tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kasvihuonevatut kypsyvät kohinalla


Olemme saaneet syödä posket punaisina vadelmia ja mansikkoja viime päivinä. Ilmat onneksi taas lämpenivät tääläkin. Ja kun lämpöä riittää, kypsyvät marjatkin nopeasti. Kaikki on syöty vielä tuoreeltaan. Ellei päivän aikana niin viimeistään aamupuuron kanssa. Oi tätä aikaa tuoreine marjoineen !


Kasvihuoneen ovi käy tiuhaan tahtiin, on kiva käydä napsimassa muutama marja suuhun; aamupalaksi, välipalaksi, jälkkäriksi, iltapalaksi... Ja mikä parasta, vadelmat ovat täysin puhtaita. En ole nähnyt vielä yhtäkään matoa.


Isoja teivadelmia kypsyy myös muutamia. Alla olevissa kuvissa näkyy, että sen varret ovat tosi piikkisiä. Tuin pensaan enshätiin narulla, kun riipaisin käteni repsottavaan oksaan. Täytyy kyllä sanoa, että tavalliset vadelmat ovat makeampia kuin nämä teit. Vähän ovat mauttomia. Pitäisköhän antaa kypsyä ihan tummanpunaiseksi asti ? 

teivadelmia (karhunvadelman ja tavallisen risteytys) 

Olen tässä selaillut viime päivinä puutarhaliikkeiden kotisivuja ahkerasti. Mielessä on ollut perennat ja tietysti aina marja- ja hedelmäuutuudet. Näin yhden puutarhan kotisivuilla Satovadelmia ja Alaskanvattuja, ne ovat minulle uusia tuttavuuksia. Joita on siis saatava ;) Näistä uutukaisista myöhemmin lisää.


Isot tomaatitkin alkavat kypsymään.

Ensimmäisen kerran kasvatan chilipaprikaa. Ostaessani en hoksannut sen olevan chili, lapussa luki morotpaprika. Ajattelin vain, että mikäs hauska uutuus porkkanapaprika on. Luultavasti näistä tulee kypsyessään oransseja.

Keltainen paprika kypsymässä

punainaisia paprikoja tulossa


Löysin plantiksesta sopivan puutarhakaluston kasvihuoneeseen. Sarjaan kuuluu kahden istuttava sohva ja pöytäkin, mutta ne ovat toistaiseksi terassilla. Siinäkin on niin kiva istuskella sohvalla. Terassilla kyllä saisi olla kolmen hengen sohva, että mahtuisi kunnolla pötköttelemään. Ehkä tuon sen pikkusohvan vielä kasvihuoneen "peräkamariin".



Poimin tänään aprikoosisadon talteen = 1 aprikoosi. Toinen ja kolmas aprikoosi päätyivät lintujen suihin. Pikkulinnut kävivät niitä nokkimassa ahkerasti. Tätä viimeistäkin oli muutaman kerran nokkaistu. Pieneksi hedelmät jäivät, mutta pääsinpä näkemään millainen herkku siihen kasvaa. Nyt mietin uskaltaisinko istuttaa aprikoosin ulos. Puun lehdet eivät toipuneet ulosmuutosta ollenkaan eikä oksat ole kasvaneet ulkona yhtään. Toin siis puun helmikuulla varastosta olohuoneeseen, kun se alkoi kukkimaan. Muutos sisältä ulos oli liian suuri. Ehkä ei kannata tehdä samaa operaatiota ensi keväänä. Pitäisi antaa puun olla ainakin varastossa niin kauan, että sen voi totuttaa suoraan ulkoilmaan.


Aprikoosipuun lehdet muuttuivat ulkona hopean kiiltäviksi, punapilkkuisiksi ja reikäisiksi. Polttikohan aurinko ne ?


Mesimarjatkin pitäisi suojata jotenkin linnuilta, ne ovat nopeampia kuin minä. Mutta sainpas maistaa nämä kaksi pikkuista mesimarjaa. Yhdestä pienestä marjasta saa suuhun aromaattisia makuja. Kasvaisipa näistä jo ensi vuonna kunnon sato.


Mesimarjojen ja karpalojen vieressä kasvaa sinivatukka. Nostin sen kasvamaan ylöspäin. Teimme sille harjateräksistä tukikehikon. Se on myös tosi piikikäs kasvi. Sinivatukka ei ole kasvattanut koskaan marjaa, kukkinut kyllä on joka vuosi. Pitäisiköhän sitä pölyttää, jos nyt ei ole enää pölyttäjiä liikkeellä ?



Makeaa heinäkuuta !