perjantai 28. helmikuuta 2014

Talvetuksen loppusuora häämöttää jo


Kasvit, jotka ovat talvehtineet varastossamme tämän talven, ovat selviytyneet siitä paremman näköisinä kuin edellisvuosina. Keksin siihen ainakin kaksi syytä; olen kastellut niitä useammin ja luulenpa, että viime kesänä kasveille antamani hitaasti liukenevat kasviravinnepuikot ovat auttaneet myös.

Varastossa asustelevat vielä pari kuukautta
- kuitupalmu
- muratti
- pasuunakukka
- pelargoniat
- 2 viherliljapuuta
- oliivi

Kuitupalmu on pysynyt ihmeen vihreänä tämän talven. Olen kastellut sitä aika ahkerasti sadevedellä koko talven. Keskitalvella noin kahden viikon välein, kevättalvella kerran viikossa. Vettä on tullut ränneistä niin usein tänä talvena ettei ole tarvinnut kuin kerran viedä lunta kasvien juurille.



Kuitupalmu kasvattaa kovaa vauhtia jo uusia alkuja.

Viherliljapuut ovat selviytyneet ensimmäisestä talvestaan. Olen poistanut niistä muutamia alimmaisia lehtiä.



Aitokiivi 'Jenny' kasvattaa valonpuutteesta johtuen hennon vaaleanvihreitä lehtiä.



Oliivissa on pysynyt suurin osa pienistä oliivialuista, osa niistä on sinistynyt.


Yhtä hyvin ei ole asiat pikkusitruksilla. Verigreipit ovat varistaneet kaikki lehtensä. Niihin tuli syksyllä kasvihuoneessa seittiä, se oli ehkä vihannespunkin tekemää. Lehdet kuivettuivat hiljalleen talven ainana. Leikkasin loput lehdet pois. Rapsuttelin myös ruukkujen pintamultaa pois ettei siihen jäisi ötököitä. Olen kuullut, että vihannespunkkien saastuttamat kasvit pitäisi heittää pois. Mutta katsotaan nyt vielä keväällä, kasvattaako sitrukset uudet lehdet ja ovatko ne terveitä.
Mandariini on sitkein, sen lehdet ovat pysyneet hyvinä.


Calamondiinista versomaan lähtenyt piikkinen kasvi on täysin lehdetön. Mutta sen varret ovat niin vihreät, että uskon sieltä kasvavan uusia lehtiä. Kunhan kevätaurinko alkaa paistelemaan


Heräilevää runkoverenpisaraa kiusaa kirvat. Pidän kasveja syksyisin aina liian kauan ulkona, joten niihin ehtii pesiytymään ötököitä. Pitäisi muistaa tulevana kesänä siirtää kasvit hyvissä ajoin varastoon.


Tuksubelargoniat 'Concolor Lacet' ovat hengissä, mutta niitäkin kirvat kiusaavat. Leikkasin belargonioista kuivat oksat pois ja lyhentelin  oikeanpuoleista muutenkin. Sitä voisi leikata vielä lisääkin. Pelakuu otti vähän nokkiinsa, kun kastelin sen kylmällä vedellä. Toivottavasti kirvatkin säikähtivät.

Murattikin odottelee kevättä ja valoiselle pihalle pääsyä. Siinä näkyy olevan jonkin verran kellastuneita lehtiä. 



Kevät on täällä taas,
huomenna on ensimmäinen päivä maaliskuuta,
tykkään :)

perjantai 21. helmikuuta 2014

Tuholaistorjuntamietteitä !


Piikkilude ??.


Nämä tuholaistorjuntajutut ovat haastavia. Niinkuin näistä kuvista näkyy, toinen ötökkä saa ravintonsa toisesta. Jotkut ovat hyödyllisiä toiset taas ei. Luteet ilmestyivät kasvimaalle samaan aikaan, kun ostin sinne reikäisen alennusmyynnissä olleen olkipussin. Ehkä niitä oli pussissa salamatkustajina. Aina ei kannattaisi säästää. 

