perjantai 25. marraskuuta 2016

Arvonta suoritettu


KIITOS KAIKILLE ARVONTAAN OSALLISTUNEILLE !
Arvonta on nyt suoritettu. Käytin random.org generaattoria. Satokausikalenterin vuodelle 2017 voittivat;

Kivipellon Saila

ja

Between

Onnea voittajille ! 
☆🌹🌹🌹☆


Lähettäisittekö yhteystietonne minulle osoitteeseen paarynapuunvarjossa@gmail.com, niin saadaan kalenterit matkaan.



* Blogiyhteistyössä mukana Satokausikalenteri


KALENTERIT ON 28.11. LÄHETETTY VOITTAJILLE.


tiistai 22. marraskuuta 2016

Smoothiella matkaan


Päiväni käynnistyvät yleensä perinteisellä kaurapuurolla ja marjoilla. Välillä siihen kaipaa kuitenkin vaihtelua. Pirteä hedelmäsmoothie sopii paremmin kuin hyvin harmaaseen marraskuun aamuun. Tällä kertaa kotona sattui olemaan omppuja, mandariinia, appelsiinia, banskua ja kiiviä sekä rahkaa ja kauramaitoa.
🍏🍎🍌🍍🍊


Smoothien tekemiset ovat aikaisemmin jääneet harmillisen vähälle. Vanha blenderi oli niin epäkäytännöllinen, terää ei saanut irroitettua pesua varten. Lisäksi se piti niin kovaa meteliä, että korvasuojat olisivat olleet tarpeen.


Nyt alkoi uusi smoothie-aikakausi. Sain Boschilta testattavaksi SilentMixx-tehosekoittimen. Se on markkinoiden hiljaisin, tykkään ! Nyt voin pyöräyttää smoothiet, vaikka muut olisivat vielä unten mailla. Ja mikä parasta kannun puhdistus on helppoa. Terän saa irroitettua easy klick- toiminnon avulla kannun pohjassa olevaa kahvaa kääntämällä.

* blogiyhteistyössä mukana BSH Kodinkoneet Oy


Tehosekoittimessa on myös smoothie-suodatin, jonka sisään pudottelin appelsiinin ja mandariinin lohkot. Voihan ne toki sekoittaa smoothien joukkoonkin. Smoothie-suodatin on tarkoitettu siementen poistamiseen. Odotankin vesi kielellä ensi kesää ja kypsiä viinirypäleitä. Zilgat voi heittää suodattimen sisälle ja pyöräyttää tuoreet rypäle-smoothiet 🍇🍇🍇🍇


Muistuttelen samalla edellisessä postauksessa olevista Satokausikalenteri- arpajaisista. Kipinkapin osallistumaan, perjantaina arvotaan  🏃🏃🏃


🍇🍉🍋🍇🍌🍍🍎🍏🍆🍐🍒🍓🍇🍅🍓🍇

Maukasta marraskuun jatkoa !


perjantai 18. marraskuuta 2016

Satokausikalenteriarvonta


Se on perjantai, pyöräytän käyntiin arvonnan. Sain mahdollisuuden arpoa 2 kpl ensi vuoden Satokausikalentereita teille. Kalenterista löytyy mm. vinkkejä monipuolisemman, edullisemman ja ekologisemman ruokavalion suunnitteluun.

Arvontaan voit osallistua perjantaihin 25.11.2016 klo 9.00 asti.
Alla arvonnan säännöt:

1 arpa kommentoimalla tätä postausta
2 arpaa kommentoimalla ja olemalla/ liittymällä blogini lukijaksi
3 arpaa kommentoimalla, olemalla/ liittymällä lukijakseni ja tykkäämällä Facebook-sivusta
4 arpaa kommentoimalla, olemalla/ liittymällä lukijakseni, tykkäämällä Facebook-sivusta ja linkittämällä arvonnan blogiisi/ Facebook-sivuusi. Linkityksessä voit käyttää yllä olevaa kuvaa.

Ilmoita kommentissasi, monellako arvalla osallistut. Jos olet anonyymi kommentoija tai sinulla ei ole omaa blogia, jätä yhteystietosi, johon voin ilmoittaa, mikäli onni suosii sinua arvonnassa.

ONNEA ARVONTAAN !


