sunnuntai 19. elokuuta 2012

Goji-marja ja karhunvadelma pääsivät inkkarimajoihin

Viime kesänä istuttamani goji-marjan rennot varret venähtivät kesän aikana piiitkiksi. Laitoin niille tukea ylimääräisiksi jääneistä ikkunalistoista (mies ei ole tainnut vielä huomata sitä). Mun mielestä turha ylimääräistä puutavaraa on säilyttää, tuleepahan hyötykäyttöön nekin ;) Niin ja tukinarut ovat ikkunatiivistenauhaa ... nekin on pyörinyt varaston hyllyllä 7 vuotta, eipähän pyöri enää.

Alimmainen kuva on goji-puskasta kesältä. Varret menevät melkein maatamyöden ilman tukemista.

Vasemmalla on karhunvadelmapensas. Senkin oksat roikkuivat mansikkamaan päällä. Niistä tuli monta raapausta kesän aikana, kun mansikkoja poimittiin. Karhunvatuissa, kun on isot, terävät piikit. Paljon isommat, kuin tavallisessa vadelmassa.  Se peittikin jo liikaa kasvihuoneen seinää, nyt pääsee aurinko paremmin paistelemaan kasvihuoneelle. Mietin jo, pitäisikö koko karhunvadelma siirtää muualle, kun siitä tuli noin iso pensas.

Viime kesänä karhunvadelmakin istutettiin. Nyt toisena vuonna tulee jo kunnon sato. Muutaman mustan vadelman olemme päässeet maistamaan. 

Marjasta ei irtoa sisusta samalla tavalla, kuin punaisesta vadelmasta. Kuulukohan se jäädäkin sinne vai onko syödyt vatut ollut liian raakoja ?

Kasvihuoneen seinustalla on marjoilla lämmin ja aurinkoinen paikka.

Tämä sitkeä ananaskirsikka putkahti kasvimaalle ja ihan hyvään paikkaankin vielä. Laitoin viime syksynä kasvihuoneelta ananaskirsikkojen juurakkoja kasvimaan reunalle ihan vain kokeillakseni, lähteekö mikään kasvuun keväällä. Kyllä nekin näköjään pärjäävät Suomen talven yli. Toinen pieni alku on marjapuskan juurella. Laitoin sinnekin syksyllä juurakon ja pudonneita ananaskirsikkoja. Alku on lähtenyt jostain niistä.

Ananaskirsikassa on jopa muutama marja. Täytyy malttaa odottaa niiden kypsymistä. Ne ovat kypsiä siinä vaiheessa, kun lehdykkä muuttuu vaaleaksi ja melkein putoaa itsestään. Viime kesänä söimme niitä liian varhain ja silloin maku ei ole parhaimmillaan. Luin jostain, että raaoista ananaskirsikoista voi saada vatsansa todella kipeäksi.

Härkäpavut kasvimaan reunalla ovat pysyneet tähän asti melkein itsekseen pystyssä. Nyt vähän kaatuilivat, joten laitoin löytämäni vanhan ristikon juurelle tukemaan. Olen keittänyt palkoja pari kertaa, kun ne olivat ihan pieniä, sellaisia pikkilillin kokoisia. Lopuksi paistelin pieniä palkoja voissa hetken.

Isoiksi kasvaessaan palkoja ei enää kuulemma saa syödä. Eikä ne näytä herkulliseltakaan, palkojen sisusta on vaalean karvaisen nöyhtän peitossa. Tällaisessa isossa palossa on 2-4 papua, halkaisija n. 1,5 cm. Olen keittänyt papuja n. 20 min. Se voi olla liikaa, kun menevät mössöksi. Mutta, kun en ole löytänyt kunnon ohjetta, näillä mennään. Keittämisen jälkeen kuorin valkoisen kuoren pois ja syön vihreän sisustan esim. perunojen kanssa. Härkäpapujen käyttövinkkejä otetaan ilolla vastaan ?

Maissit kasvavat jo korkeampina, kuin kasvihuone. Kovasti niissä on töyhtöjä ja tupsuja.

Tässä vaiheessa ollessaan maissit pölyävät kovasti. Kun vartta vähän ravistaa, vaaleaa pölyä lentelee. Taitaapa olla sitä siitepölyä, joka pölyttää tupsuisen tyttömaissin ;)

Oliskohan tuolla tupsun alapuolella maissin tähkä kasvamassa ? Pian se selviää... en ole vielä katsonut ensimmäiseen pötkylään, saa kasvaa vielä hetken.

6 kommenttia:

  1. Hauskoja nuo maissit! Pitäisi varmaan kokeilla kasvattaa niitä joskus.

    Olen yrittänyt hävittää omat karhunvatukkani, vaan eipä häviä niin vaan. Monena syksynä marjat ovat kypsyneet vasta lokakuussa, jos ollenkaan. Alkoi ärsyttää, kun ovat niin piikkisiä ja raavin itseni aina niihin. Levisivät myös mahdottomasti.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän siellä taitaa olla maissintähkylä tuloillaan :)

    On sulla upean vehreää ja siistiä siellä puutarhassasi ja paljon kaikenlaista satoa tulossa ja jo saatavillakin.

    VastaaPoista
  3. Satu, nyt muistankin myyjän sanoneen nuo samat asiat karhunvatukasta, mutta enhän minä sitä uskonut, vaan istutin mansikkamaan viereen. Se oli niin pieni yksi taimi, etten ajatellut sen vuodessa kasvavan noin valtavaksi. Minkälainen pusikko siitä kasvaa ensi kesänä ja seuraavana... jännittää.

    Katja, vehreää alkaa olemaan ja aika hyvin näkösuojaakin naapureihin päin. Siisteydestä en nyt tiedä, on vähän uurastusinto lopahtanut äidin sairastumisen myötä. Mun mieliala vaihtelee päivittäin äidin kunnon mukaan, välillä ei huvita mikään ja parempina päivinä touhailen siellä niinkuin ennenkin.

    VastaaPoista
  4. Joskus luin, että maisseja kannattaakin kukintavaiheessa ravistella. Näin varmistetaan pölyttyminen. Maissin pöllyäminen on siis vain hyvä merkki.

    VastaaPoista
  5. No nyt innostutit minuakin, taidanpa ensivuonna yrittää kasvattaa maissia.

    VastaaPoista
  6. Meidän pitää varmaan siirtää karhunvatukka parempaan paikkaan. Nyt se on talon takana vanhan kaivon kolossa. Ei ehkä saa tarpeeksi aurinkoa ja multakin voi olla vähän niin ja näin. :)

    VastaaPoista