perjantai 30. elokuuta 2013

Ensimmäiset maissit


Viime viikonloppuna katsastin ensimmäiset maissit. Ensimmäinen oli täysin kypsä, toinen melkein ja kolmas vähän vielä keskeneräinen. Keitin maisseja hetken suolavedessä, sitten voita pintaan ja grilliin. Seuraksi valkosipuliöljyllä sipaistuja patonkisiivuja ja salaattia. Ai että tuoreet maissit maistuvat hyviltä !
Nyt vain pitäisi olla viikon pari lämpimiä ilmoja, että kaikki maissit ehtisivät kypsyä. 
Niitä vesikielellä odotellessa... 

Karhunvadelmia olemme myös päässeet maistelemaan. Harmi vain, kun viime kesänä ilmestyneet marjaluteet viihtyvät näissä marjoissa. Marjalude imee kärsällään vadelmasta mehua. Yritin etsiä tietoa, voiko marjaluteet levittää jotain tauteja tai olla muuten vaaraksi. Mutta en löytänyt muutakuin, että luteen "syömä" marja voi maistua pahalta. Olisi mielenkiintoista kuulla, jos tiedät jotain marjaluteista ? Itse en ole törmännyt niihin  aikaisemmin.

Miekkalilja eli gladiolus availee lisää kukkiaan. 


Istutin kesällä Kultaisen Kitajkan terassin ilta-auringon puoleiseen tarhaan. Taaimmaisen jaloangervon olisi voinut siirtää etualalle toisen angervon viereen. Mutta en uskaltanut nostaa sitä maasta, kun se on hyvin juurtunut paikkaansa. 

Nyt olemme syöneet niin paljon luumuja, pensasmustikkoja, omppuja, tomaatteja, paprikoja, kurkkuja, viinimarjoja, että niitä putkahtelee pian korvistakin. On kumma ellei vitamiinivarastot ole tupaten täynnä. Siniluumuja on vielä vähän puussa. Ne alkavat nyt olemaan aika pehmeitä. Luumut eivät tahdo pysyä hyvinä poimittuina edes seuraavaan päivään asti, ne pehmenevät niin nopeasti. Olen antanut kaikille meillä käyneille luumupussin kotiinviemisiksi. Ja tänään saivat meidän molempien työkaveritkin luumuja kahvin seuraksi. Hauskaa, kun saa muutkin innostumaan luumun kasvatuksesta. Kaksi tuttavaamme on jo istuttanut Sinikkapuut omiin puutarhoihinsa. Sinikka-luumut maistuvat monille, kun ne ovat niin makeita.


Pensasmustikat alkavat myös vähenemään. Ainossa ja Alvarissa ei enää ole mitään, mutta North Bluessa on vielä muutamia kypsymässä. 


Pitihän luumuistakin tehdä piirakka. Sekoitin luumun paloihin fariinisokeria ja maissitärkkelystä. Tuoreena makeat luumut muuttuvat paistettaessa aika kirpeiksi. Fariinisokeri sopii ainakin omaan makuuni luumun kanssa. Maissitärkkelys taas sitoo luumuista irtoavan mehun. Päälle laitoin lohkeava ananasjugurtti, kananmuna, sokeri & vaniljasokeriseoksen. Ja vatsalihakset kasvavat... :D  

Toisen omenapuun punaposkisia omppuja.

Piirakan kyytipojaksi omenaluumumehua.


dahlia

Kasvimaalla kaksi vuotta talvehtineet ananaskirsikat ovat loppukesästä päässeet hyvään kasvuun. Olen kastellut niitä, kun maa on ollut aivan rutikuivaa. Täksi yöksi luvattiin hallaa, joten saas nähdä kuinka ananaskirsikkojen käy. Olisin tietysti voinut laittaa päivällä harson päälle, mutten muistanut. 


Keräsin jo pari viikkoa sitten pavut kasvimaalta. Näiden papujen varret eivät kasvaneet kuin 20-30 cm korkeiksi. Mutta löytyi sieltä lautasellinen vihreää voimaa.