Kalenterissa on jokaisen kuukauden kohdalla luettelo ajankohtaisista sesonki- ja varastokasviksista.  




Kalenterin lopussa on yli 160 kasviksen kuvaukset. Nyt mukana on myös FODMAP-ohjeistus. 



Kalenterista löytyy myös yleistietoa ravintoaineista. 



Kalat ovat uineet myös sivuille.


Villiyrttien käyttöön pitäisi perehtyä tässä talven aikana. Niiden joukosta voisi löytyä vaikka mitä herkkuja. 


Nyt vain osallistumaan arvontaan !

* arvonnan tarjoaa Satokausikalenteri



keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Talvisuojaa ennen lumisadetta.


Aprikoosi sai talveksi villasukat jalkaansa. 
Tännekin lupailtiin loppuviikolle lumisadetta, oli korkea aika laittaa talvisuojat kasveille. 
Kiitos Biolanille Puutarhan talvisuojasta !


Toivottavasti tänä vuonna istutetut zilga köynnökset, kärhöt ja muut säilyvät hengissä talven yli. Niillä on nyt ainakin talvisuojaturvetta lämmittämässä juuristolla. Viime talvena tuosta pergolasta kylmettyivät viiniköynnökset, köynnösruusut ja kärhöt. Niillä oli suojana vain havuja.
 

Täytyy ostaa valkosipulipenkkeihin toiset kerrokset kasvimaakehikkoja. Nuo ovat niin matalia, ettei talvisuojaa saanut laitettua kuin pienen kerroksen. Tyhjennän sitten loput säkit penkkeihin.


Maistelin nyt vasta ensimmäisen kerran lehtikaalia ja ihastuin sen makuun samantien. Harmi vain, että vatsa ei ollut yhtä tykästynyt uuteen tuttavuuteen. Kuullotin lehtikaalia hetken pannulla valkosipulin ja auringonkukansiementen kanssa. Kokeilin myös tehdä lehtikaalisipsejä. Olivat yllättävän rapeita ja hyviä. En syö tavallisia sipsejä, mutta lehtikaalisipsejä teen toistekkin.


Pelargonia jaksaa vielä kukkia olohuoneen ikkunalla.

Talvista viikon jatkoa !

maanantai 7. marraskuuta 2016

Otetaanko matsi pingistä ?


Minä olen nyt ihan täpinöissäni meidän uudesta harrastuksesta, nimittäin pingiksestä. Ostimme pöydän tänä syksynä ja täytyy sanoa, että se on paras hankinta pitkään aikaan.
Tilasin pöydän Biljardihuolto Oy.ltä. Yritys osallistui tähän postaukseen lähettämällä mailat ja pallot blogiyhteistyön merkeissä. 


Vielä pöydän etsintään, löytyihän pingispöytiä netistä. Mutta sitten tuli ongelmaksi tila, mihin se mahtuisi. Normaalin kokoinen pingispöytä olikin niin suuri kuin pituus 274 x leveys 152,5. Sellainen ei mahtuisi meillä mihinkään, ainoastaan ulos autokatokseen. Halusimme kuitenkin päästä pelailemaan juuri talven aikana ja sisätiloissa. Toinen vaihtoehto oli minipöydät 136 x 76, se kuulosti taas niin pieneltä, Normaalin kokoiset pöydät olivat lisäksi niin turkasen arvokkaita. Eihän sitä tiedä kuinka pitkään tämä innostus nuorella kestää (silloin emme vielä tienneet, että äiskä ja iskäkin innostuu). 


Mietin jo hetken, että pitääkö luopua koko ajatuksesta. Mutta sitten silmääni osui tämä MIDI-85 GT pöytä. Sen mitat ovat pituus 233 x leveys 130 eli se on 85 % oikean pöydän koosta. Pöytä mahtuu leveytensä puolesta justiinsa tuohon kirjasto/ vierashuoneen pariovien aukkoon. Ajatuksena, että pöytää voi pitää huoneen sisällä, kun ei pelata. Ja peli-innostuksen iskiessä, pöydän voi siirtää oviaukon kohtaan, niin pelaajille tulee enemmän tilaa liikkua. Ei muutakuin huonetta tyhjäämään ja pariovien poisto. Vierashuoneen kalusteet matkasivat toiseen huoneeseen. Toisen huoneen kalusteita taas kannettiin varastoon. Aika operaatio siitä loppujen lopuksi tuli, mutta se kannatti. Tämä on aivan mahtava harrastus. Eikä tarvitse lähteä kotoa mihinkään, peli on aina valmiina odottamassa. 


