keskiviikko 15. elokuuta 2012

kesäkurpitsaa

Kirjoitin tätä jo kolme viikkoa sitten... Grillasimme ensimmäisen keltaisen kesäkurpitsan viipaleita. Mielestäni niiden maku on vähän parempi, kuin vihreissä kurpitsoissa. En ole oikein pitänyt vihreiden mausta. Laitoin viipalaiden pinnalle voita ja suolaa, mustaapippuria ja joihinkin grillausmaustetta. Maistuivat hyviltä.


Nyt kurpitsoihin on alkanut tulemaan jättisuuria kukkia. Ovat pitäneet kesäsateista.






Suikeroalpit kukkivat päärynän ja luumujen juurella.


                                 Punatähkät voisin siirtää syksymmällä jonnekin muualle kasvamaan.


Mansikkamaan vartija; pöllö 



Mikäs hopeatäplä tällä on, joku on syömässä isokrassin kukassa ?


Ostin jo joku aika sitten 'Siivosen' Keltaluumun. 
 Se pääsi kasvamaan Sinikriikunan ja Punaluumun viereen. Kaivuutyöhön ei minun tarvinnut osallistua (onneksi), ainoastaan mustatmullat (2 säkkiä) sekoittelin puutarhamaahan lapiolla. 


Vasemmalla alareunassa keltaluumu. 
Oikeassa reunassa sinikriikuna, keskellä takana punaluumu, vasemmalla takana päärynäpuu.


Äidin voinnista tuli tänään hyviä kuulumisia. Hänelle on annettu nyt sokeriliuosta (G5) ja siihen muuten lisätty kalium-lisää, vaikka lääkäri väitti maanantaina, ettei sokeriliuokseen voida laittaa kaliumia. Olikahan hoitaja valistanut lääkäriä, vai puhuiko minulle huvikseen palturia ?? No kuitenkin pääasia, että äiti oli virkistynyt sen verran, että nielemistä oli voitu kokeilla. Hän oli pystynyt syömään kiisseliä desilitran verran. Eli nieleminen näyttää onnistuvan. Tulehdusarvokin oli jo vähän pudonnut, eli uusi antibiootti taitaa tehota. 


Tuntuu ainakin nyt oikealta ratkaisulta meiltä omaisilta, että toivoimme aktiivista hoitoa. Luulen, että ilman omaisten aktiivista kyselemistä ja hoidon seuraamista, äiti olisi hoidettu loppuun asti saattohoitona. Johon olisi sisältynyt hyvä perushoito, kipujen hoito, labrojen seuranta. Mutta sillä hoidolla emme olisi saaneet koskaan tietää, olisiko äiti jaksanut herätä, pystynyt nielemään/ syömään ja kuntoutumaan vielä. Eihän kukaan jaksa kauaa edes silmiään avata, kun ei saa mistään energiaa kahteen viikkoon.

 

 Eli heti keskussairaalasta siirrettäessä terveyskeskukseen, tk.n lääkäri oli päättänyt hoitolinjauksen, jolla äidille annettaisiin saattohoitoa. Ja lääkäri teki yksin DNR-päätöksen, ilman omaisten suostumusta (DNR-päätös on elvytyskielto). Siihen pitäisi aina olla omaisten suostumus. Emme halunneet tehdä sitä heti keskussairaalassa, kun sitä kysyttiin seuraavana päivänä, kun aivoinfarkti tuli. Sanoimme miettivämme asiaa ja lääkäri kirjasi sen ylös  ja tieto lukee epikriisissä.  Kuitenkin tk.n lääkäri oli yksin tehnyt päätöksen. Annamme sen asian olla, koska jos nyt tulisi vielä joku uusi akuutti tilanne, eli esim. sydänpysähdys, katsoisimme sen olevan korkeimman tahto. Ihmetyttää vain, kuinka tk.n akuuttiosaston kokenein lääkäri uskaltaa niin toimia.


Toivottavasti asiat nyt hoituvat helpommissa merkeissä. Itse ei kaipaisi ylimääräistä stressiä ja tunnetta siitä, hypinkö jonkun varpaille.


Rauhallistä yötä, nousevan kuun myötä :)


7 kommenttia:

  1. Tuo on ihan tuttua puuhaa, että tk:n meininki on mitä on. Itselläkin huonoja kokemuksia jo kolmen sukulaisen hoidosta. Se on hienoa, että otat asioista selvää ja kyselet. Asioita tuntuu saavan vain siten eteenpäin ja onhan se niinkin, että itselläkin on parempi olo kun tietää tehneensä jotain asian hyväksi. Voimia teille kaikille!

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti se on niin, että kaikesta pitää lähes tapella, jotta saa oikeudenmukaista hoitoa. Mulla on noista asioista todella karvaita omakohtaisia kokemuksia. Kannattaa kysyä ja vaatia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Marika ja Satu kommenteista. Onhan sairauksiin liittyvät hoidot aina monimutkaisia asioita, niihin kun harvoin on yksi oikea ratkaisua. Mutta sitä avoimuutta asioiden kertomisesta toivoisin todella paljon lisää. Ensinnäkin hoitajat voisivat sopia ensimmäisenä sairaalassaolopäivänä lähiomaisen kanssa ajan, koska lääkärin kanssa pääsisi keskustelemaan. Ja silloin lääkäri kertoisi esim. tekemänsä hoitolinjauksen, otettujen tutkimusten vastaukset ja oman arvionsa ennusteesta. Näitä mitään tk.n lääkäri ei olisi oma-aloitteisesti kertonut, jos en olisi valmiiksi miettinyt kysymyksiä kotona. Hoitolinjaus-termiäkään en olisi ymmärtänyt kysyä, ellen olisi lukenut netistä tekstejä, joista löysin siitä maininnan. Olisimme olleet vain hyvässä uskossa, että aina lääkäri antaa mahdollisimman hyvän hoidon. No lopputuloksesta en tietenkään vielä tiedä, mutta nyt on ainakin annettu vielä yksi mahdollisuus mammalle.

    VastaaPoista
  4. Hieno, että jaksatte olla aktiivisia ja ottaa asioista selvää! Itselläni on todella huonoja kokemuksia ja olen huomannut, että lääketieteellinen koulutus olisi todellakin tarpeen, kun joutuu taistelemaan lähimmäisen puolesta. Naiviisti joskus ajattelin, että tietyt asiat hoituvat automaattisesti potilaan parhaaksi.

    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  5. Minullakin on molempia kurpitsoja,kelteisia ja vihreitä,tykkään keltaisesta enemmän.
    On hyvää että olet tiukka ja pidät
    puoliasi.On hyvää että äidillesi kuuluu vähän parempaa ja myös jatkossa
    Kaikkea hyvää teille toivotan

    VastaaPoista
  6. Hyvät uutiset jatkuvat tänään. Äiti oli syönyt velliä 100 ml ja ruokaakin oli tarjottu, mutta se ei ollut kelvannut. Pikkuhiljaa mennään eteenpäin. Nyt hän jaksaa olla ihan kunnolla hereillä. Tänään tippui ensimmäisen kerran ravintovalmiste Glukoosi 50 mg. Täytyypä huomenna kysyä lääkäriltä, onko hän muuttanut hoitolinjauksen saattohoidosta kuntouttavaksi hoidoksi :)

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla,että on tapahtunut parannusta äitisi terveydentilassa.

    Vartija-pöllö on tosi komea :)

    VastaaPoista