tiistai 23. syyskuuta 2014

Viinirypäleet, tomskut ym. suojaan pakkaselta


Nyt tuli kiirus ! Jo edellisyöksi lupailtiin hallaa, joten poimin kaikki kypsät viinirypäleet.  Eilen aamullakin oli vielä miinuksen puolella ja iltapäivästä alkoi raekuurot. 


Zilga rypäleitä tuli tosi hyvin tänä kesänä. Viiniköynnöksiä kannattaa leikata, niin niihin muodostuu enemmän terttuja. Nämä rypäleet kasvavat kasvihuoneessa. Ne on tuettu seiniin ja kattopalkkeihin.


   



Osa oli vielä puolikypsiä, mutta poimin niistäkin suurimman osan. Muutamia rypäleitä jätin, katsotaan nyt kuinka kestävät kylmää.

Alareunassa on aitokiivi 'Jennyn' lehdistöä. Se pitäisi taas kantaa varastoon ennen kovia pakkasia. Astetta paria se ei vielä moittinut. Sillä on köynnöstuki, mutta siirto on aina hankala ettei katkoisi versoja.



Nämä ovat toista lajiketta. Luulin niiden olevan vaaleaa rypälettä, mutta eipäs ollutkaan. En nyt sitten tiedä keitä nämä ovat ? Ripukat ovat punertavia, rypäleet vähän suurempia ja harvemmassa kuin Zilgassa. Makukin on hieman erilainen, täyteläisempi.


Melkein sangollinen tuli. 
Mietin viinintekoakin, mutta päädyin maijalla mehustamiseen. Olisi pitänyt lähteä ostamaan viinintekotarvikkeita, lasipulloja ym, laiskuus iski. Jospa ensi kesänä perehtyisi asiaan (tai talvi-iltoina). Luumuista tulisi kuulemma myös hyvää viiniä. Mutta rypälemehusta tuli myös hyvää, parasta mitä olen keitellyt. Nypin viinirypäleet irti ja laitoin sokeria kerroksittain maijaan. Näistä tippui 5 litraa tiivistettä, eli laimentamalla ainakin 15 litraa, nam !



Poimin kasvihuoneesta kaikki muutkin pois, loput viidakkokurkut, tomskut, paprikat. 



Sydäntomaatit ovat pisaran mallisia. En oikein pitänyt niiden mausta, pikkasen kirpeitä.

Paprikatomaatti on hyvän makuinen.

Baby-porkkanat ja tavikset ehtivät kuivahtaa aamupäivän auringossa.
Keräsin maissitkin, mutta se sato meni pilalle. En ottanut edes kuvaa, kun otti niin päähän. Suurin osa jäi raaoiksi ja osaksi kypsyneissä oli jo ötököitä. Niin ja eri lajikkeita ei tosiaan kannata sekoittaa, tulipahan sekin kokeiltua.

Loput kriikunat poimin raekuurossa, näpit jäässä, hrrr. kun oli jo kylmä !

Pakkohan se oli jo punaluumujakin poimia, kun talvi tekee tuloaan. 
Ja kyllähän sieltä kypsiä löytyi yläoksilta. Nämä ovat kasvaneet suuriksi möllyköiksi, niissä on jo syötävääkin enemmän kuin yksi suupala. Makeutta ei ole yhtä paljoa kuin siniluumuissa. Hyvä niin, koska 'Sinikoista' tuntui jo tulevan sokerihumalaan. Makeat luumut nostattavat oikeasti sokeriarvoja ja sen kyllä huomasi. Suuta kuivasi ja janotti koko ajan. Tuleepahan juotua vettäkin enemmän.

Punakanelit odottavat rouskuttelijoita


Hauskaa viikkoa, räntä-, rae-, vesi- ja lumisateista huolimatta !
Ja pian on taas perjantai ja uusi Vain Elämää- jakso tulee ! Tykkään, tykkään, vaikka itkeä pitääkin :) 
Sitä odotellessa, voisi jatkaa kasvimaan ja kasvihuoneen siivousta. 


maanantai 22. syyskuuta 2014

Ensimmäisiä tyrnejä, sinivatukkoja, karpaloja

ensimmäiset tyrnimarjat


Mieheni halusi ostaa keväällä tyrnipensaaat, tytön ja pojan, lajikkeet hmm. olisiko ollut Raisa ja Rudolf ?
Siellä ne metsän reunassa aloittelevat yhteistä taivalta ;) Meillä on kasvanut papan mökillä aikaisemmin tyrnipensaita. Muistan vain niiden vitamiineja täynnä olevien marjojen ärsyttäneen masuja aika nopeasti. Eli minulle riittäisi hyvin tällainen muutaman kymmenen marjan sato. Saahan tyrnistä toki vaikka mitä herkkuja aikaan, oma suosikki on tyrni-appelsiinimehu tai kiisseli. Täytyykin käydä poimimassa loput pois, jos ensi yöksi ennustetut halla ja räntäsateet tulevat. 



