sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Makeat marjat ja hedelmät kesältä 2013

Mansikka Honeoye kypsyttelee  25.6. kesän ensimmäiset marjat. 
Kesä 2013 oli pari viikkoa etuajassa normaalia lämpimämmän alkukesän vuoksi.


Kasvihuoneesta saa aikaisemmin vadelmia kuin ulkoa, nämä kypsyivät 2.7. Lajike on sama kuin ulkona eli Maurin makea.  

Ensimmäiset maistiaiset saimme myös pitkuliaisista teivadelmista 12.7. (kuvat alla).
Istutin teivadelman (joka on tavallisen vadelman ja karhunvadelman risteytys) ja Polana-vadelman viime kesänä kasvihuoneeseen. Ne kasvattivat pitkät versot kesän aikana. Tulevana suvena odotan saavani uusia jättivattuja kippokaupalla.



Alkukesän marjoja ovat myös marjasinikuusamat 8.7.

Ensimmäiset valkoiset ananasmansikat kypsyivät myös heinäkuun alkupuoliskolla 12.7. Näistäkin odotan ensimmäistä kunnon satoa tulevana kesänä.

Kuukausimansikoilla on koko kesän mittainen satoaika. Niitä kypsyy alkukesästä syksyyn saakka.
Ne ovat vain niin pehmeitä, että pilaantuvat tosi herkästi muutamassa päivässä. Ajattelinkin nostaa kuukausimansikat terassille ruukkuun, josta ne huomaisi aina popsia suuhunsa. 

Heinäkuun loppupuolella kypsyvät keltaiset vadelmat, 27.7...


ja punaiset vadelmat ulkona.


Piirakkoja väännettiin taas harva se päivä... 

...täytteellä jos toisellakin.

Papan poimimia metsämustikoita.

Heinäkuun puolenvälin jälkeen kypsyvät viinimarjoista ensimmäisenä punaiset.



Mustikkapuuksikin kutsuttu saskatoonin viimeisiä marjoja 31.7.
Tämä pensas on eläintenkin suosiossa; kesällä linnut syövät marjat, jos ei suojaa ja talvella jänikset syövät oksat. Huomasin eilen puutarhassa kierrellessä, että tämä pensas oli jäänyt suojaamatta. Ja hetihän jänikset olivat järsineet mehukkaita pieninpiä oksia. Laitoin juuri mieheni hommiin etsimään jotain suojaa tällekin. 

Myöhempi huom. 26.2.14: nämä marjat säilyvät tosi hyvinä pakastettuina.
Olen laittanut viime päivinä aamupuuron päälle muutamia kokonaisia marjoja.
Saskatoonit säilyttävät kuosinsa ja makunsa yllättävän hyvin. Nyt minulla oli vain muutama rasia pakastimessa, tulisipa ensi kesänä suurempi sato.

Minulla oli lainassa kirja marjaherkuista. Sieltä löysin ohjeen, jossa on sekoitettu tuorejuustoon saskatooneja ja levite laitetaan ruiskorppujen päälle. Kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että on pakko kokeilla. Pakastimesta löytyy vielä muutama rasia näitä marjoja. Kerron sitten miltä maistui.

Pensasmustikat alkoivat kypsymään heinäkuun lopussa. 
Niitä sai poimia elokuun loppupuolelle asti, viimeisen kuvan olen ottanut 22.8. (yllä).


Piirakkaversio pensasmustikoista.

14.8. Samo-omppuja
Elokuinen raekuuro paukutti omppuja niin kovalla voimalla, että niihin tuli heti seuraavana päivänä tummia painaumia.

Ja parin päivän kuluttua 15.8. painaumat olivat jo tummempia. Nyt oli jo kiire poimia loput raekuuron kolhimat omput. Onneksi hedelmät olivat jo melkein kypsiä, että niistä voi tehdä hilloa. Olisi harmittanut todella paljon, jos suurin osa raakileista olisi mennyt pilalle.


Keittelen hilloja pienissä erissä koko loppukesän ajan. Tässä taas yksi erä Samo-omppuja 18.8. menossa hillopurkkeihin. 

punaisia ja keltaisia karviaisia

mustaviinimarja

Suurin osa viinimarjoista päätyy mehumaijaan. Lisäksi keittelin muutaman rasian hilloja.

Vähäiset marja-aroniat keitin myös hilloksi.

Samoja välipaloiksi.
 




21.8. kuvassa on ensimmäiset siniluumut.

Loppukesän napostelulautanen; siniluumuja, päärynää, tomaatteja, paprikaa.

Marja- ja hedelmäasiantuntija tunnisti toisen omenalajikkeeni Punakaneliksi. Siinä on paksumpi kuori kuin Samossa ja maku on hapokkaampi, mutta makea. Hyvä säilöntäomena ja säilyy tuoreenakin pidempään.

23.8. Siniluumuja sai poimia melkein joka päivä parin viikon ajan.

Siniluumut ja paprikat kypsyvät samoihin aikoihin.


Luumupiirakan vuoro.


Sinikka siniluumuja kulhollinen ja on ihme, ellei ruuansulatus vilkastu.