Kasaus oli onneksi helppo nakki. Pöytä oli kahdessa osassa ja jalat olivat valmiiksi kiinnitettyinä. Verkko vain paikoilleen ja pääsimme pelailemaan. Siinä tuli mieleen lapsuuden kesät, pelasin usein pingistä velipoikien kanssa. Mies joutui malttamaan mielensä vielä hetkeksi, kun kävi selkäleikkauksessa hiljattain. Tekemistä siinä kyllä oli pelimiehellä, että pysyi katsojana monta viikkoa. Nyt piina on päättynyt, iskällä ja pojalla on ollut tiukkoja matseja monena iltana. Äiskän tekniikkaa pojat ovat hioneet, se taisi olla vähän ruosteessa :D


Siinä vaiheessa, kun pojalle tuli ekan kerran 6 kaveria kylään pelailemaan, mieleen putkahti, että mitähän me olemmekaan hankkineet. Ei meinannut oikein kuulla omia ajatuksiaan. Siinä sitä huomasi oikein käytännössä, mikä ero on, kun on jotain liikunnallista tekemistä. Sitä on jo niin tottunut siihen, että pojat katselevat hiljaa kännyköitään tai pelailevat tietsikalla. Nyt, kun olikin tällainen peli, jossa saa liikkua, äänet ja energiat heiluttivat talon seiniä. Mutta meteli on pieni haitta siihen nähden, että nuorisolla on hauskaa ja kotonakin jotain tekemistä. Ja tuleehan meidän vanhustenkin hoidettua siinä samalla kuntoa, lähdemme lenkille lepuuttamaan korvia.

Mietimme miksei me tätä olla jo aikaisemmin hoksattu hankkia. Molemmat olemme lapsena pingistä pelailleet ja tykänneet siitä. Tällaiset "vanhan ajan pelit" ovat päässeet unohtumaan. Nyt, kun joku meistä väsyy koneella naputtelemiseen, kännykällä pelailuun, tv.n töllöttämiseen, pesukoneen tyhjäykseen yms., huikataan "tuuksä ottamaan matsin". Pingis on yllättävän tehokasta liikuntaa, hikeä pukkaa ainakin minulle jo 15 minuutin jälkeen. Puolen tunnin päästä meikäläinen puuskuttaa jo siihen malliin, että tauko on paikallaan. 


Huhhuh, kun oli kovat pelit. Nyt vois ottaa nokoset, zzzzz... 


Tai ei sittenkään, ensin mäkin haluun leikkiä, Siiri tuumaili.
Mukavaa marraskuun jatkoa !



tiistai 25. lokakuuta 2016

Muratit kannattaa talvettaa


Istutin kolme muratinalkua syysistutukseen 2010. Ne näyttivät niin vihreiltä vielä talven tultua, etten malttanut jättää taimia pakkaseen. Vein pikkumuratit varastoon lämmittelemään. Laitoin talven aikana muutaman kerran lumipalloja ruukkuun tai lorautin vettä juurille. Muratin rönsyt pysyivät vihreänä yllättävän helpolla. Samalla systeemillä on menty kaikki nämä vuodet. Muratti matkaa syksyllä varastoon, ja keväällä taas yöpakkasten mentyä ulos.


Löysin tämän kuvan blogin ensimmäisistä jutuista, se on tammikuulta 2011.  Toinen talvi on tuolloin menossa. Varastossa on kolme pientä ikkunaa, niistä tuleva valo näyttää riittävän muratille. Lämpöä siellä pidetään kahdeksan asteen tienoilla.


