torstai 30. lokakuuta 2014

Kiivi ja muut talvetettavat kasvit muuttivat taas varastoon

Aitokiivi Jenny kasvatti kesän aikana pitkät versot.  

Taas on se aika vuodesta, kun monivuotiset kasvit pitää kanniskella varastoon.
Ensimmäiset pakkasyöt ovat jo olleet. Vaikkakin ilmat taas uudestaan lämpenivät, mutta vain väliaikaisesti. 
Olen vienyt suojaan kaikki muut kasvit paitsi kuitupalmu ja verililjat ovat vielä katoksessa.

Kiivi oli täydessä lehdessä vielä 14.10., mutta seuraavana päivänä, - 5 asteen pakkasyön jälkeen, lehdet tippuivat kerralla. Oli siinä aikaisemminkin asteen parin pakkasöitä, mutta ne kiivi vielä sinnitteli. Kiivi pudottaa luonnossakin kasvaessaan lehdet talveksi ja keväällä sitten kasvattaa uudet. Ensimmäiset pakkasyöt ovat sille merkki, että nyt on aika siirtyä talvilepoon. Tällaiset muutaman asteen pakkasyöt kiivin pitäisikin kestää vaurioitumatta, mutta kovemmilla pakkasilla sen runko vahingoittuu.


Kiivin varret ovat saman näköisiä kuin itse hedelmäkin. Niitähän tosin en ole vielä saanut ja epäilen vahvasti, ettei meidän lämpöolot siihen riitäkään. Muovihuone pitäisi kyllä olla sille hyvä paikka, se on siellä tuulensuojassa.  Mutta mielenkiintoista on yrittää ja onhan kiivi hauskan näköinen viherkasvinakin.



Vasemmassa kuvassa olevia alkuja jo katsoin, että ei kai vain siinä ole kukkia tulossa.
Mutta kyllä ne taitavat olla uusien sivuversojen alkuja. Kiivin pitäisi kukkia toukokuulla - kesäkuun alkuun mennessä kermanvalkoisin kukin. Kiiviä neuvotaan leikkaamaan vasta talvella helmi-maaliskuussa, mutta minä nyt typistelin lokakuun loppupuolella pitkiä sivuversoja. Toivotaan, ettei ottanut nokkiinsa. Parturoinnin jälkeen vein sen varastoon talven viettoon.


Oliivi kasvatti kesän aikana pitkät palmumaiset viuhkaoksat. Ostaessani se oli leikattu pyöreäksi palloksi.
Sitä voisi leikata uudelleen pallon muotoon kevättalvella maalis-huhtikuussa.

Laitan tähän linkin Kauppilan Puutarhan nettisivuille oliivipuun kohdalle. 
Sieltä löytyy hyviä ohjeita muistinvirkistykseksi kasvien hoitoon.

Laitetaanpa samalla linkki Aitokiivi Jennynkin kasvatusohjeisiin.


Muratti oli nyt helppo siirtää, kun se kasvaa kevyessä metallikehikossa. 


Verenpisara oli vielä lokakuun alussa täydessä kukassa. 
Varastossa riittää siivottavaa, kun ne tuosta varisevat.


Pasuunakukkaan oli tulossa ensimmäiset kukat. Eli toivoa on, että ensi kesänä nähtäisiin jo auenneitakin kukkia. Pasuunakukat kannattaa viedä sisälle heti ilmojen viiletessä. Se näyttää olevan herkin tapaus kasveistani, lehdet varisivat ensimäisen pakkasyön jälkeen. Lähes yhtä kylmänarka on  myös verenpisara.  Muratti, kuitupalmu, verililjat kestävät paremmin pakkasia. Kaksi viimeksimainittua on vieläkin terassilla.

Nostin gladiolusten sipulit ruukuista ja kääräisin sanomalehteen.
Leikkaan varret poikki myöhemmin, kun ne kellastuvat.

Samalla nostin daalioiden mukulat. 
Nekin viihtyvät varastossa pahvilaatikossa, sanomalehtien suojassa.

Lopuksi vielä Siirin seikkailuja kuitupalmussa loppukesältä.
Kuitupalmu kestää pakkasta -15 astetta, jota en ole kylläkään uskaltanut testata. Mutta vielä se on ulkona ja ensilumenkin kantanut. Siirsin sen vain suojaisenpaan paikkaan autokatokseen, täällä on ollut myrskyjä viime päivinä. Yksi tuija oli lentänyt viime yönä ruukkuineen pitkin tietä.




"Pöö, mitä sä zuumailet ? 
Eksä näe, että mä olen jääny mahasta kiinni ?"

