sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kesän lempparipaikka


Haaveilin pitkään sohvasta terassille, jossa voisi lökötellä ja lueskella kahvittelun ja ruokailun lisäksi. Kesällä sellainen löytyi ja on ollut sen jälkeen ahkerassa käytössä. Eipä ole montaakaan päiväkahvia tullut sisällä juotua eikä kesän aikana syötyäkään, Sohvapöytä on melkein ruokapöydän korkuinen, joten siinä on ihan hyvä aterioidakin. Markiisin alla oli aikaisemmin mäntyinen ruokailuryhmä, siirsimme sen terassin toiseen päähän. Siellä voi ruokailla, kun on enemmän vieraita, 



Yksi mitä en vaihtaisi on sähkögrilli, se on niin kätevä. Sähköt vain päälle ja grilli on pian kuumana. Ruoka kypsyy tasaisesti, eikä pala. Kun masut ovat täynnä ja grilli jäähtynyt, parila pesaistaan lämpimällä vedellä. Joo-o, olisihan sitä voinut kuvaa varten vähän siistiä ja järjestellä tavaroita. Mutta tänä kesänä olen ollut laiskottelussa niin hyvä, että sekin jäi tekemättä. Sohvalla onkin tullut otettua yhdet jos toisetkin päivänokoset. Kulmasohvaan mahtuu just passelisti isäntä pitemmälle puolelle, emäntä lyhyemmälle :)



Puutuoleihin voisi ostaa uudet pehmusteet. Vanhat olivat jo niin huonokuntoiset, että heitin ne keväällä roskakuormaan. Toisaalta, kun tuoleissa ei ole pehmusteita, niihin voi istahtaa suoraan puutarhassa möyrimisen jälkeen. Lisäksi niitä täytyy sateella keräillä pois. Oikeastaan pehmusteille on käyttöä vain silloin, kun on enemmän väkeä terassilla. Täytyy katsoa, jos jostain alennusmyynnistä sattuisi sopivat löytymään.



Sadepäiviä riitti heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun asti. Markiisin suojassa on kiva vilttiin kääriytyneenä hörppiä kuumaa kahvia, mutustella mustikkapiirakkaa ja kuunnella sateen ropinaa. Aika hyvin muuten markiisi pitää terassikalusteet kuivana. Sohvatyyjä ei tarvitse kiikuttaa sisälle kuin kovimmilla myrskyillä. Harkinnassa onkin ollut, tarvitseeko istuintyynyille ostaa isompaa säilytyslaatikkoa. Vanha laatikko on niin pieni, ettei sinne kaikki sohvatyynyt mahdu. 







Kuitupalmu toimii näkösuojana terassilta tielle päin. Kyllä voi olla vaikeaa löytää sille kunnollista ruukkua. Palmu kasvaa jo toista kesää isossa vesisaavissa. Se on ruma kuin mikä, mutta kätevä nostella kahvoista ja kevyt. Kaikki suuret ruukut ovat olleet niin painavia, että jo pelkän ruukun siirtelykin tuottaa vaikeuksia. Tai sitten ne ovat niin kapeita, etteivät taatusti pysy pystyssä. Yksi saviruukku siinä jo hajosi, kun tuuli pyöritti palmua ruukkuineen pitkin pihaa. Ehkä jo ensi kesänä...


mitäs siinä kuvailet ?

kukkuluuruu..


Vielä riittää poimittavaa, sinikriikunat kypsyivät tällä viikolla. Kriikunoiden kuvaamisessa piti olla nopea. Kädet kävivät napsimassa niitä sen verran nopeaan tahtiin. On ne vaan niin hyviä ja makeita. Näiden jälkeen puussa onkin enää punaluumuja. Ensimmäisiä kypsiä Kuokkalan punaluumuja on muutamana päivänä maisteltu.


Karhunvadelmat ovat toisia mattimyöhäisiä. Niistä olen tehnyt hilloja ja mehuja.


