tiistai 30. kesäkuuta 2015

Oksasilppuri lauloi viikonloppuna


Olen kauan miettinyt oksasilppurin ostoa. Katteille on ollut tarvetta monessakin paikassa; hedelmäpuiden, marjapuskien, koristepensaiden ja raja-aidan alustoilla. Pussikaupalla ostaen katteet tulevat turhan kalliiksi. Ja kun oksia riittää omastakin takaa, kannattaa ne ottaa hyötykäyttöön. Saimme nyt mahdollisuuden kokeilla Boschin AXT 25 TC murskaavaa oksasilppuria. Viime viikonloppuna oksakasat sai kyytiä, kun vuorotellen kannoimme oksia ja silppuri syödä rouskutti niitä loputtomaan nälkäänsä. 



Etsin silppurille tasaisen alustan ja alotitin silppuamisen pienemmillä koivun oksilla. Silppuri veti ne kitaansa tasaisesti. Oksia ei tarvinnut työntää silppuriin vaan se hoiti homman itse, kunhan alkuun pääsi. Ohjailin oksia vähän, mutta ne eivät pyörineet tai muutenkaan heiluneet paljoakaan. Aivan pienimmät parin millin risut menivivät läpi vähän pidempinä, osaa laitoin toiseen kertaan. Muut oksat olivat sentin parin pätkiä ja murskattuja. Tässä mallissa on ns, turbiiniterä, joka leikkaa myös pehmytmateriaalia. Ja murskaava terä tekee oksasilpusta huokoista.


Viestittelin miehelle jo töihin tohkeissani, kuinka olin saanut silppurin itse käyttökuntoon. Eihän siinä montaa vaihetta ollut käyttöohjeen lukemisen jälkeen; täyttösuppilon asennus paikoilleen, lukkonapin kiristäminen täyttösuppilon lukitsemiseksi ja keräilysäiliö paikoilleen. Kävin ostamassa vielä ulkokäyttöön hyväksytyn jatkojohdon ja suojalasit. Silppuri ei heittänyt yhtään oksanpätkiä kohti, mutta silmät kannattaa kuitenkin suojata. Mies hoiteli silppuamiset töistä tultuaan, minä sain mennä ruuanlaittopuuhiin. Kuvasta tuli mieleen, että sanoin kyllä hänelle, että hae hanskat käteen, muttei hän kuulemma tarvinnut :o 


Punaisella työntimellä voi painaa oksia, jos terä ei ylety niitä imaisemaan.


Silppuriin saa laittaa halkaisijaltaan max 45 mm.n oksia (tai tuo on kyllä jo pieni puu).  Mulle tuli surku konetta, kun sille noin isoa puuta syötettiin. Mutta niin se vain rouskutti senkin pieniksi pätkiksi. Uskomaton voima ! Ei mennyt tukkoon muutakuin pari kertaa, kun innostuttiin tunkemaan kerralla aivan mahdottoman ison kasan oksia. Niistä tukoksista selvittiin painamalla keltaista peruutus painiketta.


Isoimmista oksista ja puista tullutta silppua. 
Kone toimii vasta, kun keräilysäiliö on paikoillaan. Turvallinen siis :)



Silppuri käynnistyy vihreästä painikkeesta, sammuu stopista ja pakki painikeesta saa muutettua leikkuurummun kiertosuunnan. Se on kätevä tukkivien oksien vapauttamiseen.


Kaksi liikuvaa osaa. 
Punaista nuppia piti kiertää 5 kierrosta myötäpäivään täyttösuppilon lukitsemiseksi.
Mustasta nupista saa kiristettyä puristuslevyä pyörittämällä rullaa myötäpäivään. Se tulee ajankohtaiseksi, kun silppuria on käytetty ja se alkaa jättämään oksia kiinni toisiinsa. Kiristin kyllä hieman heti alkuunsa, kun pikkuoksia meni pitempinä pätkinä läpi. Terän kiristäminen auttoi siihen, nyt pienetkin oksat katkeaa.


Alppiruusut kukkivat ilta-auringossa. Teen niille myöhemmin havupuista silppua. Nyt meillä ei ollut kuin koivujen ja haapojen oksia.



Viime kesänä istutetut suklaa- ja valkokirsikka sai kaatteet juurilleen.


Omenapuulle myös.