Viikonloppua odotellessa,
flunssaa parannellessa,
me Siirin kans vain lötkötellään, luetaan ja
ensi kesästä haaveillaan.


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Syksyn punaiset puut; vaahtera ja rusokirsikka


Syksyiseen puutarhaan tuo väriä punertuvat vaahteran ja rusokirsikan lehdet. 
Puut hohtivat punaisina parisen viikkoa sitten. Sen jälkeen on maassa ollut ensilumikin, kaikki lehdet ovat jo tipotiessään. 

rusokirsikka






Rusokirsikka 'Prunus Sargentiin' lehdet ovat kirkkaanpunaiset syksyisin. 


 
 

Täällä on ollut kova myrsky koko sunnuntaipäivän. Eipä sen puoleen haravoinnit ja muut syystyöt eivät ole edistyneet viikkoon. On pitänyt parannella syysflunssaa. Jospa se jo ensi viikolla helpottaisi ja pääsisi tekemään loput pihatyöt. Ilmojenkin lupailtiin lämpenevän uudelleen yli 10 asteeseen.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Talvivalkosipulit maahan


Vihdoinkin löysin kotimaisia valkosipuleja, lajike on 'Aleksandra'. Olivat vielä tosi suuriakin. Tilasin niitä hyötykasviyhdistykseltä 300 g, nämä maksoi 13,50 + toim.kulut 10,40. Valkosipuleja oli 7 kpl, kynsiä niistä tuli reilu 30 kpl. Määrä oli just sopiva yhteen kasvimaakehikkoon. Istutin sinne 3 riviä. Mukana tuli hyvät ohjeet, A4.n molemmin puolin täynnä tekstiä. Sitä olen nyt ahkerasti opiskellut :)

Poistin ohjeiden mukaan viikkoa ennen istutusta ja kynsiin jakamista ylimääräiset kuorikerrokset. Tällä estetään homeiden pääsy juuriaiheen kautta kynnen sisälle.


Ennen istutusta poistin loput kuoret ja irrottelin kynnet. Jakamisvaiheessa kynsiä on käsiteltävä "silkkihansikkain". 
  

Ohjeissa neuvottiin tekemään lämpökäsittely;
joko liottamaan kynsiä tunti 40-asteisessa vedessä tai
vuorokausi 40 asteen lämmössä.
Lämpökäsittelyllä torjutaan naattihometta.
Tein ensiksi mainitun. Otin avuksi paistomittarin, ettei tule keitettyjä kynsiä. 
Lisäsin lämmintä vettä muutaman kerran, jotta lämpö pysyi siinä 40 asteen hujakoissa. 


Valmistelin kasvimaata jo aikaisemmin syksyllä kääntämällä kehikoiden pohjalle kalkkia. Mietin, että olisi kannattanut tehdä pH-testi ennen kalkin lisäämistä. Maa on uutta noissa kehikoissa, mullat on laitettu niihin keväällä. Joten ehkä kalkintarvetta ei olisi ollut, mutta laitoin nyt vähäsen varmuuden vuoksi. 


Keväältä oli vielä jäljellä Biolanin lähettämää Luonnonlannoitetta kasvimaalle. Ripottelin sitä vaon pohjalle ja sekoittelin rakeet multaan ennen kynsien istuttamista. 

Ohjeissa sanotaan, että palanut hevosenlantakomposti tai rakeinen luonnonmukainen kanankakkalannoite ovat välttämättömiä, jotta saadaan isoja sipuleita. Lannoite annetaan jaettuna eli ensimmäisen kerran ohut kerros vakoon multaan sekoitettuna istutuksen yhteydessä. Toisen kerran mullan pintaan sekoitettuna keväällä maan sulettua. Kolmannen kerran kesäkuun puolivälissä.
   

Sitten kynnet maahan, noin 5-7 cm syvyyteen. Toinen hyvä ohje on; kynnen päällä pitää olla maata sen korkeuden verran. Olen joskus istuttanut kynnet liian syvään, varmaan 15 cm.n syvyyteen. Niiden kasvuunlähtö viivästyi keväällä ja sipuleista tuli pieniä. Nyt oli niin hyvät ohjeet, että on kumma, jos ei sipulit kasva ;) 


Istutin kynnet n. 10 cm.n välein. 
Rivivälin olisi hyvä olla 35-50 cm, kehikossa rivit taisi tulla n. 30 cm välein.



Katteeksi suositellaan reilun 10 cm kerrosta olki- tai koivunlehtikatetta. Meiltä löytyy vaahteran lehtiä, jotka voisi silputa ruohonleikkurilla. Kasvimaakehikkoon pitäisi vain tehdä korokelaita, että lehtikate pysyisi paikoillaan. 


