perjantai 15. marraskuuta 2013

Puutarhamultaa ja kuorikatetta


Mennäänpä taas ajassa taaksepäin. Viime toukokuussa puuhastelin katteiden vaihtoa sinikriikunalle, kirsikalle ja keltaluumulle. Niissä oli aluksi pientä n 3 cm.n kiveä katteena. Pikkukivistäkin tuli kuitenkin niin paljon painoa, että maa painui kuopalle. Toiseksi kivet olivat kamalia, kun niitä kieri nurmikolle. Voitte kuvitella miten kovan äänen ruohonleikkuri päästää kiven yli ajettaessa.


Ensin keräsin kivet sankoihin ja kiikutin ne odottelemaan muuta käyttöä. Sitten lisäsin uutta puutarhamultaa puiden juurelle niin, että juuristoalue oli taas pienenä kumpareena. Sinikriikunan juurelta nousee keväisin narsisseja. Istutan kukkineet narsissit sinne aina pääsiäisen jälkeen.


Sitten vielä kuorikatetta juuristolle. 

Keltaluumu


Tämä kohta vaatii aikamoista pujottelua ruohoa niittäessä. Aion kaivaa nurmikon pois puiden välistä jossain vaiheessa. Vielä en ole hommaan ryhtynyt, koska tuo alue vaatii jo enemmän katetta. Männynkuorikatteestakin pitäisi kysellä traktorikuormallisen hintoja. Haimme muutama vuosi sitten yhdeltä sahalta kuoriketta auton peräkärryllä. Ensinnäkin sielä oli jopa 0,5 metrin mittaisia kuorenpaloja. Ja toiseksi sen kuorikatteen levittämisen jälkeen talomme seinät olivat yhtäkkiä täynnä jotain mustia koppakuoriaisia. Onneksi eivät syöneet koko taloa. Että sinänsä pusseittain ostettu kate on tasalaatuista, hmmm... siinäpä taas miettimistä, rohkenisiko tilata isompaa satsia vai pysyisikö pussilinjalla ?