Karhunvadelmat saavat nyt kypsyä rauhassa, kun ampiaiset ovat hävinneet. Saas nähdä, koska on ensimmäinen pakkasyö. Vielä on pysynyt nipin napin plussan puolella.


Mukavaa syksyistä viikkoa !


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyslannoituksia


Omput ovat päätyneet mehuihin, smoothieisiin, soseisiin ja piirakoihin. Sitten onkin aika tankata taas kasvuvoimaa ensi kevääksi. Tänäkin syksynä homman hoitaa tuttu, turvallinen, luomu Biolanin Syksyn PK-lannoite. Sillä hedelmäpuut ja muut jaksavat pykätä taas ensi keväänä kukkia ja hedelmiä puut ja pensaat täyteen.  
* Blogiyhteistyössä mukana Biolan.
  




Omppupuiden alustoilla on nyt maisemointikankaat katteiden alla. Niihin piti tehdä reikiä rautakangella, että sain syyslannoitteet maahan. Viime viikolla oli sen verran poutaista, että kastelin lannoitukset lopuksi. Huomiseksi luvattiin sadetta, kerrankin se on toivottua.


Karhunvadelmat ja muut, missä on vielä satoa jäljellä, saavat odottaa lannoitusta. Laitan sen sitten, kun kaikki on poimittu.




Perennapenkin teko jäi vaiheeseen kesällä, Tarkoitus on ollut hakea siihen lisää kukkivia, mutta enpäs ole kerinny. Pian se on taas kevätkin. Tyhjään tuohon penkkiin syyslannoitteiden päälle kasvarista vesimeloniruukkujen ja kasvusäkkien multaa. Kiven edusta on niin kuuma ja kuiva paikka, että kukat helposti kuivavat. Lisämulta ei ole pahitteeksi.


Kurkut olivat kasvarissa jo piloilla, leikkasin ne pois. Kasvusäkistä tuli hyvää lisämultaa kasvihuoneen eteen. Istutan tuohon valkosipulin itusilmuja.


Istutin valkosipulien itusilmuja viime vuonnakin, mutta silloin olin liian myöhään liikkeellä. Pakkaset alkoivat samantien. Nyt olen sitten varmaan liian aikaisin asialla, mutta kokeillaan. Osan voisin tietysti jättää vaikka syyskuun loppupuolelle istutettavaksi, jos nyt on pitkä lämmin syksy. Ensi syksynä niiden pitäisi olla kynnen kokoisia. Loppukesästä ne nostetaan maasta ja istutetaan syksyllä uudelleen. Kolmantena kesänä pitäisi kasvaa kokonaisia valkosipuleita. Saas nähdä kuinka käy.
Huomenna voisi grillata ekat maissit, jos ruskeatupsuiset olisivat jo kypsiä.


Pelargonit innostuivat uuteen kukintaan, kun sateet lakkasivat ja aurinko taas näyttäytyi. Nämä täytyy talvettaa, tykkään niin näistä väreistä. 



Aurinkoisia syyspäiviä !



keskiviikko 31. elokuuta 2016

Sadetta ja aurinkoa vuorotellen



Fiskars lähetti ajankohtaisia syystyökaluja puutarhanhoitoon. Light Lehtiharavalle oli heti käyttöä. Keräsin siniluumusta ja omenapuusta pilaantuneet hedelmät pois. Kerättävää tulee koko ajan lisää, vettä on satanut heinäkuun loppupuolelta lähtien lähes päivittäin. Napsin huonot pois muutaman päivän välein ja vien poltettaviin roskiin. Eipähän jää sieni-itiöt tontille. Onneksi luumuja ja omppuja on vielä terveitäkin jäljellä. Toiveissa olisi päästä tekemään tuoremehua mehulingolla.
* blogiyhteistyössä mukana Fiskars


Siniluumu taipuu terassille yhtenä perjantai-iltana harvinaisen voimmakkaassa myräkässä. Vettä tuli yhtäkkiä niin paljon, että tiellä nousi sadevesikaivoista kannet ilmaan ja vettä pulppusi ylöspäin. Ajotie oli paremminkin veneväylä. 


