perjantai 28. elokuuta 2015

Aamukahvit pergolassa


Viime kesänä nikkaroidusta pergolasta on tullut meidän aamukaffipaikka. Sinne paistaa aurinko jo varhain aamulla, kun terassi on vielä varjossa. Aamulla ensimmäiseksi on ihanaa päästä nauttimaan auringon lämmöstä. Paikka on myös tuulensuojainen, tarkenee tällainen vilukissakin paremmin aamutuimaan. 


Varsinkin alkukesästä pergola huomattiin suojaisemmaksi kaffittelupaikaksi verrattuna terassiin. Sinne kevättuuleet puhaltelee niin että tuolit lentelee pahimmissa puhureissa. Pergola on melkein metrin alempana terassia ja taustan puskat sekä edustan hedelmäpuut antavat hyvän tuulensuojan.


Päivän edetessä pieni varjokin on taas tervetullut. Keskipäivän helteessä ei kaffitaolla enää suoraa auringonpaistetta kaipaa. Varsinkaan, jos on koko aamupäivän möyrinyt puutarhassa.


Pergolan ruskeat osat voisi jossain vaiheessa käsitellä samalla tummanharmaalla, millä öljyttiin tänä kesänä talon yhteydessä olevat terassitkin. Ja laattiaritilät tietysti samoin. Tykkään kyllä tuosta luonnollisen värisestä ruskeasta puustakin, samaa sävyä kuin männynrungoissa. Jospa öljyäisi vaan laattian, siinäpä pähkäiltävää...


Sadepäivinä katos on taas ahkerassa käytössä. Siellä on kiva kuunnella sateen ropinaa, kääriytyä vilttiin ja hörppiä höyryävää juomaa. Kaatosateella sieltä kyllä tulee lähtö, varsinkin jos tuuli puhaltelee. Katto ei aivan riitä suojaamaan, reunimmaisilla tuoleilla saa vettä niskaansa.


Istutin vuosi sitten keväällä päätyihin köynnösruusut Perennial Bluet. Ne selvisivät hengissä ensimmäisestä talvesta. Laitan taas ens talveksi niiden suojaksi hallaharsoja ja kuusenhavuja. 


Ohjailin alkukesästä köynnösruusua pujottelemaan säleikön väleistä. Myöhemmin en sitä enää huomannut seurailla, mutta ruusuhan osaa ihan itekseenkin pujotella rönsynsä säleikköön. 


Jokin vitamiinipuutos köynnöksellä oli, kun lehdet olivat aika lailla vaaleita. Kirvoja niissä oli alkukesällä, mutta ne lähtivät parilla sumutuksella.


köynnösruusu Perennial Blue

Kummallakin puolella säleikköä.
Tökkäsin viime kesänä ruusujen vierelle sinivaleunikon alut. Mutta ne kasvavat niin hitaasti, paikka taisi olla huono.


Ruukuissa kasvaa daalioita, jalopelargoniaa, pasuunakukka, karjalanneito.
Viiniköynnökset Brita ja Fabel tuolla takaseinällä ovat lähteneet tosi hitaasti kasvuun. Oikeastaan vasta nyt helteiden aikana pääsivät kunnolla vauhtiin. Ja nythän pitäis toppuutella jo syyslannoitteella kasvua. Pitääkin muistaa antaa niillekin syyslannoite, se tais päästä jo loppumaan.




 




Pasuunakukka aukaisi ensimmäisen torvensa. On siinä kukalla kokoa.
Vaihdoin jo kerran pasuunan suurempaan ruukkuun, mutta täytyy vaihtaa se vielä kertaalleen ens keväänä. Pieni ruukku kuivaa niin nopiaa.




Ei tarvita hajuvettä bergolan läheisyydessä, kun Idänliljat Star Gazerit kukkivat. Tuoksuvat sen verran huumaavasti, ettei Siirikään enää nuku päikkäreitä sohvalla. Mutta en minä moiti, tuoksukoon, kyllä tätä avointa parfyymipulloa nuuhkii aina hetken kerrallaan.


perjantai 14. elokuuta 2015

Mansikkakesä


Nyt oli hyvä mansikkakesä, kylmästä heinäkuusta huolimatta. Suuret Honeoye mansikat alkoivat kypsyä heinäkuun puolessa välissä ja nyt popsitaan viimeisiä. Kuukauden ajan sain poimia litrasta kolmeen joka toinen tai kolmas päivä. Täytyy sanoa, että onneksi en ole enempää istuttanut. Sen verran poiminta ottaa selän päälle, että täytyy kuljettaa pikkutuolia mukana. Tuosta 10 metrin pätkästä, jossa on kaksi riviä vierekkäin, tulee meidän tarpeeseen koko talveksi mansikat. Mies heitti hyvän ajatuksen ilmoille; miksei nostettaisi mansikkapenkkejä korkeammalle ? Muutama kerros lautoja kehikkoon lisää ja poiminta olisi paljon mukavampaa. Se ajatus kyllä toteutetaan jossain vaiheessa.


