keskiviikko 15. elokuuta 2012

kesäkurpitsaa

Kirjoitin tätä jo kolme viikkoa sitten... Grillasimme ensimmäisen keltaisen kesäkurpitsan viipaleita. Mielestäni niiden maku on vähän parempi, kuin vihreissä kurpitsoissa. En ole oikein pitänyt vihreiden mausta. Laitoin viipalaiden pinnalle voita ja suolaa, mustaapippuria ja joihinkin grillausmaustetta. Maistuivat hyviltä.


Nyt kurpitsoihin on alkanut tulemaan jättisuuria kukkia. Ovat pitäneet kesäsateista.






Suikeroalpit kukkivat päärynän ja luumujen juurella.


                                 Punatähkät voisin siirtää syksymmällä jonnekin muualle kasvamaan.


Mansikkamaan vartija; pöllö 



Mikäs hopeatäplä tällä on, joku on syömässä isokrassin kukassa ?


Ostin jo joku aika sitten 'Siivosen' Keltaluumun. 
 Se pääsi kasvamaan Sinikriikunan ja Punaluumun viereen. Kaivuutyöhön ei minun tarvinnut osallistua (onneksi), ainoastaan mustatmullat (2 säkkiä) sekoittelin puutarhamaahan lapiolla. 


Vasemmalla alareunassa keltaluumu. 
Oikeassa reunassa sinikriikuna, keskellä takana punaluumu, vasemmalla takana päärynäpuu.


Äidin voinnista tuli tänään hyviä kuulumisia. Hänelle on annettu nyt sokeriliuosta (G5) ja siihen muuten lisätty kalium-lisää, vaikka lääkäri väitti maanantaina, ettei sokeriliuokseen voida laittaa kaliumia. Olikahan hoitaja valistanut lääkäriä, vai puhuiko minulle huvikseen palturia ?? No kuitenkin pääasia, että äiti oli virkistynyt sen verran, että nielemistä oli voitu kokeilla. Hän oli pystynyt syömään kiisseliä desilitran verran. Eli nieleminen näyttää onnistuvan. Tulehdusarvokin oli jo vähän pudonnut, eli uusi antibiootti taitaa tehota. 


Tuntuu ainakin nyt oikealta ratkaisulta meiltä omaisilta, että toivoimme aktiivista hoitoa. Luulen, että ilman omaisten aktiivista kyselemistä ja hoidon seuraamista, äiti olisi hoidettu loppuun asti saattohoitona. Johon olisi sisältynyt hyvä perushoito, kipujen hoito, labrojen seuranta. Mutta sillä hoidolla emme olisi saaneet koskaan tietää, olisiko äiti jaksanut herätä, pystynyt nielemään/ syömään ja kuntoutumaan vielä. Eihän kukaan jaksa kauaa edes silmiään avata, kun ei saa mistään energiaa kahteen viikkoon.

 

 Eli heti keskussairaalasta siirrettäessä terveyskeskukseen, tk.n lääkäri oli päättänyt hoitolinjauksen, jolla äidille annettaisiin saattohoitoa. Ja lääkäri teki yksin DNR-päätöksen, ilman omaisten suostumusta (DNR-päätös on elvytyskielto). Siihen pitäisi aina olla omaisten suostumus. Emme halunneet tehdä sitä heti keskussairaalassa, kun sitä kysyttiin seuraavana päivänä, kun aivoinfarkti tuli. Sanoimme miettivämme asiaa ja lääkäri kirjasi sen ylös  ja tieto lukee epikriisissä.  Kuitenkin tk.n lääkäri oli yksin tehnyt päätöksen. Annamme sen asian olla, koska jos nyt tulisi vielä joku uusi akuutti tilanne, eli esim. sydänpysähdys, katsoisimme sen olevan korkeimman tahto. Ihmetyttää vain, kuinka tk.n akuuttiosaston kokenein lääkäri uskaltaa niin toimia.


Toivottavasti asiat nyt hoituvat helpommissa merkeissä. Itse ei kaipaisi ylimääräistä stressiä ja tunnetta siitä, hypinkö jonkun varpaille.


Rauhallistä yötä, nousevan kuun myötä :)