Keitin papuja muutaman minuutin, jäähdytin ja pakastin kolmeen pieneen pussiin. Kypsennän papuja  ruuanlaiton yhteydessä lisää. 

Tämän kesän istutuksia on vaaleanpunainen Syysvuokko Anemone japonica-hybrid 'Königin Charlotte'. Ne ovat ehtineet jo juurtua ja aloittelevat nyt kukintaansa. Kasvupaikka on puolivarjoinen, kukinta-aika elo-lokakuu ja korkeutta luvataan jopa 100 cm. Ostin näitä perennoja kaksi, toinen on valkoinen. Istutin ne talon länsi-pohjoispuolelle. Aurinko alkaa paistaa sinne alkuillasta. 

Viime viikkoina puutarhassa on vieraillut pikkusiili. Se asustelee luumupuiden, rinneangervojen ja kuunliljojen suojissa. Luumuja poimiessa kuulin massutusta puskista ja kurkin mikä siellä on. Pikkuinen siili siellä popsi maahan tippunutta luumua. Olen kuullut tarhasta monena päivänä rapinaa, joten siili taitaa asustella siellä vakituisesti. 
nuuh, nuuh...  
uskaltaisko lähteä kuunliljojen suojasta... 
jos nopeasti kipaisen...
rohkeus palkitaan, raikas vesi maistuu luumujen päälle :) 

tiistai 27. elokuuta 2013

Pinaattilätyt siniluumuhillon kera


US Pinaattia oli vielä jäljellä kasvimaalla, joten ajattelin kokeilla tehdä niistä lättyjä.   Laitanpa tähän taas ohjeen, niin sen löytää helposti myöhemminkin.
Huuhtelin aluksi pinaatinlehdet hyvin. Sitten keitin niitä hetken vedessä, valutin ne ja silppusin pieneksi.

Pinaattilätyt
5 dl laktoositonta maitoa
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
n. 150 g pinaatin lehtiä
½ tl suolaa
(paistamiseen voita tai öljyä)
Vispaa kananmunien rakenne rikki ja lisää sekaan maito.
Lisää suola ja jauhot sekä pinaatti. Sekoita tasaiseksi ja anna turvota ½ tuntia.

Paista pannulla voissa tai öljyssä letuiksi (nämä tein vohlupannulla).
Tarjoile esim. puolukkahillon kanssa. (Tein siniluumuista hilloa, kun ne ovat juuri nyt kypsiä).

Siniluumuhillon teen seuraavasti:

Ensin huuhtelen luumut haalealla/ kylmällä vedellä. Heitän pois luumut, joissa on pieni reikä kyljessä (toukka mennyt sisään), ylikypsät tai muuten pilaantuneet.
Sitten paloittelen luumut, jotta saan niistä kivet pois. 

Seuraavaksi laitan kattilaan pienen tilkan vettä ja hillo- tai tavallista sokeria.
Hillosokerilla tulee luonnollisesti kiinteämpää. Sitä hilloa käytämme esim. pinaatti- ja verilättyjen kanssa.
Tavallisella sokerilla tehtyä laitamme puuron päälle tai maustamattomaan jugurttiin.
Keittelen hilloa pienellä lämmöllä 15-20 minuuttia välillä sekoittaen.
Lopuksi kuorin vaahdon pois pinnalta. Jäähdyttelen hillokattilan tässäkin vaiheessa välillä sekoittaen. Sitten vain pieniin pakastusrasioihin ja hillot odottelemaan talven tuiskuja.


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Siniluumujen aikaa



Lämmin loppukesä kypsyttelee Sinikka Siniluumuja joka päivä. Etsin kypsät luumut kokeilemalla, mitkä ovat sopivan pehmeitä. Melkeinpä sen näkeekin, kypsä luumu on kasvanut muita vähän isommaksi ja on tumman sinivioletti. Luumupuun alla istuskelu ja poiminta on ollut viimepäivien hommia. Olen nyppinyt pilaantuneita luumuja roskikseen ja terveitä kohti keittiötä. Onneksi noita viimeksimainittuja on kuitenkin enemmän.


