maanantai 3. maaliskuuta 2014

Perennat Ison kiven juurella & metsänreunassa

Valokuvia selaillessa huomasin, että viime kesänä (-13) ottamani kuvat uusista perennaistutuksista Ison Kiven juurella ja metsänreunassa on jäänyt julkaisematta. Nyt sitten tulee perennakuva poikineen, keskelle kevättalvea, (täälä tuli taas vaihteeksi lunta, hyi !)

Istutin viime kesänä vaahteran oikealle puolelle uusia perennoja;
kuunliljaa, tummanpunaista jaloangervoa, minikokoisia sinikatajia (piilossa leimukukan takana).







Tämä pioni ei ole vielä kukkinut, vaikka olen istuttanut sen samaan aikaan kuin muutkin pionit. Tämän penkin  maa on sille  liian hiekkaista ja kivistä.






Kiven takaa kurkittuna ..

Ihan kiven reunalla kasvaa rantakukkaa.

Vasemmalla puolella penkin etureunassa kasvaa jo aikaisemmin istuttamani tunturipoimulehdet.
Niiden taakse istutin lisää mm. oranssikukkaista tulikellukkaa.



Kirkkaanpunakukkainen jaloangervo 'xxx'


Alppiastereita 

Ihanainen tulikellukka kukkii pitkään.
Sen taustalle istutin pienen marjakuusen.




Purppurapipo.
Jännityksellä odotan, nouseeko talven alta.

Piippuköynnös saisi kasvaa kernaasti pitkin männynrunkoa ja vaikka riippukeinuni ylitse toiseen mäntyyn.

Jaloangervo 'xxx'


Iso kivi rajoittuu metsään. Yritin tehdä mahdollisimman luonnollisen näköistä penkkiä. Ettei olisi selvää rajaa, mihin puutarha loppuu ja mistä metsä alkaa. Ja sama idea minulla on ollut koko kiven edustalla, haluaisin sen näyttävän mahdollismman luonnolliselta. Mielenkiinnolla odotan itsekin, onko lopputulos lähellekkään sitä mitä ajatus on.

Tämä puoli tulee vielä muuttumaan. 


Minä tässä odottelen kevätinspiraation tulemista :o
Se käynnistyy aina vähän hitaanpuoleisesti pitkän talven jälkeen.
Aikomus oli hakea ekat narsissit tällä viikolla, mutta nyt on taas maa valkoinen, tylsää...


Mukaani tarttui tällainen Perennat-kirja lähimarketin alepöydältä, ei voinut olla ostamatta, hinta 3,99 sivuja 239. Olen sitä tutkaillut vasta vähänlaisesti, mutta onhan kirja nyt aina saatavilla omassa kirjahyllyssä.



10 kommenttia:

  1. Eilispäivän lumisateen ja tämän maanantain loskan keskellä on mukava katsella näin ihania kesäkuvia. Meillä on isoksi kasvanut piippuköynnös. Alkuvuosina tuntui, ettei se ole laisinkaan innostunut kasvamaan, mutta ilmeisesti se vain vaatii oman aikansa kotiutuakseen, sillä nyt se kyllä hujottaa kohti talon kattoa.

    VastaaPoista
  2. Kivalta näyttää nämä perennakuvat maaliskuisen lumisateen keskellä. Mullakin on suunnitelmissa laajentaa perennaryhmää ensi kesänä. Nythän olisikin hyvä aika alkaa suunnitella kasveja siihen.

    VastaaPoista
  3. Kaunista, näitä kuvia suorastaan ahmii tähän aikaan alkukevättä :) Pioni nimenomaan tykkää hiekkaisesta kasvualustasta, ei vaadi mitään muhevaa multaa. Olisko se voinut joutua istutusvaiheessa hiukan liian syvälle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä mahdollista, että pioni on liika syvällä. Koska olen lisännyt monta kertaa multaa tuohon penkkiin. Auttaiskohan, jos ottaisin multaa pionin juurelta ja laittaisin siihen kohtaan pelkkää hiekkaa ?

      Poista
  4. Sinä muistat kuitenkin hyvin ottaa havut mukaan istutuksiin. Tuosta pitäisi ottaa oppia. Mukavan kesäinen fiilist tulee kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän havuista. Ne antavat tukea hennoimmille kukille ja pysyvät vihreinä, kun kukat jo kellastuvat.

      Poista
  5. Kyllä noin kauniit perrenat ilahduttaa näin pilvisenä päivänä.:)

    VastaaPoista
  6. Alueesta tulee ihana kun kasvit pääsee vauhtiin :) Tunturipoimulehti on yksi lempikasveistani,
    Blogissani on sinulle haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Heidi-Maaria, tulenpa heti kattomaan mikä siellä odottaa :)

      Poista