keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Omput valmiina pataan


Eilen alkoi tuuli puhaltelemaan siihen malliin, että ajattelin nyt olevan oikea aika helpottaa omenapuun oksien taakkaa. Yläoksat varsinkin notkuivat alaspäin suurien omppujen painosta. Yletyn ottamaan (ainakin vielä) ylimmätkin omput A-tikkailla. Aikaisempien vuosien leikkaukset ovat pitäneet omenapuun pituuskasvun kurissa.


Hyvinä nämä alkukesällä ostamani juuttisäkit ovat pysyneet. Kesän ajan niissä on ollut stevia ja toisessa ananassalvia. Olen pitänyt ne terassilla sateensuojassa. Onhan niihin vähän kosteutta tullut kovilla sateilla ja kastelun yhteydessä, mutta ei tosiaan mitään merkkejä homeesta tai muistakaan täplistä.


 Suurimmassa osassa omppuja on enemmän tai vähemmän rupea. Olen kuorinut rupiset omput ja paloitellut sitten terveet osat hillon joukkoon. Rupi tekee ompun pinnalle vain jälkensä, mutta sisältä se on aivan terve. Kertokaapa nyt, kai tällaisia rupisiakin omppuja on terveellistä syödä, kun ne huonot kuoret on ottanut pois ?? Ei niistä kyllä mitään vatsanpuruja ole tullut.  En siis tarkoita muumiotautisia, mätiä omppuja, ne kerään aina pussiin ja laitan roskikseen. Huh, nyt tuli vähän öklö olo, kun puhuin rupisista ompuista. Ei niitä malta kuitenkaan kaikkia pois heittää, kun ovat sisältäpäin terveitä. 

Valmiina pataan ! 


Kattilaan laitan pienen tilkan vettä, kun se alkaa höyryämään paloittelen omput ja ripottelen hillosokeria. Välillä sitten sekoittelen puulastalla. Annan hilloon jäädä vähän omppujen palojakin, koska tykkäämme sattumista puuroa syödessämme. Eli en keitä ihan niin kauaa, että kaikki ompun palat olisivat ihan soseena. Niin en nyt tiedä, onko tämä hilloa vai sosetta ehkä jotain siltä väliltä.


                                      

Heddas-blogista lennähti tänne tällainen tunnustus, kiitos Heidi kivasta post-it lapusta !