lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mä en enää leiki !!


 Kyllä voi pienikin asia ottaa päähän. Mistähän sitä aloittaisi... vaikka viime kesästä. Kasvatin viime kesänä ensimmäisen kerran yrttejä kuten ananassalviaa ja sitruunamelissaa. Tänä kesänä jatkoin salvian kasvatusta ja lisäksi ostin timjamin ja oreganon. Pidän niiden kaikkien mausta ja olemme syöneet niitä pieniä määriä. MUTTA vatsani ei pidä yrteistä, ei sitten yhtään. Vatsavaivat alkoivat samoihin aikoihin, kun aloin syömään niitä. En halunnut uskoa sitä, että polttelut ja väänteet voisivat johtua terveellisistä yrteistä. Mutta nyt olen niin monta kertaa tullut kipeäksi oreganoa, timjamia ja ananassalviaa syötyäni, että pakko se vaan on uskoa :(


Olen pilkkonut oreganot ja timjamit pieneksi silpuksi, ettei siitäkään pitäisi vatsavaivat johtua. Vatsa on mennyt muutaman kerran täysin huithaitsekaisin tyhjennysoperaatioineen. Nyt sitten kokeilen lopettaa yrittien syönnin hetkeksi. Kävin tutkimuksissakin, eikä mitään syytä löytynyt. Lääkäri meinasi, että yrtit voisivat hyvinkin olla syypäänä vatsavaivoihin. Mikähän yrteissä aiheuttaa toisille vatsavaivoja ? Blääh... ja kun ne olisivat niin hyviä ja terveellisiä. Onko teillä muilla ollut vastaavia kokemuksia ?


Voisin tietysti kokeilla kuivattaa oreganoa ja timjamia, kun löytäisi ohjeen siihen. Ehkä kuivattuna vatsa kestäisi niitä, pystynhän käyttämään kaupan maustehyllynkin mausteita.



Uusin kasvatti on basilika, se on vielä kokeilematta. 


Punahierrakka ja lehtisalaatti



Kirsikkatomaatissa on pitkät tertut. Ensimmäisiä tomskuja syödään. 


Pensas- ja isoköynnöskrassi kukkii kasvimaalla.



Nyt alkaa kesäloma. 
Toivon, että se toisi tullessaan;
rentouttavaa puuhailua puutarhassa,
 leppoisaa tunnelmaa,
paljon kesäherkkuja, joista pitää sekä suu että vatsa...




tiistai 25. kesäkuuta 2013

Ensimmäiset satokuvat





Ensimmäisen kerran saimme juhannuksena syödä omia kasvihuonekurkkuja. Yleensä niitä on alkanut tulemaan vasta heinäkuulla. Kahdesta kurkuntaimesta on syöty jo  7 kurkkua. Tämän ensimmäisen satoryppään jälkeen tulee pieni tauko.

Ennen juhannusta oli muutamia kylmempiä öitä, lämpö laski 10 asteen tienoille. Luulen, että se sai aikaan uusien pienien kurkunalkujen kellastumisen. Tai sitten kurkuntaimi käytti kaiken voiman isojen kurkkujen kasvamiseen. Olisi ehkä pitänyt voimmittaa niitä aikaisemmin. Voisi myös laittaa harson kurkkujen päälle, kun tulee uudestaan kylmempiä öitä. Nyt ei ole tarvetta, yölämpötilat huitelevat 20 asteen tienoilla.




Kirsikkatomaatit alkavat myös punastumaan. Huomenna saa maistaa ensimäiset kypsät tomskut.



Ensimmäiset teivadelma-maistiaiset on myös saatu kasvihuoneelta. Teivadelma on tavallisen-  ja karhunvadelman risteytys. Nämä kasvoivat reilun parin sentin mittaisiksi. Taisimme popsia ne päivän pari liian varhain, kun maku oli vielä vähän kirpakka. Mutta kyllä siitä erotti kummankin marjan makuja, mielenkiintoinen uutuus.



 Tänään paistaessani jauhelihaa pastan kyytipojaksi, huomasin sipulien olevan loppu. Nostin sitten maasta yhden valkosipulin. Se oli vasta yhtä isoa kynttä koko sipuli. Valkosipulin maku oli niin voimakas, että laitoin vain puoliskan jauhelihan joukkoon. Loput murskasin ja sekoitin oliiviöljyyn. Valkosipulilla maustettua oliiviöljyä sipaisen patonkien päälle ja lämmitän ne grillissä. Oregano, timjami ja ruohosipuli sopivat  myös hyvin öljyn joukkoon. Näistä lapsetkin pitävät. Patonkeja voi lämmittää koko grillillisen ja kaikki menee.


