maanantai 8. syyskuuta 2014

Päärynät putoilevat jo puusta


Aunen päärynät punertavat siihen malliin, että alkavat olla kypsiä. Ja toisekseen ne ovat alkaneet jo tipahdella puusta. Katsoin eilen tarkemmin puun alle ja siellähän oli päärynöitä muutama kymmen. Puun alla kasvaa kuunliljoja ym., joten pudonneita pitää vähän etsiä. Kokeilin poimia myös hedelmäpoimurilla, osa päärynöistä irtosikin helpolla.

Tässä oksassa kasvaa terveitä päärynöitä...

... kun taas toisessa oksassa kaikissa on päärynärupea :(



Näistä ensimmäisistä päärynöistä tein omppujen kanssa hilloa. Olen tehnyt joskus aikaisemmin päärynöistä yksistään sosetta, mutta se ei ole niin hyvää kuin omppujen kanssa yhdessä. Laitoin kattilaan tilkan vettä, puristin puoliskan sitruunan mehut sekä hillosokeria vajaa puoli pussia. Kuorin ja paloittelin ensin päärynät liemeen ja sitten omput. Hilloon saa jäädä pieniä sattumia, ne maistuvat hyviltä talviaamuna höyryävän puuron päällä.


Samo-omput kasvoivat suuriksi ja mehukkaiksi tänä kesänä.

Sinikka- siniluumut alkavat myös kypsymään.

Siniluumut kurkottavat terassille, siitä on kätevä napsia hedelmiä suuhunsa. 


Siniluumuissa on jonkin verran muumiotautia ja luumukääriäisen toukan pilaamia.
Kerään pilaantuneita pois sitä mukaa, kun löytyy. Hävitän ne keittiöjätteiden mukana. En jätä pilaantuneita tontille, ettei muumiotaudin itiöt ym. pääse leviämään. Saman teen omppujen ja päärynöidenkin kanssa.


Nämä luumut popsittiin tuoreeltaan. 
Keräsin myös papalle pienen pussillisen ensimmäisiä luumumaistiaisia.
Pudistusviikot on taas alkaneet :D
Muutaman päivän kuluttua, kun luumut kunnolla kypsyvät, ajattelin kokeilla tehdä sekahilloa omppujen ja päärynöiden kanssa. Yksistään luumuista tulee kirpeää, se sopii kyllä esim. pinaattiohukaisten kera.



19 kommenttia:

  1. Oi kun on herkun näköisiä! Meillä on Jukka-päärynä ja sen kukinta ei onnistunut, muutama päärynä tuli ja nekin olivat rupisia. Sinikka-luumukin on meillä ja hedelmät jäivät niin pieniksi ja sateiden alkaessa ampiaisten mieliksi halkesivat. Meillä on toinenkin nimetön luumu, tekee sinikirjavanpunaisenvaaleita luumuja nyt ensimmäistä kertaa ja ne olivat hyvin mehukkaita ja makeita. Sain nimettömän taimen ystävältä, vesan, vuosia sitten ja nyt tuli ensimmäiset hedelmät. Omenoita onneksi tulee, eilen meillä oli omenamehusavotta, laskettiin mehulingolla monta tuntia ja saatiin paljon talvenvaralle omppumehua, omenahillon teko on vielä edessä. Eikös vain ole ihanaa saada kaikkia herkkuja puutarhasta, vaivannäkö korvautuu monin kerroin talvipakkasella, kun on säilötty kaikkea hyvää.

    terveisin

    Kivipellon Saila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Saila, vaikka tekemistä on paljon loppukesäisin, on ihanaa säilöä oman puutarhan herkkuja talveksi. Näin puutarha on koko talvenkin mukana kuviossa.
      Puhuimme kans eilen mehulingon hankinnasta. Nyt teemme mehumaijalla omppumehutkin. Onko mehulingon käyttö vaivattomampaa kuin maijalla mehustaminen ?

