maanantai 2. syyskuuta 2013

Päärynöitä ja pikkusiilin nuuhkaisut

Päärynöistä on tullut kerrottua tänä kesänä aivan liian vähän, korjataanpa asia.
Päärynäpuuhan halkesi kahtia viime syksyn myrskyssä, toinen päähaara repesi rungosta irti. Se ei ole ainakaan vielä mitenkään kärsinyt siitä. Laitoin tuolloin heti mehiläisvahaa paksun kerroksen haavakohtaan.



Puun oksat kasvavat harvakseltaan ja ne ovat aika pitkiä. Muutama oksa kurkottaa jo terassin pöydälle.






Tänä kesänä päärynätkin ovat terveempiä kuin viime vuonna.






Koko Päärynäpuuta on vaikea kuvata, kun se on niin leveä. Yhdellä puolella trampoliini on niin lähellä sitä ja kummallakin sivulla ovat luumupuut.

Sunnuntain kunniaksi tein ensimmäisen päärynäpiirakan. Tämä ohje on oikein mehevään piirakkaan, peräti 5 kananmunaa. Laitoin nyt vain 3, joten piirakka jäi matalammaksi. Teen seuraavan ohjeen mukaan. Sitten voin laittaa reseptinkin.


Gojimarjapensas kasvaa pitkinä rönsyinä. Siinä on ollut kukkia, mutta yhtään marjanalkua en ole nähnyt. Goji oli kukassa vasta elokuun puolessa välissä, joten marjat eivät varmaankaan ehtisi edes kasvaa. Olen miettinyt pitäisikö pensas siirtää johonkin muualle, koska tuossa paikassa vesimyyrät söivät sen juuria viime vuonna. Siirrän sen ehkä myöhemmin syksyllä. Vielä odottelen, jos ensimmäinen edes marjanraakile tulisi.

Olen polttanut kynttilöitä öisin jo pitkän aikaa kasvihuoneessa. Yöt ovat jo niin viileitä, usein menee alle 10 asteen. Kaikki muut kasvit voivat siellä hyvin, paitsi kurkun vein jo kompostiin. Se homehtuu niin herkästi ilmojen viiletessä ja ilmankosteuden noustessa. 


Himrod viinirypäleen lehdet ovat pirteän vihreitä.



Ystävämme pikkusiili oli taas kuunliljojen alla, kun poimin luumuja.

Kenenkäs jalka tuossa on? Antaiskohan se vettä ?

Siili tuli haistelemaan kantapäätäni. 

Siinä se nuuhkaisi jalkaani muutaman kerran ja käveli muinasiileinä kenkäni yli. Minä onneton säikäytin sen tuossa vaiheessa, kun liikahdin kameran kanssa liian nopeasti. 

Siili päästi sellaisen tuhhhhhhauksen, että itsekin säikähdin. Ja piikit nousivat pystyyn (siis siilillä). 

Se jäi säikähdyksissään hetkeksi kököttämään paikalleen. 

Kunnes totesi, ettei tässä mitään hätää ole. 

Luin lehdestä, että siilit voivat tulla sisällekin. Ne oppivat niin nopeasti valmiiseen puffetpöytään. Ja jos yhtenä päivänä puffet ei olekaan katettuna, siili voi tulla peräämään ateriaansa. Aika epeleitä.


Luumuveneet valmiina lähtöön... 

Luumuissa on luonnostaan vahakerros, se hylkii vettä. 

Veteen upotetut luumut näyttävät siltä, kuin niissä olisi helmiäispinta. 

syvässä vedessä...

Viime kesänä pikkutaimena ostamani tuoksupelargoni 'Concolor Lace' tekee nyt vasta ensimmäistä kukkaansa. Talvetin tuoksupelargonit varastossa, joista tämä yksi lähti uudestaan kasvuun.



Kukat ja lehdet ovat raikkaan sävyisiä. Onhan se kiva, kun näin myöhään kesällä on tuoreita kukkasia. Minusta ei tunnu vielä kovinkaan syksyiseltä vaikka syyskuu jo alkoikin. Siinä vaiheessa, kun kesäkukat kylmettyvät ensimmäisinä hallaöinä, alkaa tuntua syksyltä.


Kesäkukat hehkuvat syyskuun lämpöisessä iltapäivässä.






Auringonkukkien myötä aurinkoista syyskuun alkua !


4 kommenttia:

  1. Onpa sykähdyttävät kukat 'Concolor Lacella'! Omani on nupussa, ilolla odotan kukintaa :)

    VastaaPoista
  2. Ihana päärynäsato. Ja paljon luumuja. Ensi vuonna jatkan kyllä hedelmäpuiden hankintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut hyvä kesä hedelmille.

      Poista