Vaahterassa on ollut kauniit syysvärit. Sen hehku tulee sisällekin; ensin olohuoneeseen tulvii punaista lämpöä, myöhemmin keltaista aurinkoisten syyspäivien kuulautta.





.Viime yönä oli ensimmäinen kunnon pakkanen, aamullakin vielä -4. Puiden lehdet varisevat vauhdilla. Haravalla on töitä lähipäivät.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Kastelualtaat talviteloille


Biolanin kastelualtaat ja kasvupenkit hoitivat hyvin hommansa kesän aikana kasvihuoneessa. Kastelurumba on taaksejäänyttä elämää ! Huh mikä helpotus verrattuna ruukuissa kasvaviin tomskuihin. Niitä piti kastella joka ikinen päivä, joskus kaksikin kertaa. Tänä kesänä oli vielä muutamassa ruukkussa kasveja näiden altaiden lisäksi, mutta ensi kesänä en enää ruukuissa kasvata. Voisin ostaa vielä pari allasta lisää. Nämä altaat, kun täytti sadevedellä, niin tomskut, kurkut ja paprikat kasvoivat tyytyväisinä viikon verran. Kurkuilla oli hellepäivinä niin kova jano, että ne tarvitsivat välitankkausta jo muutama päivä aikaisemmin.


Leikkasin kasvien varret poikki ja kiikutin ne kompostiin. 
Kastelualtaassa oli vettä jäljellä, joten kasvusäkit painoivat turhan paljon yksin kannettavaksi. Mutta enhän minä malttanut iltaan odottaa vaan raahasin ne kasvimaalle. 


Kastelualtaan putket on täytetty mullalla, jotta vesi on päässyt nousemaan kasvusäkkiin.
Tyhjäsin altaat viiniköynnöksen juurelle ja vein lopuksi kaikki osat pesuun nurmikolle.




Kasvulaatikot olivatkin vähän vajaita, niihin mahtui hyvin kasvusäkkien mullat.
Nyt niihin tuli vaaleampaakin turvetta, kun keväällä laitoin enimmäkseen mustaa multaa ja tavallista puutarhamultaa.


Noissa kahdessa viimeisemmässä kasvoi maisseja ja papuja. Niissä olikin hommaa, että sai laatikot ja verkot puhtaiksi. Maisseissa on niin iso juurakko, että ne piti kaivaa lapiolla pois. Laitan maissit ensi keväänä toiseen paikkaan. Ne eivät päässeet kunnolla kasvamaan verkon läpi. Ajattelin, että ne hienosti sujahtaa ruuduista, saavat tukea kehikosta ja jatkavat kasvuaan. Mutta maissien piti tehdä mutkia varteensa, verkko esti niitä vapaasti kasvamasta. Papujen varret oli taas niin sitkeitä, että niitä saikin oikein nyppimällä nyppiä verkosta irti. Ensi keväänä laitan verkon alle kasvamaan herneitä, paljon herneitä. Niitä meillä on joka vuosi liian vähän.


Multien rehaamisen jälkeen en enää jaksanut aloittaa pesuhommia, joten jätin likapyykin seuraavalle päivälle.
Yöllä satoikin vettä kaatamalla, joten luonto hoiti esipesun.


Seuraavana aamuna oli uutta energiaa ja astiaharja alkoi viuhumaan. Pesin kaikki osat yhdessä altaassa ja huuhtelin toisessa. Lopuksi huuhtelin vielä kaikki vesijohtovedellä ettei mitään pöpöjä jäisi.


Kyllä nyt kiiltää ! Ja aurinko kuivattaa.
Vien astiat takaisin kasvariin vasta, kun saan senkin siivottua. Siellä on vielä kiivi ruukussa. Ja vadelmat sekä viiniköynnökset lehdessä.


Huomasin, että altaissa on hyvät ohjeet käyttöönotosta.



Ekasta kasvimaakehikosta nostin keväällä istuttamani Alaskanvatukan pois. Se ei ollutkaan hyvä paikka, kun vadelmiin tulee aina vattumatoja. Vadelmille pitää tehdä uusi istutuspaikka. Ja nyt saan lisää tilaa vihanneksille. Taidan laittaa maissit tähän laatikkoon.



Keväältä oli jäänyt kalkkia, joten kaivoin sitä vähän jokaisen laatikon pohjalle.
Talvivalkosipulitkin pitävät kalkista, istutan ne pussin alla olevaan laatikoon. Kun vain tietäisi, koska talvi tänä vuonna alkaa. Vielä odottelen hetken.