torstai 6. syyskuuta 2012

Tomaatit ja luumut kypsyvät



Nyt on ollut parhaat päivät tomaattisadon kannalta. Joka päivä on kypsynyt kaksi taskullista tomaatteja. En yleensä muista ottaa kippoa mukaan, kun menen kasvihuoneelle, joten kerään hupparin taskut täyteen :D

Arvaa kuka ?
vastaus: Barbapoju takaapäin


Tänään tuli mieleen, että mitähän näistä voisi tehdä. Tähän asti olemme saaneet syötyä kaikki tuoreena parin päivän sisällä, mutta nyt tulisi satoa jo säilöntäänkin asti. 


Pitäisi tutkailla säätiedotuksia, onko kylmiä öitä jo tulossa. Vaikka aurinko paistelee päivällä, on ilma muuttunut kylmemmän tuntuiseksi. Voi kun hallat pysyisivät vielä pois, niin ehtisivät kaikki kypsyä. 




Sanoin itsekseni, kun kävelin pensashanhikkien ohi, että "niin joo, meillä on tuollainenkin pensas ja se kukkii".


Voi pensas raukkaa, en meinannut noteerata sitä ollenkaan. Vaikka se kukkiin sadoin pirteän keltaisin kukin.


Tämän kuvan Sinikka siniluumupuusta otin viime viikolla to 30.8. Silloin ne olivat vasta vähän saaneet väriä pintaan.


Siniluumut kypsyvät hyvää vauhtia, kuva su 2.9.. 


Eilen ke 5.9. ihan yllätyin, kun kokeilin maistaa yhden luumun, sehän oli jo kypsä. Suurin osa on vielä kovia, mutta näppituntumalla löytää ne ensiksi kypsyneet, pehmeät luumut. Eli reilussa viikossa ovat kypsyneet siitä laskien, kun luumujen väri alkoi tummumaan. Muistelin, että se olisi vienyt enemmän aikaa. Aurinko on paistellut kyllä kiitettävästi sateiden ja tuulien lomassa. 


Makeita ovat jo. Siniluumu on ehdoton lasten suosikkihedelmä.


Jokasyksyinen vatsanpuhdistuskuuri on taas  luvassa... Ensin syödään näitäkin niin kauan, kun vatsat vetää ja sitten alan keittelemään hilloa ja mehua pakastimeen.

Tuppervaara !!

Nyt iski tuppervaara villitys minuunkin. Olessani pari viikkoa sitten yökylässä sukulaisteni luona, siellä tuli puheeksi Tupperware-tuotteet. Talon emännälle oli kerääntynyt niitä yksi jos toinenkin vempain, joista osaa hänen ei tullut käytettyä. Hän penkoi laatikoitaan ja sieltä tuli vastaan tämä pieni kaulin. Kaupat oli sillä selvät, voisi sanoa "rakkautta ensi silmäyksellä".


 Minulla on loppukesästä myöhälle syksyyn jatkuva piirakkaputki. Enkä yhtään pidä piirakkataikinan painelusta vuoan pohjille ja varsinkin taikinan levittäminen uunipelliin on jo lähes vastenmielinen operaatio. Nyt minulla on vanpain ja apuväline taikinan levitykseen, ja tämä toimii. Odotan innolla uusia taikinoita, joissa voin testailla pikkukaulinta. Teimme kaupat myös taikinakaapimesta, jonka olen myös hyväksi havainnut. Laitoin tilaukseen vekottimen nimeltään; Croisant-maker, joka sattui sopivasti olemaan tarjouksessa. Se onkin kuulemma jo tullut, joten saan sen samalla reissulla, kun pääsen taas äitiäni katsomaan. Kunhan tämä ärsyttävä flunssa jo paranisi.


Tähän karhunvadelmapiirakkaan laitoin 2 purkkia mansikkarahkavaahtoa, 1 muna ja tomusokeria. Nämä aineet sekaisin ja valmiin murotaikinapohjan päälle. Näistä aineksista tuli samettisen pehmeä täyte. Lopuksi mustat vatut pinnalle.


Valmiina päiväkahvipöytään. Onneksi minun ei aivan yksin tarvinnut tätä tuhota, poika ja hänen kaverinsa halusivat myös maistiaiset. Isukille jäi pari palaa illaksi (joista toisen taisin syödä itse). Aina, kun ajan autolla kuntopolun ohi, ajattelin, että pian alan käymään lenkillä. Kun vain kerkeäisi, puutarhassa on vielä niin tekemistä... onhan sekin hyvä, että edes ajattelee...


Pensasmustikoita kypsyy vielä hiljakseen. Parin päivän välein saa poimia pienen kipposen iltanaposteltavaksi. Pakastimeen on ole saanut yhtään, mutta tuoreena syötynä tulee kaikki vitamiinit tallelle suoraan masuihin.




Isoa ja pientä lajiketta. Maku on molemmissa hyvä ja makea.


Pensasmustikkamaan vieressä, puuladon seinällä, jaksaa kukkia vielä puna-valkoinen tuoksuherne