      Poista
    2. No ostin sellaisen 2 kW Kenwoodin tykin, koska perheemme on aika suuri (4 lasta avokkeineen), teimme päivän urakan. Keräsimme kesäomenat kaikki pois jo ja sitten mukaan talviomenia, kovempia ja happamampia. Kesäomenoiden linkouksessa koneen sihti täytyi puhdistaa useammin, muuten työ sujui aikas helposti. Teimme oman mehuaseman takapihalle. Omenoita oli siis hyvin paljon kerättynä, kymmeniä kiloja. Kesäomenoista tuli vaahtoa enemmän kuin kovista omenoista. Työ sujui jouhevaan koska koneeseen saattoi laittaa aika suurenkin omenan kokonaan. Porukalla tehtynä tällainen täsmäisku oli varmaankin vaivattomampaa kuin maijalla teko ja mehuhan on hyvin erilaista. Mehutankkiin voi laittaa sitruunan mehua jottei mehu kovin tummu, mutta sekin on hyvin lajikekohtainen ominaisuus ja pelkkää estetiikkaa. Teimme kaikkiaan ainakin 70-80 litraa mehua, aikaa meni noin 5-6 tuntua + ruoka- ja kahvitauot. Pakastimme mehut, kerätystä vaahdosta joka on siis ihan sitä itteensä omenaa voisi tehdä esim. leipää, agar agaria lisättynä (ja tietysti kuumentamisen jälkeeen) marmelaadia, voisi sekoittaa rahkaan ja syödä sellaisenaan tai puuron kanssa. Mehu tulee suulle sopivampaa kun ottaa sen vaahdon pois. Kaiken kaikkiaan voisin sanoa että linkoaminen ja maijaaminen on niin erilaista puuhaa mutta emme kokeneet talkoilla sitä tehdessämme ja poikammme (28 v.) rutinoituessa koneen käyttäjäksi ei kukaan sanonut että voi mamma, kaikkeen sitä lapsia laitetaan orjatyöhön. Hyvin onnellinen lopputulos mielestäni, en antaisi konetta pois. Kaikki osat lingossa on konepestäviä ja koska meillä on vanhoja omenapuita, satokin on sen mukainen. Lisäksi koneella saa tehtyä mm. vihannesmehuja ja meillä on iso Zilga-viiniköynnös ja viisi uutta köynnöstä kasvamassa (tilasin ne keväällä Taavi Kivistikiltä Eestistä) niin saamme tehtyä rypälemehuakin. Ja tosiaan syötttöaukkoon sopii kokonainen omena karoineen, joka helpott työtä melkoisesti ja 3 litranen jäteastia, 1,5 litranen mehuastia niin sekin helpotti työtä. Lopputuloksena voisin sanoa että Kivipellon kommuuni on aika tyytyväinen koneeseen, vaikka tykin hinta oli nafti 300 e (ostin Prisman pienkonealesta - 15%), mutta ei kiukutellut noinkin monen tunnin työstä.

      terveisin

      Saila



      Poista
    3. Kiitos Saila tyhjentävästä vastauksesta ! Kyllä tämä likka googlettaa nyt ensi töikseen tuon mehulingon ja viimeistään ensi kesäksi hommaan sellaisen. Tuollaiset talkoot on muutenkin ihania perheen kesken. Muistan aina omasta lapsuudestani joka syksyiset perunannostotalkoot setäni luona. Niistä on jäänyt niin kivat muistot, kun kaikki oli koolla, tehdään yhteistä hommaa ja kaikilla oli hauskaa (niin ainakin lapsenmieleni tulkitsi). Voisin alkaa suunnitella meillekin jonkinlaisia talkoita sukulaisille ensi vuosiksi, kun hedelmäpuiden sato kasvaa joka vuosi, uusia perinteitä :) Onko sinulla muuten omaa blogia ?