Sitten alkoi sellainenkin rummutus kattoon, ettei kuullut omia ajatuksiakaan. Ei olisi ollut kivaa olla kävellen tai pyörällä matkassa, taivaalta tuli sentin kokoisia rakeita. Voi hedelmäparkoja, ompuissa on ollut jo pienempienkin raekuurojen jäljiltä tummia painaumia. 


Sateen jälkeen paistaa kuitenkin aina aurinko.



Välillä sataa ja paistaa yhtä aikaa.


Kurkistus ulos ja terassille - aurinko paistaa = äkkiä kipot ja kapot, haravat ja talikot kainaloon,  marjojen poiminta ja pihahommat kannattaa tehdä hyvänsäänaikaan (pian kuitenkin taas sataa).


Fiskars lähetti myös Xact Kompostitalikon. Sen pitkä varsi, 120 cm, on hyvä tällaisille pitkänhuiskeille puutarhatontuille. Selät kiittää, kun saa työskennellä suorassa. Ajattelin käyttää talikkoa myös nurmikon ilmaukseen. Paikkapaikoin nurmikko on liian tiheää ja siinä on sammalta. 

Solid Monitoimiharja pääsi myös heti terassille käyttöön. Ukkospuuskat kun riepottelevat irti puiden lehtiä ja kukkia. Harjakset ovat sopivan pehmeitä terassikäyttöön. Kyllä vanha terassiharja olikin huono, lyhyt varsi ja liian kovat harjakset. Nyt harjaus sujuu :D 


Ompuissa on jonkin verran rupea, muttei yhtä pahasti kuin viime kesänä. Niitä nakertavat myös ampiaiset, joita on riittänyt tänä syyskesänä. Ampiaisille on maistunut myös kirsikat ja viinimarjat. Yksi ryökäle pisti sormeeni, kun poimin mustaherukkoja. En muistanutkaan, kuinka kipeä ampparin pistos on. Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli nukkua terassin sohvalla. Ampiaisilla, kun on pesä jossain terassin kattolaudoituksen takana. 



Fiskarsin hedelmäpoimuri on kätevä myös pilaantuneiden omppujen keräämisessä. Vanha poimuri on tähän käyttöön hyvä. Uudempi hedelmäpoimuri pysyy puhtaana, kun sillä kerätään vain terveitä hedelmiä.  


Hedelmäpoimuri on kätevä myös pilaantuneiden luumujen keräämisessä. Ne ovat niin löyhässä, että tipahtavat helposti poimurin pussiin. Homehtuneita siniluumuja onkin piisannut tänä syksynä. Jos ei niitä keräisi pois, koko sato olisi varmaan pilalla.

Kypsiäkin sieltä löytyy. Samoja on jo rouskuteltu, parit kiisselit ja piirakat mutusteltu. Tällä viikolla  tein ensimmäiset omena-luumuhillot. 

Osa Sinikoista on vielä raakoja... 

... osa alkaa olemaan kypsiä. Toivottavasti nyt ei tule kovia tuulia, tippuvat niin herkästi.



Ja hilloaminen jatkuu... karhunvadelmia kera omppujen. Tilkka vettä, ripaus hillosokeria ja pata porisemaan hiljakseen 20 minuutiksi. Jossain ohjeessa oli vanilja- tai kanelitanko makua antamassa, sitä täytyy kokeilla seuraavaksi.


Eilen pääsin testaamaan uutta tuoremehulinkoa. Kannulliseen mehua saa hupenemaan yllättävän paljon omppuja. En nyt huomannut laskea, mutta lähemmäs 15 taisi mennä. 


Kaikki vitamiinit tallessa :P 
Samoissa on tarpeeksi makeutta, joten mehuun ei tarvitse lisätä sokeria.
Tuoremehu juotiin alta aikayksikön, tänään surautetaan uudet.