Muratti on vielä ulkona, niin ja onhan siellä kuitupalmukin. Heitin hallaharson muratin päälle jo pari viikkoa sitten, kun oli pakkasöitä. Nyt ei niin kylmää ole ollutkaan. Muratti ei näytä ottaneen nokkiinsa pienistä pakkasista. Olisin sen vienyt jo varastoon, mutta sain selkäni kipeeksi, kun rehasin muut ruukut sisälle. Miehestäkään ei ole nyt avuksi, hän oli selkäleikkauksessa hiljattain. Eli täällä on nyt kaksi hyvin suoraselkäistä tyyppiä, ei pahemmin kumarrella. Päätin, että tämä sai nyt olla viimeinen kerta, kun nostelen raskaita keraamisia ruukkuja. Ensi keväänä korvaan loputkin ruukut muovisilla tai muilla kevyemmillä. Sellaiset ruukut olisivat käteviä, joissa on pyörät alla. Tai kahvat, joista on helppo nostella.


Murattiseinä toimii takaterassilla näkösuojana naapuriin päin.  Sinne ei paista aurinko kuin myöhään illalla. Muratti otti nokkiinsa edelliskeväänä, kun siirsin sen liian aurinkoiseen paikkaan. Versojen päät käpristyivät eikä mokoma kasvanut koko kesänä. Paljoa se ei kasvanut tänäkään kesänä, mutta muuttui kuitenkin taas vihreäksi. Täytyy pyytää tänään paappa apuun, että saadaan muratti suojaan ennen lumisateita. Vielä täällä on plussan puolella ja aurinkokin alkoi paistelemaan. Nyt kutsuu haravointi :)


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Talvivalkosipulien istutuspuuhissa


Niin se tämäkin kesä ja syksy alkaa olla pulkassa. Vuoden viimeisiä puutarhahommia on talvivalkosipulien istutus. Laitan maahan  tänäkin syksynä kotimaista Aleksandra lajiketta. Vielä ei oma sato tähän riittänyt. tilasin uudet sipulit hyötykasviyhdistykseltä. Istutan ne kahteen kehikkoon ja loput kasvihuoneen eteen.

Hyötykasviyhdistys lähettää valkosipulien mukana hyvät ohjeet, Siinä on kerrottu kaikki mahdollinen talvivalkosipulin luonnonmukaisesta viljelystä;
lannoitus, jakaminen, muut käsittelyt, istutusaika, millainen penkki, istutussyvyys ja -tiheys, kastelu, korjuu ja säilytys sekä itusilmujen kasvatus valkosipuleiksi. Tänä syksynä laitoinkin ensimmäisen kerran itusilmuja kasvamaan. Jännää nähdä ensi keväänä ja kesänä, kasvavatko yhden kynnen kokoisiksi pikkusipuleiksi. Jos onnistuu, pikkusipulit laitetaan uudestaan maahan syksyllä ja kolmantena kesänä niistä pitäisi kasvaa kokonaisia valkosipuleita.
  
Poistin viikkoa ennen kynsiin jakamista ja istutusta ylimääräiset kuorikerrokset, paitsi ei sisintä. Tällä pyritään estämään homeiden pääsy juuriaiheen kautta kynnen sisälle. Juuri ennen istutusta irrottelin kynnet.

Ohjeissa neuvottiin tekemään myös lämpökäsittely; liotin kynsiä tunnin 40-asteisessa vedessä. Lämpökäsittely torjuu naattihometta.


Valmistelin kasvimaata jo aikaisemmin sekoittamalla siihen puuntuhkaa. Sen pitäisi torjua sipulikärpäset. Ennen kynsien istuttamista, sekoitin multaan vielä  kanankakkarakeita. Lannoitan toisen kerran keväällä maan sulettua. Ja vielä kolmannen kerran kesäkuun puolivälissä. Sitten kynnet maahan, noin 7 cm syvyyteen ja 10 cm välein. 


Katteeksi suositellaan 10 cm kerrosta olki- tai koivunlehtikatetta. Meiltä löytyy vaahteran lehtiä, silppusin ne ruohonleikkurilla. Pelkäsin, tukehtuuko akkuruohonleikkuri moiseen lehtimäärään, mutta se silppusi lehdet vaivatta pienemmiksi.


Sitten vain juurtumaan. Saapi nähdä, kuinka pitkään tänä vuonna syksy jatkuu. Tänään on pitkästä aikaa aurinkoinen aamu, kyllä se vain piristää harmauden jälkeen.


 Mukavia syyspäiviä !



tiistai 11. lokakuuta 2016

Mmmm... oman maan maissia


Kyllä se maissien hoputtaminen auttoi, ehtivät juuri ja juuri kypsymään. Ensi keväänä täytyy laittaa siemenet maahan jo huhtikuulla, tänä vuonna se jäi toukokuun alkuun. Kiirushan siinä meinasi tulla.