Alppiruusut kukkivat tänä kesänä tosi myöhään. Kesä kääntyy huomenna jo heinäkuun puolelle ja Grandiflorumit ovat kauneimmillaan. Saas nähdä tuleeko loppuviikolla povaillut helteet, sais kaivaa vihdoinkin hellevaatteet kaappien perältä. Sitä odotan innolla ja että tarkenisi pulahtaa uimaan,



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Raippaluodos onkimas ja grillailemas


Juhannuksen säät olivat loppujen lopuksi aivan mukiinmenevät. Aattona oli aluksi pilvistä, mutta illalla selkesi ja terassilla oli melkeinpä lämmin istuskella. Vietimme aaton sukulaisten kera täällä kotona. Juhannuspäivänä ajelimme Raippaluotoon onkimaan, grillailemaan ja kyläilemään. Sillankupeesta löytyy kaksi grillipaikkaa, katos ja toinen rannalla oleva nuotio. Rantagrilli oli vapaana, joten menin paistelemaan makkaroita, kun pojat vielä narrasivat ahvenia. Appuroilla oli mahat täynnä, kalasaalis jäi laihaksi. Mukavinta tuolla (ainakin mun mielestä) onkin istuskella rantakallioilla ja katsella merta. 



Uimaranta on tuossa grillin takana. Ei kyllä tullut mieleenkään pulahtaa juhannusuinnille. Täytyy nyt ensin sisäistää, että nyt on kesä. Tarkenis vain luopua pitkähihaisista ja -pulttuisista.






  
  
 
Kävimme vielä sunnuntainakin toisella puolella kaupunkia kalassa. Sieltä saatiin oikein saalistakin, muutamian ahvenia. Iskä perkas ne, pyöritteli korppujauhoissa ja paistoi pannussa voin kera. Njam, ne maistuivat kaikille. Seuraavaa kalareissua jo suunnitellaan...



keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Ruohonleikkuu on kevyttä kuin tanssi


Meidän 10 vuotta vanha ruohonleikkuri irtisanoi yhteistyösopimuksensa heti keväällä. Kauan se ehti palvellakin. Viime vuosina meidän molempien selkäkremppojen takia bensakoneen käyntiin repiminen on ollut välillä yhtä tuskaa. Eikä kumpaakaan homma enää hutsittanut. Ja toiseksi bensan ostaminen tahtoi aina unohtua. Olinkin jo haaveillut muutaman vuoden helposti käynnistettävästä ja kevyemmästä leikkurista. 

Saimme nyt testattavaksi uuden Boschin Rotak 43 LI- akkuruohonleikkurin. Siinä tuntuu yhdistyvän kaikki toiveeni; käynnistys nappia painamalla, kevyt niittää, kuin kävelisi vain nurmikolla edestakaisin ja bensan ostot saa unohtaa. Hiphei, nyt niittäminen on helppoa kuin heinänteko. Ja siitä kisaillaan kumpiko ehtii :)


Ensimmäiselle kierrokselle ehti mies, kuinkas ollakaan kun on uutta tekniikkaa testailtavana ;) Hän jopa lupautui niittämään tästä lähin nurmikot. Oli kuulemma niin mukavaa hommaa. Se on paljon luvattu, kun ruohonleikkuu ei koskaan ole kuulunut hänellä niihin lempipuuhiin.


Meille, kun on kerääntynyt hedelmäpuita ja marjapensaita "aika tiheään", niin tällainen kevyt kone sopii paremmin kuin hyvin. Sillä on kätevä kiertää ja kaartaa ahtaissakin paikoissa. Ruohonleikkurin painoksi ilmoitetaan 14 kg. En tiedä mitä vanha bensaleikkuri painoi, mutta tähän uuteen verrattuna se tuntui rutkasti paljon painavammalta. 

"Tankkausoperaatio" on nyt siistiä hommaa.


Akkuruohonleikkuri käy litiumioniakulla, jonka latasin täyteen ennen ensimmäistä käyttökertaa. Lataus kestää noin puolitoista tuntia. Akku paikoilleen koneeseen ja...

... valmiina käyttöön. 
Meidän nurmikot, mitkä ovat talon vieressä ja takana, niittää yhdellä latauskerralla. 


Käynnistys käy helposti kääntämällä ensin avain 1-asentoon ja....


... sen jälkeen pidetään yhtäaikaa pohjassa työntöaisassa olevaa punaista nappia sekä keskellä olevaa toista punaista nappulaa. Ja kone pörähtää sekunnissa käyntiin. Ääni on niin hiljainen, että siitä ei varmasti häiriinny kukaan vaikka niittäisi sunnuntaiaamulla kukonlaulun aikaan.


Leikkuukorkeuden saa valittua 20-70 mm.n välistä. Leikkasin 3.lla, sillä tuli sopivan lyhyttä.


Tämän mallin leikkuuleveys on 43 cm ja säiliöön menee 50 litraa ruohosilppua.
Koneesta on olemassa myös pienenpi malli, 37 cm levyinen ja 40 litran säiliöllä. 
Meidän nurmikolle isompi malli oli hyvä valinta, ei tarvitse niin usein tyhjentää ja valmistakin tulee nopeampaa.


