ainakin talvisuojaturvetta lämmittämässä juuristolla. Viime talvena tuosta pergolasta kylmettyivät viiniköynnökset, köynnösruusut ja kärhöt. Niillä oli suojana vain havuja.
 

Täytyy ostaa valkosipulipenkkeihin toiset kerrokset kasvimaakehikkoja. Nuo ovat niin matalia, ettei talvisuojaa saanut laitettua kuin pienen kerroksen. Tyhjennän sitten loput säkit penkkeihin.


Maistelin nyt vasta ensimmäisen kerran lehtikaalia ja ihastuin sen makuun samantien. Harmi vain, että vatsa ei ollut yhtä tykästynyt uuteen tuttavuuteen. Kuullotin lehtikaalia hetken pannulla valkosipulin ja auringonkukansiementen kanssa. Kokeilin myös tehdä lehtikaalisipsejä. Olivat yllättävän rapeita ja hyviä. En syö tavallisia sipsejä, mutta lehtikaalisipsejä teen toistekkin.


Pelargonia jaksaa vielä kukkia olohuoneen ikkunalla.

Talvista viikon jatkoa !

tiistai 25. lokakuuta 2016

Muratit kannattaa talvettaa


Istutin kolme muratinalkua syysistutukseen 2010. Ne näyttivät niin vihreiltä vielä talven tultua, etten malttanut jättää taimia pakkaseen. Vein pikkumuratit varastoon lämmittelemään. Laitoin talven aikana muutaman kerran lumipalloja ruukkuun tai lorautin vettä juurille. Muratin rönsyt pysyivät vihreänä yllättävän helpolla. Samalla systeemillä on menty kaikki nämä vuodet. Muratti matkaa syksyllä varastoon, ja keväällä taas yöpakkasten mentyä ulos.


Löysin tämän kuvan blogin ensimmäisistä jutuista, se on tammikuulta 2011.  Toinen talvi on tuolloin menossa. Varastossa on kolme pientä ikkunaa, niistä tuleva valo näyttää riittävän muratille. Lämpöä siellä pidetään kahdeksan asteen tienoilla.


Muratti on vielä ulkona, niin ja onhan siellä kuitupalmukin. Heitin hallaharson muratin päälle jo pari viikkoa sitten, kun oli pakkasöitä. Nyt ei niin kylmää ole ollutkaan. Muratti ei näytä ottaneen nokkiinsa pienistä pakkasista. Olisin sen vienyt jo varastoon, mutta sain selkäni kipeeksi, kun rehasin muut ruukut sisälle. Miehestäkään ei ole nyt avuksi, hän oli selkäleikkauksessa hiljattain. Eli täällä on nyt kaksi hyvin suoraselkäistä tyyppiä, ei pahemmin kumarrella. Päätin, että tämä sai nyt olla viimeinen kerta, kun nostelen raskaita keraamisia ruukkuja. Ensi keväänä korvaan loputkin ruukut muovisilla tai muilla kevyemmillä. Sellaiset ruukut olisivat käteviä, joissa on pyörät alla. Tai kahvat, joista on helppo nostella.


Murattiseinä toimii takaterassilla näkösuojana naapuriin päin.  Sinne ei paista aurinko kuin myöhään illalla. Muratti otti nokkiinsa edelliskeväänä, kun siirsin sen liian aurinkoiseen paikkaan. Versojen päät käpristyivät eikä mokoma kasvanut koko kesänä. Paljoa se ei kasvanut tänäkään kesänä, mutta muuttui kuitenkin taas vihreäksi. Täytyy pyytää tänään paappa apuun, että saadaan muratti suojaan ennen lumisateita. Vielä täällä on plussan puolella ja aurinkokin alkoi paistelemaan. Nyt kutsuu haravointi :)


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Talvivalkosipulien istutuspuuhissa


Niin se tämäkin kesä ja syksy alkaa olla pulkassa. Vuoden viimeisiä puutarhahommia on talvivalkosipulien istutus. Laitan maahan  tänäkin syksynä kotimaista Aleksandra lajiketta. Vielä ei oma sato tähän riittänyt. tilasin uudet sipulit hyötykasviyhdistykseltä. Istutan ne kahteen kehikkoon ja loput kasvihuoneen eteen.

Hyötykasviyhdistys lähettää valkosipulien mukana hyvät ohjeet, Siinä on kerrottu kaikki mahdollinen talvivalkosipulin luonnonmukaisesta viljelystä;
lannoitus, jakaminen, muut käsittelyt, istutusaika, millainen penkki, istutussyvyys ja -tiheys, kastelu, korjuu ja säilytys sekä itusilmujen kasvatus valkosipuleiksi. Tänä syksynä laitoinkin ensimmäisen kerran itusilmuja kasvamaan. Jännää nähdä ensi keväänä ja kesänä, kasvavatko yhden kynnen kokoisiksi pikkusipuleiksi. Jos onnistuu, pikkusipulit laitetaan uudestaan maahan syksyllä ja kolmantena kesänä niistä pitäisi kasvaa kokonaisia valkosipuleita.
  
Poistin viikkoa ennen kynsiin jakamista ja istutusta ylimääräiset kuorikerrokset, paitsi ei sisintä. Tällä pyritään estämään homeiden pääsy juuriaiheen kautta kynnen sisälle. Juuri ennen istutusta irrottelin kynnet.

Ohjeissa neuvottiin tekemään myös lämpökäsittely; liotin kynsiä tunnin 40-asteisessa vedessä. Lämpökäsittely torjuu naattihometta.


Valmistelin kasvimaata jo aikaisemmin sekoittamalla siihen puuntuhkaa. Sen pitäisi torjua sipulikärpäset. Ennen kynsien istuttamista, sekoitin multaan vielä  kanankakkarakeita. Lannoitan toisen kerran keväällä maan sulettua. Ja vielä kolmannen kerran kesäkuun puolivälissä. Sitten kynnet maahan, noin 7 cm syvyyteen ja 10 cm välein. 


Katteeksi suositellaan 10 cm kerrosta olki- tai koivunlehtikatetta. Meiltä löytyy vaahteran lehtiä, silppusin ne ruohonleikkurilla. Pelkäsin, tukehtuuko akkuruohonleikkuri moiseen lehtimäärään, mutta se silppusi lehdet vaivatta pienemmiksi.


Sitten vain juurtumaan. Saapi nähdä, kuinka pitkään tänä vuonna syksy jatkuu. Tänään on pitkästä aikaa aurinkoinen aamu, kyllä se vain piristää harmauden jälkeen.


 Mukavia syyspäiviä !