Olen nyt aamupäivän pyöritellyt ja katsellut netistä ludekuvia ja lukenut tekstejä. Ylimmissä kuvissa kasvihuoneen sisällä oleva lude on mielestäni piikkilude. Sillä on olkapäiden kohdalla piikit. Sen sanotaan olevan hyödyllinen, koska se popsii kesän aikana melkoisen määrän toukkia.  Joten alimmissa karhunvadelmakuvissa on eri ludelaji,


Nämä vadelmien mukana tulleet madot ovat ehkä vattukärsäkkäitä. Näin päättelin, koska niiden sanotaan syövän vadelmien lehtiä. Ja nämähän popsivat alhaaltapäin teivadelmaa ja polanaa kovalla vauhdilla. Se ihmetyttää, kun vattukärsäkkäiden toukan pitäisi olla 3-4 mm mittaisia ja nämähän olivat 1-1,5 cm mittaisia ! Olisiko ne jotain ulkomaantuliaisia... ostin nämä vatut kansainvälisestä kaupasta. Joo-o, mitähän tästä pitäisi oppia ?? Ulkona kasvavissa vadelmissa ei ole koskaan ollut tällaisia jättiläismatoja. Ne ovat tavallisia pieniä muutaman millimetrin pituisia vattukuoriaisia tai-kärsäkkäitä. 


Tässä nyt sitten pähkäilen, miten voisin estää näiden jättimatojen villiintymisen kasvihuoneen vadelmissa. Lehdet olen kerännyt tarkasti jokaikisen pois ja muutenkin tiiraillut, ettei siellä näy ylimääräisiä asukkeja. Pelottaa suoraan sanoen, mitä kevät tuo tullessaan. En kuitenkaan malttaisi heittää teivadelmaa pihallekkaan, kun se kasvatti monta metriä uutta kasvustoa. Niistä voisi tulla ensimmäinen maukas sato jättivadelmia. Olisiko se niin, että jättivadelmissa on jättimadot ?
 

Ulkona karhunvadelmissa olevat luteet ovat erinäköisiä. Luulisin niiden olevan marjaluteita.
Marjaludetta pidetään tuholaisena, koska se levittää pahaa makua syömämarjoihin.

Lude mennä viipotti nopeasti marjasta marjaan, kun sihtailin sitä kamerra.

Kuvasta näkyy, mistä kohtaa marjalude on imenyt imukärsällään mehua. Karhunvadelma menee ryttyyn siltä kohtaa eli kuivaa. Jos marjaludetta häiritsee sen syödessä, lude erittää ruokailupaikkaansa pahanmakuista nestettä. Ei tehnyt mieli testata tätä, heitin metsään kaikki karhunvadelmat, missä ötökkä oli käynyt imeskelemässä kärsällään.
 

Näistä piikkilude voisi jatkaa asusteluaan puutarhassa ja syödä toukkia vatsansa täyteen.
Mutta marjaluteelle haluaisin antaa lähtöpassit, samoin vattukärsäkkäille ja/tai -kuoriaisille.
Mitenköhän niistä pääsisi mahdollisimman luonnonmukaisesti eroon?



tiistai 18. helmikuuta 2014

huhuuu, täällä ollaan !

Miksei bloggeri päivitä ? Vastasin taimikasvatushaasteeseen, mutta se ei näytä päivittyvän lukijoiden blogiluetteloihin. Kuiteskin, se on tuo edellinen postaus. Jospa tämä nyt päivittyisi :)

T: Eija

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Maissin ja vesimelonin kasvatus siemenestä

Karolinan Puutarha-blogissa oli jokin aika sitten haaste kylvöpuuhista.
Haasteessa toivottiin kerrottavan, miten siemenistä kasvattaminen on sujunut, mistä siemenet ovat peräisin ym
Kertoilen tässä postauksessa viime kevään kylvöistäni maissin ja vesimelonin osalta.