      Poista
    4. Hauskaa meilläkin oli tosiaan, ensin nostettiin kommuunin perunat ja sitten mun aarreperunat (vanhat maatiaiset joita olen haalinut Hyötykasviyhdistykseltä ja muualtakin), sitten väännettiin sipulit ja siivottiin valkosipulit, korjailtiin vähän kanalaa, kerättii omenat ja sitten alkoi linko laulamaan. Koko viikonloppu kului mukavasti, iloisesti ja saunan jälkeen uni maistui! Blogia minulla ei vielä ole mutta vakavassa harkinnassa. Tämä puutarhatouhu, käsityöt, kanat ja ikonimaalaus ovat valloittaneet eloni nyt kun lapset ovat lentäneet maailmalle ja ukkokullan kanssa kaksin viikot touhutaan tai joskus se menee puuhasteluksikin :)

      terveisin

      Saila

      Poista
  2. Kylläpäs on valtava hedelmäsato, oksat oikein notkuu! Muumiotauti on tosiaan ikävä, se helposti jää maahan sikiämään. Omenoissa se rupi mielestäni vain rumentaa muttei pilaa omenaa, luulisin..? Minäkin tein eilen sosetta, mutta vain villiomenista :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä rupisiakin omppuja pystyy käyttämään, kunhan ne kuorii. Itse olen vain vähän turhan tarkka, rupiset omput ja päärynät menee helposti roskiksen suuntaan. Ainakin niin kauan, kun terveitä tulee tarpeeksi.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hyvä kesä oli kuitenkin, vaikka oli kylmää, kuumaa, kuivaa, sateista = kaikkea mahdollista.

      Poista
  4. Sullahan puut suorastaan notkuvat sadosta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luumunoksat tosiaan notkuu, kun en malta tarpeeksi harventaa.

      Poista
  5. Onpa upea sato. Tuohon muumiotautiin muuten auttaa osaltaan puiden kasvualustan kastelu urealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin miettinyt sitä ureaa, mutta kun kerään kaikki lehdet ja omput puun alta pois niin onkohan urealla mitään vaikutusta ? Tietysti sinne aina pieniä lehden palasia jää. Pitäisi kyllä sitäkin kokeilla eikä vain miettiä ;)

      Poista
  6. Voi että! Kun tuota hedelmiä notkuvaa päärynäpuutasi katselee, niin kai tässä on pakko lähteä puutarhamyymälään puuostoksille. Meillä kyllä oli aikaisemmin päärynäpuu. Meni useampi vuosi ennen kuin se teki satoa, ja sitten se ensimmäisen hyvän sadon jälkeen ei enää selvinnytkään talven yli. Mieli on kyllä siitä lähtien tehnyt uutta päärynäpuuta, muttei ole tullut vielä hankittua, kun hieman tilanpuute vaivaa puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän saa monesta paikasta jopa puoleen hintaan puita, että suosittelen. Ehkä kannattaa valita jokin muu lajike, mikä teillä oli aikaisemmin, kun se ei selvinnyt talvesta. Tuolla Aunella ei ole ollut mitään vaikeuksia selvitä talvista täällä III.lla. Suureksi puuksi se kyllä kasvaa, ollaan leikattu sitä viime vuosina aika radikaalisti. Ei enää ylettyny millään tikkailla ja jatkovarsilla poimimaan. Keväällä pistettiin oksia 2-3 metriä lyhemmiksi. Onneksi vähän tuotti siltikin satoa.

      Poista
  7. Onpa mahtava sato! Ajatella, että teillä kasvaa noin paljon päärynöitäkin. Minulla on vain kaksi omppupuuta, joista toinen ei tehnyt satoa ollenkaan, ja toiseen tuli muumiotautia ja rupea. Toki sain muutaman hedelmän syöntiinkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin päärynät ehtivät kypsyä täällä III vyöhykkeellä, meren läheisyys auttanee.

      Poista
  8. Mahtavasti hedelmiä! Varastoitko kokonaisina ollenkaan? Olisi aika mahtavaa syödä jouluna omia omppuja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei kasva talviomppuja, Samot ja Punakanelit eivät taida säilyä kovin pitkään. En tosin ole kokeillutkaan. Mielessä on ollut talvilajikkeen istutus, mutta nykyisissä ompuissa on jo tarpeeksi tekemistä.

      Poista