 



Sinivatukat tekivät nyt ensimmäisen kerran marjoja. Köynnöstävä piikkinen pensas kasvoi aikaisemmin vadelmapenkin päässä, mutta siirsin sen viime vuonna mustikkamaalle. Siinä se näyttää viihtyvän happamassa maassa. Linnut olivat ehtineet jo popsia suurimman osan vatuista. Marjojen maku oli tosi mieto ja vetinen. Mutta pääasia, että näytti minkälaisia sinivatut ovat. Tämä onkin kukkinut aina liian myöhään, menestymisvyöhyke on aika rajoilla.

Muutama mesimarjakin löytyi vielä.

Karpalo odottelee kylmiä öitä. 
Nämäkin ovat ensimmäisiä laatuaan. Istutin karpalon taimia edellis keväänä.


Sitruunaköynnös/ palsamiköynnös 'Schisandra chinensis' ei vielä kukkinut. Se on kellertävälehtinen pensasmustikoihin verrattuna. Istutin senkin viime kesänä mustikkamaalle sinivatukan viereen.


Punakaneli omppuja tuli aika vähän. Mutta mehukkaita ovat.



Nyt kun yöpakkasia on lupailtu ensi yölle, nostin rosmariinin ja oreganon terassilaatikosta pesuun.
Huuhtelin juuripaakkua, että mahdolliset ötökät jäisivät ulos. Istutan pikkupuut uuteen multaan ja tuon ne sisälle talveksi.

rosmariini & oregano kylvyssä

syysvuokko


Nyt täytyy lähteä viinirypäleiden poimintaan. Kerään Zilgan tertut kasvihuoneesta ja katson paljonko niitä tulee. Sitten mietitään, josko kokeilisi viinin tekoa tai keitänkö vain mehua ?



perjantai 19. syyskuuta 2014

Nyt on siniluumut poimittuna


Laitanpa nyt siniluumuista oman postauksen vaikka niitä on näkynyt jo edellisissäkin. Luumujen kanssa saa tehdä paljon hommia niin poiminnassa kuin säilömisessäkin. Kun luumut alkavat kypsyä, ne ovat sitten kaikki valmiita yhdessä rysäyksessä. Jos ne jää puuhun muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi, ne muuttuvat ryppyisiksi, ylipehmeiksi ja varisevat. Eli olen viettänyt viime päivät luumupuuta kierrellen ja tikkailla kaahien. Joka päivä ollaan pistelty poskeen tuollainen huuhtelukulhollinen tai pari tuoreita luumuja ja vatsat toimii.


Olen tyrkyttänyt luumuja jo monelle naapurillekin ja sukulaisille. Meidän perheen miesväki on kyllä niin hedelmien ja marjojen perään, että välillä täytyy estellä etteivät liikaa söisi. Luettiin luumuista, että ne voivat nostattaa sokeriarvoja, jos suuren määrän popsii. Se on hyvä pitää mielessä, jos sokeriarvoja täytyy tarkkailla.

Nämä luumut tuli terassin puolelle.




Keltaluumut tekivät ensimmäiset hedelmänsä. Lajike on 'Siivosen keltaluumu'.
Maku oli aika vaisu ja kuiva, ei niin mehukas kuin 'Sinikka'. Mutta pääasia, että loppukesään tulee uusia makuja.


Ja padat porisemaan...
soseita, hilloja ja mehuja keittelin näistäkin.
Omppujen ja päärynöiden kanssa yhdessä ja erikseen.






Siiri on mun kaverina luumupuun alla ja välillä puussakin. 



'Suistamon' Sinikriikunat ovat pienenpiä kuin siniluumut, mutta ne ovat vielä makeampia. Kivi on suurinpiirtein saman kokoinen. Eli vähemmän syötävää, mutta sitäkin makeampaa. Niitä on vielä puussa yläoksilla, sinne täytyy kiipeillä viikonlopun aikana.

sinikriikunoita

'Suistamon' Sinikriikuna

Punaluumut näyttivät vielä muutama päivä sitten näin keltaisilta, mutta saavat väri joka päivä. 
Onneksi tänne ei ole lupailtu yöpakkasia, niin ehtivät kypsymään.

 'Kuokkalan yl-' punaluumu
Tänään punertaa jo enemmän.

HuHuuu, täällä mä ooon !
Siiri kiipesi punaluumuun tutkimaan, mitä ihmettä siellä on.
 
 
Tulimme alas puusta ja jätimme punaluumut kypsymään vielä muutamaksi päiväksi.
Sunnuntaina voisi löytää jo kypsiä tai viimeistään alkuviikosta.

Hauskat Viikonloput !