Maissin kylvöpuuhia 7.4.2013
Laitoin maahan maissin siemenet, lajike oli Sokeri Maissi 'Tasty Sweet' F1.

Tein sekoituksen taimimullasta & perlitesta & vermiculitesta.
Täytin 8 cm.n turveruukut ensin reilusti yli puolenvälin taimimullalla, kastelin + tiivistin kevyesti.  Maissin kylvösyvyys on 3 cm. 
Istutusmullan päälle ripottelin pienen kerroksen perliteä (raejuuston näköinen). Perlitepussissa sanotaan sen tuovan kasvin juurille happea, nopeuttavan siementen itämistä ja edistävän juurtumista. 
Laitoin yhden tai kaksi siementä/ purkki.

Pussissa on esikasvatusohje: "Täytä istutusruukku mullalla. Sirota ohut perlitekerros ja kylvä siemenet. Peitä perlitellä ja pidä kylvös kosteana. Siementen idettyä kasvin juuret ulottuvat vähitellen ravinteikkaaseen multaan".
Peitin siemenet taimimullalla sekä kastelin ja tiivistin taas kevyesti. 
Minulla oli ostettuna syksyn 2012 alemyynnistä myös Vermiculitea. Täytyihän sitäkin päästä kokeilemaan. Ripottelin vermiculitea ohuen kerroksen mullan pinnalle. Pussissa neuvotaan peittämään kasvuala vermiculitella, koska se säilyttää mullan kosteuden ja estää mahdolliset viherpeitteet.  
(Keväällä 2012 taimipurkkieni pinnalle tuli kanelihometta, näissä 2013 kevään kylvöissä säästyttiin siltä. Käytin kyllä eri merkkistä taimimultaakin).
En tiedä kuinka paljon näillä perlite ja vermiculite valmisteilla on vaikutusta taimikasvatuksessa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä olette näistä ? Oletteko huomanneet niistä hyötyä kasvatuksissa ?


17.4.2013 ensimmäiset maissit nousivat pintaan, eli 10 päivää istutuksesta.  

9.5.2013 maissit näyttävät jo maisseilta. 

9.5. maisseja 

19.5.2013 maissit pääsivät kasvimaalle. Turveruukut ovat käteviä, kun niitä ei tarvitse ottaa pois. Juuret pääsevät kasvamaan ruukun läpi ja lopuksi ne maatuvat. 

12.7.Kahdessa kuukaudessa maissit olivat vankistuneet ja kasvaneet oikein rytinällä. 

ja kuukausi vielä eteenpäin elokuulle.

25.8. h-hetki, ensimmäiset maistiaiset !
Mistään ei löydä mehukkaampaa maissia kuin itse kasvatettu, nam ja maiskis :P



10.4.2013 Vesimeloni 'Sugar babyn' kylvö.


Pidin kylvöksiä saunan laattialla siihen saakka, kunnes ensimmäiset alut puskivat pintaan.  Saunassamme on laattialämmitys, jonka säädin normaalia suuremmalle.
Vesimeloni tarvitsee itääkseen n. 28 astetta.
Heti kasvun alettua vein taimivauvat olohuoneen puolelle nauttimaan kevään ensimmäisistä auringonsäteistä.


17.4.2013 nousivat ensimmäisten vesimelonien alut pintaan eli viikon kuluttua kylvöstä.


9.5.2013 vesimelonit ovat venähtäneet aika pitkiksi. Olin ehkä (taas) liian innokas kastelukannun käyttäjä... 

9.5. vesimelonien ensimmäisiä lehtiä näkyvissä. 

Kasvatin osan vesimeloneista ruukuissa terassilla ja mustikkamaalla. Kuva heinäkuun alusta.