Honeoyet ovat suuria ja hyvänmakuisia, kiinteitä mansikoita. Ne olivat tosi terveitä, kunnes sateet alkoivat. Kosteilla ilmoilla oli paljon homeisia. Keräsin joku päivä isomman sangollisen pilaantuneita kuin hyviä. Mutta sitten taas kuivempina päivänä löytyi enemmän terveitä.


Harmittaa, kun en itse pysty syömään tuoreeltaan kuin pari mansikkaa, vatsa ei kestä. Enkä oikeastaan pysty syömään mitään muitakaan marjoja tuoreeltaan kuin pari kerralla. Täytyy keittää marjoja hetken, niin vatsa sulattaa ne paremmin. Teinkin mansikoista vähäsokerista hilloa, joka maistuu puuron kera. Kiisselit ja piirakat ovat myös olleet vakiruokaa heinäkuussa. Ja piirakanmässytys alkaa näkyä. Kesällä jää lenkkeilyt ja kuntosalit tekemättä.


 

Seuraavaksi kypsyi ja kypsyy vähän pienemmät Polkat. Niitä tulee vielä jonkun aikaa. Tosi pieniksi nämä viimeiset on kyllä jäänyt. 



Köynnösruusujen seasta pilkistää yksi iso ruusunkukka. Köynnösruusujen lehdet ovat valkoisen kirjavia. Mikähän niitä mahtaa vaivata ? Onkohan liikaa vai liian vähä voimaa ? Ei tuo härmältäkään näytä. Vihreä väri vain katoaa lehdistä.


Pihajasmikkeet kukkivat lyhyen aikaa, lehdet varisivat samantien. Sininen pikkusanko on aina mukana, olin taas menossa poimimaan jonkin sortin marjaa. Ensimmäinen punainen viinimarjapuska oli jo kypsä, mustat saavat vielä olla muutaman päivän. 


pihajasmikkeen kukkia



Daaliat alkoivat nyt vasta kukkimaan. Sain ne maahan niin myöhään keväällä.




Marjanpoimintaviikot jatkuu... nyt kypsyvät punaiset ja keltaiset vadelmat ja mesimarjoja tulee edelleen hiljakseen. Metsästä voisi hakea vähän lisää mustikkaa. 
Marjaisaa viikonloppua !


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Heinäkuulla kukkivia


Pitäis ehkä muuttaa blogin nimeksi "jälkijunassa", kun en tahdo pysyä ajantasalla :D Otin heinäkuussa kukkakuvia, mutta en mukamas ehtinyt niitä tänne laittaa. Meillä pukkas taloon liittyviä projekteja toinen toisen perään sen verran kiivaaseen tahtiin, että puutarha jäi toiseksi. Mies aloitti talon maalauksella, sitten jatkettiin terassien öljyämisellä ja nyt hän maalaa terassin kaiteita. Ja minä istun koneella :O Olin minäkin aamusta ahkerana, poimin mansikat ja vatut. Pyöräytin niistä vaniljaisen piirakan, jota päiväkaffeella nautittiin.


Mutta nyt heinäkuun kukkakuviin. Osa kukkii vieläkin, esim. tässä pionissa on muutama kukka jäljellä. Muut pionit ovat jo kukkansa varistaneet. Loput näissä kuvissa olevista näyttääkin vielä kukkivan. 




Kuunliljoja ja suikeroalpia


jalopähkämö


punapäiväkakkara



jaloakileija

särkynytsydän

pioni & särkynytsydän


alppiasteri ?



pioneja





Jaloakileija Rotsternia kasvaa kahdessa paikassa. Pidän näistä, koska ne ovat kestäviä kukkijoita.


Toinen "puska" on etupihalla. Sade kaatoi sen, joten kiepautin narun ympärille. Kukat ovat vähän tiiviissä sumpussa.


Heinäkuun kukkijat ovat aika lilavoittoisia. Violetinpunaista, vaaleaa lilaa ja keltaista sekä ripaus pinkkiä. Kunnon punaista taitaa olla vain Rotsternit. Violetinpunainen onkin aina ollut lempivärini. 
Ja nyt maalaamaan, ennenkuin terassinkaiteet ovat valmiit.