Maississa on niin paljon suojalehtiä ettei ensimmäiset pienet hallat pääse niitä nipistämään. Nyt alkoi olemaan jo pakkasta useampana yönä, niin keräsin sadon talteen.


Osa jäi raaoiksi, mutta ihmeen hyviltä nekin maistuvat. Muutaman tähkän grillasimme, voisulaa ja ripaus suolaa pintaan, namskis ja rouskis, kyllä maistui !



Oliivi siirtyi samalla terassilta sisälle. Kokeilen talvettaa sitä nyt olohuoneessa, aikaisemmin se on ollut varastossa talvet. Siellä en muista kastella sitä tarpeeksi usein tai mistäliesyystä, tiputtaa aina lehtensä ja raakileensa kevättalvella. Sisällä toivottavasti muistan sumutellakin sitä useammin.


Suolaista palaa, tacoja, maissia, tomaattivuohenjuusto paisteijoita.



Pojat oli sitä mieltä, että nyt kuvaaminen saa riittää ja ei kun syömään.


Mukavaa viikon jatkoa !

tiistai 4. lokakuuta 2016

Viinirypäleet talteen ennen pakkasia


Loppukesä ja syksy on aina niin touhukasta aikaa, ettei blogin päivitykset tahdo pysyä perässä. Nyt säilöntärumba alkaa rauhoittua, niin riittää energiaa muuhunkin. Kasvihuoneessa on enää zilgoja jäljellä. Edellisyönä meni ensimmäisen kerran pakkasen puolelle, mutta se ei vielä ottanut rypäleisiin. Tälle viikolle on kuitenkin luvattu yhä kylmenevää, joten poimin eilen loput zilgat.



Viinirypäleet kypsyivät pikkuhiljaa. Kuukauden päivät olemme hakeneet kasvihuoneelta kypsiä terttuja. Lämpimän syyskuun ansiosta, zilgat ovat olleet tänä syksynä erityisen makeita. Yhtä herkuttelua koko syyskuu. Olen tehnyt niistä myös mehua ja hilloja luumujen ja omppujen kera. Parhaimpia ovat tietysti tuoreena. 


Olen yrittänyt pitää piikkiset teivadelman rönsyt erillään zilgasta, mutta yksi on nyt päättänyt luikerralla mihin sattuu.


Tomaateissa oli vielä raakileita, mutta vein ne jo pois. En halua pölyyttää homehtuneita varsia myöhemmin syksyllä. Kukkapenkit ja kasvimaa saivat hyvää lisämultaa kasvusäkeistä ja meloniruukuista. 



Mietin, että mitäs näistä lopuista rypäleistä tekisi. Viininteko ei houkuta, kun en pystyisi sitä kuitenkaan itse nauttimaan. En ole löytänyt sellaista viiniä mistä en saisi vatsavaivoja, tulisi migreeniä yms. Kokeilin sitten tehdä hyytelöä hillosokerilla. Mittoja en taaskaan mittaillut, mutta vähemmän sokeria kuin ohjeessa, pari ripausta. Ja hyytyihän se, kun jäähtyi. Ja taas aamupuuro sai uuden maun.



En ole tainnut aprikoosipuun kuulumisia kertoa tältä kesältä. Siihen tuli ensimmäisen kerran muutamia pienen pieniä aprikooseja. Eipä niissä paljoa syötävää ollut, mutta kyllä niistä aprikoosin maun tunnisti.



Tyrnit ovat tämän kevään istutuksia. Mieheni halusi niitä ja keksi pensaille hyvän paikankin ison kiven eteen. Siinä kasvaa nyt 'Terhi', 'Tytti' ja 'Tarmo'. Terhistä sai jo syyskuun c-vitamiinit. Tyttiin tuli vähemmän marjoja.

'Terhi'

'Tytti'


Vein pelargonit viime yöksi varastoon, kun lupailtiin kylmenevää. Eipä olisi tarvinnut, vettä satoi ja ilma taas lämpeni. Toin ne takaisin aurinkoon. En minä malta kauniisti kukkivia kukkia hämärään varastoon jättää. Illalla taas tutkaillaan, onko kylmä yö tulossa.