31.7. vesimelonin alkuja kasvimaalla. 


Elo-syyskuun aikana ei paljoa tapahtunut. Vesimelonit jäivät näin pieniksi, kuvat ovat päivältä 28.9. 
Tuolloin oli jo ensimmäiset hallat ja jatkuvat vesisateet tehneet tuhojaan.



 Nyt olen etsinyt tietoa ja kysellyt ammattilaiselta ohjeita vesimelonin kasvatukseen.
Ensinnäkin alkukesästä niille kannattaa tehdä jonkinlainen suoja/ minikasvihuone päälle. Näin melonit saavat riittävästi lämpöä, mitä ne rakastavat. Tai sitten niitä kannattaa kasvattaa kasvihuoneessa. Sitä en olekaan vielä kokeillut. Kasvihuoneessa pitää huolehtia pölytyksestä. Neuvot antanut puutarhuri kertoi, että yhteen taimeen kannattaa kasvattaa vain yhden melonin. Muuten ne eivät ehdi kasvaa isoiksi.

Toinen vinkki on leikata rönsyjä. Muistaakseni ohje oli; leikkaa rönsy kukinnon jälkeen toisen tai kolmannen lehden takaa. Yhteen taimeen jätetään kasvamaan vain kaksi rönsyä. Tällä menetelmällä yhteen kasviin voisi kasvaa kaksi melonia.

Pakkohan näitä vinkkejä on kokeilla ensi kesänä. Tämän kevään kylvöt ovat vielä aloittamatta. Ehkä ensi viikolla saan kädet pehmeään taimimultaan, ihanaa !

Ainoa onnistunut vesimeloninkasvatukseni on vuodelta 2011.
Silloin kylvin siemenet melonista, jonka söimme. Nämä kasvoivat ruukussa kasvihuoneen lähettyvillä, tiilistä kasatun grillin vieressä. Se sai varmaankin tarvitsemaansa lämpöä näistä tiilistä. Ja muutenkin tuo paikka oli tosi lämmin. Siihen ei päässyt tuuli puhaltamaan mistään suunnasta. Suojana on kasvihuone ja marjapensaita kahdella puolella. Aurinko paistelee melkein koko päivän. Ainut este auringolle on kasvihuone eikä sekään kovin paljoa tainnut varjostaa, kun ei ole kovin korkea. Tuolle paikalle rakennettiin viime keväänä kasvihuoneen laajennusosa.

Vesimelonit 16.9.2011

Vesimeloni 16.9.2011

maanantai 3. helmikuuta 2014

Yksi talvipäivä puutarhassa

Aamu valkenee pakkasyön jälkeen ..

Siniluumu huurteisine oksineen odottaa auringon ensisäteitä.


Rusakot ovat kiertäneet mustikkamaa-aitausta ja kuopineetkin aidan alareunasta etteikö mistään pääsisi syömään pensasmustikkojen varpuja. Luulisi niille viiden metrin päässä alkavasta metsästä löytyvän tarpeeksi syötävää. 
Pahvitötterön sisällä värjöttelee sitruunaköynnös ensimmäistä talveaan meillä.
Se on kyllä talvehtinut jo ulkona edellistalvenkin, kun asusti vielä lähistöllä olevalla taimitarhalla. He olivat laskeneet köynnöksen maahan ja peitelleet havuilla. Minä en viitsinyt irrottaa sitä köynnöstuesta, joten kiedoin pahvia ympärille. 


Iltapäivän auringonsäteet ovat kuin lupaus keväästä.



Aurinkoa ja varjoa männyssä.


Männyt ovat kauniita talvella.





Iltapäiväm viimeisiä auringonsäteitä.



Talvinen puutarha on yhtä verkkoaitausta. Kaikki hedelmäpuut täytyy suojata metsän asukeilta. 



Siiniluumun oksisto on mielestäni yksi kauneimmista mitä hedelmäpuilla on.