Laitoin viime viikolla ekan ruohonleikkuun silput valkosipuleille ja kastelin päälle. Täällä ei ole kunnolla satanut hetkeen, vain pienen pieniä kuuroja. Kasvimaa olikin rutikuivaa. Aleksandra valkosipulit ovat kasvaneet paremmin kuin aikaisemmin kasvattamani. Kynnet on laitettu maahan jo syksyllä.

Hernemaa


Virpiangervot kukkii kasvi- ja mansikkamaan takana valkoisin kukin.




Leikkuujälki Boschin Rotakilla on tasaista. Kolmosella niitettäessä ruoho tuli sen verran lyhyeksi, että seuraavan kerran tarvitsee nurtsilla huristelella viikon päästä.


Tuossa kuvan alareunassa näkyvässä tarhassa on maahumala taas valloittanut koko penkin. Mietin äsken, kun revin humalaa pois, että mitenkä kummassa siitä pääsisi eroon ? Pitäiskö koko tarha kaivaa syksyllä ylös, erotella perennat kaikista rikkaruohoista/ humalista ja vaihtaa multa kokonaan. Huh, kuulostaa aika kovalta hommalta. Varmaan siltikin jäisi johonkin maahumalan lonkeroita luuraamaan ja hetkenpäästä oltais samas jamas. 


Sammalleimut ovat päässeet nyt leviämään, kun otin katekankaan niiden juurelta pois.


Postauksesta tuli pitkä kuin mikä, mutta pakko kertoa vielä, että mesimarjat ja jalomaaraimet ovat kasvattaneet rehevän kasvuston ja kukkivat nyt. Kesällä on odotettavissa herkkumarjoja. 



Alaskanvatukka on viime kesän istutuksia. Siihen odotellaan ekoja maistiaisia. Sen kukat ovat ihanan värisiä.


Pergolan edusta on nyt valmis, laitan niitä kuvia seuraavaan postaukseen.
Toivotaan, että juhannuksesta tulisi kohtalaisen lämmin.
Tähän asti viikko on näyttänyt hyvältä, aurinko on paistellut vaikkakin tuuli on aina vain viileää.

Lämmintä juhannuksenaikaa !


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Punaista ja valkoista omenan kukkaa



Otin viikolla paljon kuvia hedelmäpuiden kukista, kun niistä niin paljon tykkään. Siirsin kuvia koneelle muutaman kerran ja kääk, koneeni tilttas ! Sinne jäi (ainakin toistaiseksi) kaikki tämän ja viime vuoden aikana ottamani kuvat. En sitten ole saanut aikaiseksi käydä kaupassa ostamassa muistitikkua (josta on ollut puhetta ainakin puoli vuotta). Nyt sitten valtaan pojan koneen tämän tästä. Ei sinänsä, tämähän on nopeampi kuin omani. Vanha koneeni oli niin hidas, että se vei jo intoa bloggaamisesta. Vähän kärsimätön, kun nykyään olen, ei jaksaisi odotella kuvien lataamista ym.



Punakukkaisen ja -lehtisen Royalthy koristeomenapuun kukat ovat jo menettäneet parhaan teränsä, mutta ehdinpäs vielä muutaman uuden kuvan napsaista.


 



 

Huomasin samalla, että nyt olisi korkea aika typistää vuorimäntyjen vuosikasvua. Sain joskus ohjeen yhdeltä puutarhurilta, että vuosikasvujen typistysaika täällä III vyöhykkeellä on juhannusviikko. Niinpä siitä on tullut juhannusviikon perinne ja sen muistaa aina juhannuksen lähestyessä.


Punakaneli kukkii ensimmäisen kerran näin runsaasti. Olen leikellyt paljon sen oksienpäitä muutamana vuotena. Nyt se näyttäisi tuottavan tulosta. Tai voihan se olla niinkin, että punakaneli alkaa tuottaa kunnon satoja vasta 10 vuotiaana.




Pari viikkoa on ollut ihanaa valkoisten kukkien aikaa puutarhassa. Ensin kukki aprikoosi, sitten luumut, kriikuna, kirsikat, päärynä, omenat. Olen pyörinyt puutarhassa puiden ympärillä kuin yksi mehiläisistä ja haistellut kukkia, oi tätä onnen aikaa. Pää on ihan pyörällä kukkien tuoksusta. Nyt teki muuten Kultainen Kitajka omenapuu ensimmäiset kukkansa. Nyt jänskättää päästäänkö näkemään ja maistamaan ensimmäiset marmeladikarkkipuun hedelmät. Sen omput pitäisi olla keltaisia ja vähän pehmeitä, persikan tapaisia hedelmiä.


Tänään tarkeni grillata jo ilman pipoa. Taimimyymälässä käydessä tuli ihmeellinen reaktio auringossa, LÄMMIN :) Ostin viimein ja vihdoin loput taimet kasvariin, kurkkuja, tomskuja, paprikaa ja munakoison.

Kesäistä viikonloppua !