tiistai 4. syyskuuta 2012

Omenapiirakkaa ja karhunvadelmahilloa

Viikonloppuna väsäsin ensimmäisen omenapiirakan. Minulla oli omppuja iso kasa tiskipöydällä, kun naapurin poika kysyi, "teetkö omenapiirakkaa ?". Vastasin tekeväni hilloa, mutta sitten ajattelin, että tehdäänpäs sunnuntain kunniaksi se piirakka. Hilloja kyllä kerkeää keittelemään myöhemminkin.


En löytänyt itseltä hyvää piirakkaohjetta, joten hain netistä. Heti ensimmäinen oli juuri sellainen, mitä etsin. Vaikka katsoin monta kertaa ohjeen niin hups... maito ja ruokaöljy unohtuivat kokonaan. Siis mikään kello ei hälyttänyt, ennenkuin laitoin osaa paloista pakkaseen ja mietin, että mitäs margariinia ja maitoa tähän laitoinkaan (ajatuksena saako ystäväni syödä sitä, koska hänellä on maitoproteiiniallergia). Siinä vasta tajusin, että nehän unohtuivat kokonaan. Toivottavasti tämä pätkiminen on flunssan syytä ;)



Omenapiirakkaa pellillinen
4 munaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl
(laktoositonta) maitoa (tai vettä)
1 dl ruokaöljyä (tai saman verran (=100 g) margariinia tai (laktoositonta) voita sulatettuna)
omenoita viipaleina
sokeria (itse käytin tähän piirakkaan ruokokidesokeria, joka on ruskeaa.
Siitä tulee karamellisoitu pinta omppuihin)
kanelia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Sen jälkeen maito ja öljy.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin.
Nosta päälle omenaviipaleita (kotimaiset omenat voi leikata kuorineen).
Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.

Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15 minuuttia.
Tarjoa halutessasi lisäksi (laktoositonta tai täysin maidotonta) vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta tai -vaahtoa.


 ¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨


Ukko-kulta kiikutti puutarhasta lauantaiehtoolla kipollisen mustia karhunvadelmia. Eipä siinä muu auttanut, kuin laittaa pata porisemaan. Kattilaan pieni tilkka vettä, marjat ja hillosokeri perään. Hilloihin laittamani vesimäärä on kyllä aina suurempi kuin ohjeissa. Näin niistä tulee miedompia ja pystyn niitä itsekin syömään.


Heti, kun vesi kuumentui, mustat vadelmat alkoivat muuttumaan punaisiksi. Sitten taas jäähdyttyään, hillo on mustaa. Nämähän ovat oudosti käyttäytyviä marjoja :D, mutta hyviä. Karhunvadelmahillosta tuli toinen suosikkini omenahillon rinnalle.


En malttanut syödä hilloa, kuin pari pientä lusikallista aamupuuron kanssa. Eilen illalla katsoin jääkaappiin, että kattilassahan on vielä paljon jäljellä aamuksi. Kun tulen syömään iskän keittämää aamupuuroa, niin... iiik ! kattila on tyhjä. Annettakoon se hänelle anteeksi, kun itse kerran poimikin marjat ja keitti sen puuronkin. Kilttinä miehenä sanoi sitten, "mä poimin tänään sulle lisää" <3