Pinaatin lehtiä olen laittanut muutaman kerran wokkiruokien joukkoon. Tämän kesän pinaatit ovat miedomman makuisia kuin viimekesäiset. Pitääpä katsoa lajike mitä nämä on, kun en muista. Viime kesänä ostin valmiita US-pinaatin taimia ja ne oli tosi hyvän makuisia.



Tänään huomasin myös mansikkojen  kypsyvän. Aikaisin lajike on Honeoye, se on aika suurikokoinen mansikka.  





Yksi pieni jalomaarainkin oli kypsynyt. Vau mikä maku noin pienessä marjassa, se on kyllä marjojen aatelia. Ehdottomasti parhaimman makuinen marja, mitä olen maistanut. Saas nähdä viekö mesimarja vielä tästä voiton.



keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Hyvää Juhannusta !



Harvoin tulee otettua kuvia muualta kuin omasta puutarhasta. Tässä vähän vaihtelua juhannuksen kunniaksi.


Täytyy tunnustaa, etten ole vielä käynyt meressä uimassa.  Eiköhän se asia tule pian korjattua.


Aamukasteinen rantapolku ja nousevan auringon säteet.  Kesäaamut ovat niin hienoja.


Kaupunki on tehnyt rantaan puiston ja kumpareelle on istutettu puita. Mutta.. onkohan rahat loppuneet siihen ? Koko kumpare kasvaa yli puolen metrin mittaista rikkaruohoa ja heinää. Kyllähän puilla aluskasvillisuutta voi olla, mutta..


Vai olisiko tämä luonnonniitty ? En tiedä mikä on ajatuksena, mutta näytti minun silmääni epäsiistiltä. Kuin projekti olisi jäänyt kesken.



Ja näin ihana levähdyspaikka polun päässä ! 








 


Lämmintä keskikesän juhlaa !


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kukkivia perennoja ja pensaita

Pioni Rubra Plena'


Ensimmäinen pionipensas on kukkinut jo muutaman päivän ja toinen aloitteli tänään kukintaansa. Nämä pionit  istutin 2 vuotta sitten. Kolmas ryhmä pinkkejä pioneja on vielä nupuilla. Nämä ovat lempparikukkiani niinkuin kuvien määrästä voi päätellä. 


Annoin papalle pienen homman, hän sai lyhentää männystä jätettyä runkoa. Lyhyempänä se on paremman näköinen. Pitää vielä kiinnittää lyhty siihen jotenkin kiinni.


Meidän mr. marjabongari huomasi äsken, että lyhdyn takana kasvavassa marjasinikuusamassa oli ensimmäiset melkein kypsät marjat. Oli se vähän kitkerä vielä. Mutta siis 17.6., luonto on ottanut varsinaisen spurtin helteisestä toukokuusta.


Pioneja edestä ja takaa... 





Sammalleimut lopettelevat jo kukintaansa. Tuossa penkin reunassa on niitä 3 mätästä, 1 on kuivettunu melkein kokonaan. Se on kasvanut koko ajan huonosti. Taitaa vaahtera viedä kaiken voiman läheltään.
Maahumalaa pilkahtaa vielä sieltä sun täältä. Kyllästyin niihin viime kesänä ja revin kaikki pois tästä penkistä.  Mutta eihän niistä niin helpolla eroon pääse, juuresta nousee uusia alkuja.


Särkynytsydän jäi tänä kesänä pieneksi verrattuna viime kesän suureen kasvustoon. Olenkohan muistanut voimmittaa sitä ollenkaan...





Tunturipoimulehdessä on pienet kellertävät kukat. Niiden valkoreunaiset lehdet ovat se juttu.



Aikaisemmin keväällä otetussa kuvassa näkyy vielä selvemmin lehtien valkoiset reunat. Tunturipoimulehdet ovat nättejä reunuskasveja. Ne kasvavat n. 15 cm korkeiksi ja leviävät hiljalleen. Eivät rönsyile joka paikkaan niinkuin maahumala. 


Marja-aroniakin on kukkinut jo jokin aika sitten.


Marja-aronian kukissa on hienoja pinkkejä heteitä. 


Ananasmansikat kukkivat ensimmäistä kertaa. Istutin niitä viime keväänä. Nyt pääsemme maistamaan ensimmäiset kypsänä valkoiset mansikat. Siellä taisi näkyä jo raakilekin.


Tulikellukka



Rajalla kasvaa virpiangervoja, niistä on tullut tiheä aita. Nämä pensaat ovat  joutuneet parturointini kohteeksi keväällä. Halusin enemmän tilaa kasvulaatikon ja pensaiden väliin. Aidanpätkä ei ole ihan kauneimmasta päästä ;) Leikkaan sitä vähän parempaan muotoon kesällä, se on kasvanut taas leveyttä. Juuresta leviää uusia alkuja, joita olen siirrellyt pensaiden reunaan. Siinä on ollut aukkokohta naapuriin.


Virpiangervon kukkia.