Siniluumut ovat loppukesän makeita herkkuja. Ihan kaikkea ei pysty tuoreeltaan syömään omin eikä sukulaistenkaan voimin, joten keitän näistäkin hilloja. Se on hyvää esim. pinaattiohukaisten kera.

Pinaattivohlu luumuhillolla.


Puutarhani ylpeys Aunen päärynä ehti ensimmäisen kerran kypsyttämään hedelmänsä kunnolla, kiitos  lämpimän alkukesän. Päärynöitä saimme syödä elokuun puolesta välistä lähtien, kuvat 28.8.

Päärynät kasvoivat noin omppujen kokoisiksi. Kypsyessään niiden väri muuttui punertavaksi ja hedelmät irtosivat helposti puusta. Päärynät olivat mehukkaita ja makeita. Keitin niistä yksistään sekä omppujen kanssa yhdessä hilloja. Nämä hillot ovat suosikkejani aamupuuron kanssa.



23.8. sai vielä napostella mansikkoja, kun kuukausimansikkoja kypsyi koko kesän ajan.

 karhunvadelmat kypsyivät elokuun loppupuolella


Hallojen uhatessa  poimin 7.9. kaikki loput päärynät ja...

...omput.


7.9. Kuokkalan punaluumuja

8.9. punaluumut
Kuokkalan punaluumut ovat kesän viimeisiä puutarhan hedelmiä. Tänä kesänä nekin ehtivät kypsyä eikä syyssateetkaan pilanneet luumuja. 


KIITOS MAARIT  !

16 kommenttia:

  1. Ihanan herkullinen postaus. Olet ottanut niin kauniita kuvia puutarhasi sadosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noita kuvia tullut napsittua aikamoiset määrät ;)

      Poista
  2. Satoisa kesä. Päärynäpuu kuulostaa sen verran ihanalta, että pitää ehkä jossain vaiheessa kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, päärynän kukintakin on niin kaunis keväällä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Vitamiinikuvia talven paukkupakkasiin :)

      Poista
  4. Ai,että,kun saisikin tuoreita marjoja. Onneksi edes kuvien kautta pääsee herkuttelemaan :)

    VastaaPoista
  5. Oi miten herkulinen postaus, kaunista :)

    VastaaPoista
  6. Ihan mielettömän sadon olet saanut puutarhastasi! Tämä postaus innosti pohdiskelemaan oman puutarhan hyötykasvipuolta vähän tarkemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä tosi tyytyväinen puutarhan satoon. Kesällä ei tarvi käydä moneen kuukauteen kaupan hedelmäosastolla. Onhan marjoissa ja hedelmissä laittamista, kun kaikki mehustaa, hilloaa, pakastaa, mutta sitten niistä saakin naatiskella koko loppuvuoden

      Poista
  7. Ihana marja- ja hedelmäpostaus! Miltä maistuivat erikoismarjat, nuo mainitsemasi teivavadelmat, keltaiset vadelmat ja valkoiset mansikat?

    VastaaPoista
  8. Keltaiset vadelmat ovat ylivetoja, ne ovat puhtaampia (ei matoisia) ja terveempiä kuin punaiset. Ja maistuvat makeimmiltakin kuin punaiset.

    Teivadelma on vähän mauton, mutta onhan noin isoja vadelmia kuitenkin hauska napostella. Kun vadelmien poimiminen on aika hidasta, ajattelen josko näistä jäteistä saisi helpommin suuret hillomäärät. Hillosokerillla saa säädeltyä makeutta mielinmäärin.

    Valkoinen mansikka pitää olla just oikeaan aikaan poimittu niin sitten se on makea. Se pilaantuu aika herkästi, jos sataa paljon.

    VastaaPoista
  9. Voi jee, mitä herkkuja! Arvasin jo otsikkoa lukiessani, että nyt tulee jotain TOSI upeeta!!! Isäntä kyseli, että mitä siellä huokailet, kun selailin kuviasi! Nami, nami...kiitos näistä ihastuttavista herkkukuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppa hyvä vaan Maarit. Tässäpä taitaa olla se mun juttu, innoitukseni lähde puutarhaharrastukseen :D

      Poista
  10. Sinulla oli aivan ihana satovuosi.
    Mitä vadelmat tykkäsivät kasvihuoneessa? Menikö kaikki hyvin?
    Ei varmaan tarvitse paljon hilloja ostaa kaupasta, omatekoiset onkin aivan toista luokkaa. Upea, upea oli satovuotesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekat vadelmat ovat levinneet kasvihuoneen ulkopuolelta huoneen sisälle. Ne ovat olleet täysin terveitä ja madottomia. Viime kesänä istutin sinne plantiksesta ostamani teivadelman ja polanan. Niiden mukana tuli sitten luikeroita olisko vattumatoja ? Tuleva kesä pelottaa, valtaako nämä luikerot koko kasvihuoneen...:( Ajattelin laittaa vadelmien versoille jonkinsortin kevätsumutetta, josko sillä pääsisi madoista eroon heti alkuunsa. Jos matoja tulee tänä kesänä, siirrän kaikki vadelmat kasvarista pois.

      Poista