Toisenkin omenapuun omput ovat kypsiä. Niitä tulee onneksi vähemmän kuin ensimmäisen puun Samoja. Tässä vaiheessa alkaa tuntumaan, että marja ja hedelmäsato voisi pian jo loppuakin. Tai sitten niitä pitäisi viedä johonkin muualle jatkojalostukseen. Niin ihanaa kuin tämä aika onkin, kuitenkin jokapäiväinen poiminta, puhdistus, mehujen ja hillojen keittely ja piirakkojen mässäily, alkaa käymään jo työstä.



Päärynät maistuvat jo päärynältä. Olin aivan yllättynyt, kuinka makeita ne olivat. Nehän ovat tänä vuonna mehukkaita. Lämmin kevät ja kesä on ollut hyväksi kaikille hedelmille. Kooltaan päärynät ovat jo n. 5-6 cm. Jatkuisipa vielä lämpimät ilmat viikon tai pari.



Salvia kukkii mustikkamaan edessä raikkaan sinisenä.


Metallimurkut päivystävät sademittaria.



Amerikanheisi kasvattaa kirpeitä marjoja. Ne eivät ole maistuneet (ainakaan vielä) linnuillekaan.


Samettinen gladiolus availee ensimmäistä kukkavanaansa.





Tämä kukkaihanuus nousee suosikkilistallani ylöspäin samaan tahtiin, kun uusia kukkia avautuu lisää.


maanantai 19. elokuuta 2013

Hedelmien tuholaisia

Keräsin tähän postaukseen rumia kuvia. Yleensä tulee otettua kuvat terveistä ja kauniista hedelmistä ja unohdettua tautiset tapaukset. Otan ilomielin vastaan vinkkejä ja korjauksia, jos mieleesi tulee jokin muu tuholainen mitä itse olen miettinyt. 

Kysyin meillä vierailleelta puutarhurilta, että mikähän punaluumuja vaivaa ? Hänen mielestään luumunraakileet näyttivät siltä, että niihin olisi mennyt luumukääriäisen toukkia. 
Etsin netistä tietoa luumukääriäisen toukista, löysin mm. seuraavaa;

Luumukääriäinen on luumun hedelmien tuholainen. Kuten serkkunsa omenakääriäinen, se munii yksittäisiä munia raakileiden pinnalle. Toukat kuoriutuvat parissa viikossa ja syövät itsensä luumun maltoon. Toukat poistuvat luumuista elokuussa. Ne talvehtivat puun kuoren raoissa.
Torjuntakeinona pienpihoissa voi suositella luumukääriäisille tarkoitettuja feromonipyydyksiä. Yksittäisistä puista voi vioitetut raakileet kerätä pois ja hävittää, jolloin toukatkin kuolevat.
Talvehtivat toukat ovat tiaisten herkkua, tiaispönttö hedelmätarhassa ei ole turha hankinta

toukkia punaluumujen raakileissa

Elikkä keräsin ensimmäisen pussillisen reikäisiä Kuokkalan yl. punaluumun raakileita. Jatkan hommaa huomenna saksien kanssa. Raakileet ovat vielä niin lujassa, että revin vahingossa pari kokonaista rypästä :( 

Laitoin kesällä  "ampiaispyydyksen" punaluumupuun oksalle roikkumaan. Sieltä löytyi mm. tällainen siivekäs. En tiedä mikä se, oliskohan jokinsortin tuholainen ?



Siniluumussa näkyy kaksi ötökkää sukeltamassa hedelmään. Ei tee tämän kuvan jälkeen mieli syödä luumuja, joissa on pieni reikä kyljessä.


 Sinikka siniluumuista on löytynyt muutamia muumiotautisia (oma tulkinta). Muumiotauti on sienen aiheuttama sairaus. Luumu muuttuu ryppyiseksi, ja siihen tulee vaaleaa itiömassaa. Muumiotautia on alkanut näkymään muutama vuosi sitten. Ensin oli muistaakseni omena- ja päärynäpuussa muutamia, myöhemmin luumupuissa. Muumiotaudin kurissapitämiseen ei käsittääkseni ole muita keinoja, kuin kerätä pilaantuneet hedelmät heti pois. Ne pitää hävittää tontilta kokonaan esim. polttaa tai haudata maahan. Niitä ei saa laittaa tavalliseen kompostiin. Itse laitan ne poltettaviin jätteisiin eli ne menevät talousjätteiden mukana.


muumiotauti siniluumussa

7 vuotias Kirsikkapuumme kuivettui pikkuhiljaa. Luulenpa, että aiheutin sen itse 5 vuoden takaisella liian myöhäisellä kevätleikkauksella. Leikkasin sen oksia sillä ajatuksella, ettei puu kasvaisi liian korkeaksi. Sinä keväänä kirsikkapuun leikatut oksat vuotivat nestettä paljon. Kuva on tältä keväältä. Puun keskimmäiset oksat ovat kokonaan kuivettuneet. Leikkasin kuivettuneita oksia keväällä, ajattelin josko puu vielä siitä innostuisi kasvamaan.


Puun rungossa on ollut monta vuotta syvä halkeama. Muistaakseni siitä vuoti aluksi nestettä. Se sai alkuvuosina  jonkun kolhun tai iskun tuohon kohtaan.

Kirsikkapuu kasvatti paljon uusia oksia tämän kesän aikana ja päätin jo, että puu saa jäädä. Mutta, kun kirsikat kypsyivät, ne olivat suurimmaksi osaksi muumiotautisia (oma tulkinta taas). En ole kysynyt keneltäkään ammatti-ihmiseltä, ovatko nämä kaikki muumiotautia. Mutta itse oletan niin. 



Alkukesästä kirsikoissa oli tummia pilkkuja ja laikkuja...




Kypsyessään kirsikat muuttuivat ryppyisiksi ja niihin tuli vaaleaa itiömassaa.






Niinpä minä otin sahan käteeni ja puu kaatui...Ajattelin, että on parempi kaataa kirsikka pois, ettei se sairastuta muitakin hedelmäpuita. Puu oli kasvattanut paljon juuriversoja, jotka jätin kasvamaan. Ne näyttävät ainakin vielä terveiltä. Olen miettinyt, kasvattaisiko näistä pensasmallista vai yrittäisinkö leikata yhden verson puun malliseksi ? 


Omenoissa on tänä kesänä ollut onneksi vähän muumiotautisia.  Muutama pilaantunut on pudonnut  kovilla tuulilla maahan. Kerään nämäkin rumilukset heti pussiin ja vien roskikseen. 

muumiotautinen omena

Joku toukka on mennyt omppuun sisälle tai lintu nokkaissut sitä. Vioittuneesta kohdasta on päässyt omenaan muumiotaudin sieni-itiötkin. Muumiotauti laajenee rengasmaisena ja lopuksi koko omena on ruskea mätämöykky. 


Otin tänä keväänä pois katekankaat ja kuorikatteet omenapuiden juurelta. Lisäsin uutta puutarhamultaa ja hevonkakkakompostia. Halusin ottaa katteet pois, koska pelkäsin omenaruven ja muumiotaudin elävän kuorikatteiden seassa. Siitähän on mahdotonta löytää kaikki lehdenpalaset ja pienet pilaantuneet omput. Tänä kesänä olen laittanut juuristoalueille ruohosilppua. En tiedä onko nämä vaikuttanut asiaan, mutta tänä kesänä tuli todella terve omenasato (vaikkei sitä näiden rumien kuvien keskellä uskoisi).



Näitä päärynöitä vaivaa mielestäni päärynärupi. Musta kohta on vain kuoressa, sisältä päärynä on terve. Keräsin näitäkin pois, että saisimme edes pienen sadon täysin terveitä päärynöitä. Päärynärupi on hedelmänkuoren sieni.



Arki on taas palannut ja minä aloitin tänään uudessa työpaikassa. Viime aikoina on tullut oleiltua kotona niin paljon mehuja ja hilloja keitellen, että on aivan kiva päästä taas ihmisten ilmoille.  Vaikka enhän minä puutarhahommia kokonaan jätä, en todellakaan. Uusia suunnitelmia on mielessä jo vaikka kuinka paljon.