lauantai 1. elokuuta 2015

Ruusuorapihlajan pienet ruusun kukat



Istutin pari vuotta sitten ruusuorapihlajan, se on pieni puu. Se kukki viime vuonna ensimmäisen kerran, siitä tuli heti uusi lempipuuni. Kukat muistuttavat pieniä ruusunkukkia. Ja ovat vielä niin hyvän värisiäkin. Nyt kukka-aika on jo ohi, postaus tulee viikon jälkijunassa.




Siili käy usein myöhään illalla puutarhakierroksella. Taitaa kalanperkuupaikan hajut vetää puoleensa. 



Voi rähmä, päärynäsato ei näytä lupaavalta. Melkein kaikki päärynät on rupia täynnä. Kylmä ja sateinen kesä on tainnut tehdä tehtävänsä. Yksi omppupuu näyttää tismalleen samalta. Onneksi toinen omenapuu on terveempi, niin ei jäädä aivan ilman omppuhilloja ja -mehuja.


Päärynöjä tulisi tosi paljon, mutta ovat niin rupisia.


Valkosipulit eivät ole olleet moksiskaan kylmästä kesästä. Ne ovat kasvattaneet valtavat varret, lähemmäs metrin mittaiset. Nostin ensimmäisen valkosipulin heinäkuun puolessa välissä. Oli siellä kynsiä jo muodostunut. Meidän herkkua on paahdettu ruisleipä, päälle oliiviöljyä, murskattua valkosipulia ja ripaus yrttisuolaa, Njamss !


Kasvoihan ne kurkutkin lopulta kasvarin lämmössä. Viime vuonna syötiin juhannuksena omia kurkkuja, tänä vuonna kuukautta myöhemmin. On se omanmaan kurkku vain maukasta.


Terassilaatikoissa kasvaneet salaatit ja yrtit hukkuivat alkukesästä. Laatikot jäivät sateeseen ja salaatit homehtuivat. Istutin uudet salaatin siemenet kasvihuoneeseen rottinkikoreihin. Sieltä saadaan nyt puhtaat salaatit, kun sadevesi ei roiski niitä kuraan. Eikä kotilot pääse herkuttelemaan. En kasvata kasvimaalla enää salaatteja ollenkaan, kun kotiloja on niin paljon. Tämä rapea keräsalaatti Red Iceberg on hyvän makuista. En odota kerän kasvamista vaan napsin lehtiä yksitellen salaattiin.


Siiri viihtyy kans kasvihuoneessa, nukkuu siellä usein pitkät päikkärit. Aluksi se kaivoi aivan innoissaan laattian hiekkaa ja piehtaroi siinä. 


Se on elokuu, mihin tämä kesä katosi... Tuleehan elokuussa vielä ne helteet, tuleehan ?
Kävimme tänään mustikassa saaristossa. Paljon oli vielä raakileita joukossa. Siitä huolimatta suurin osa mustikoista oli jo poimittu. Jotkut ovat olleet vielä meitäkin hätäisempiä. Viikon päästä voisi tehdä uuden retken mustikkametsään.


12 kommenttia:

  1. Meillä on nyt vähän sama suosikkipuu, sillä olen täysin helmiorapihlajan viemä! Näin Anun puutatrhassa yhden kukinnon puusta ja saman vuoden lokakuussa eli 2014 sen istutin, se kukki jo tänä vuonna niin hurmaavasti, että yksi kuva suurennttiin ja kehytytettin je menee lahjaksi äidilleni, joka toisella puolen Suomea istutti samalla viikolla saman puun. Ruusuorapihlaja on hieman arempi ja olen hulluna vaaleanpunaiseen, joten...;) Kuvasi ovat hurmaavat ja olkaamme onnellisiäa, että löysimme nämä ihant pikkupuut <3 By the way: Me isttimme tänä vuonna toisen 'helmipuun.'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo kuvan suurentaminen ! Voisin tehdä saman. Olen nimittäin etsinyt romanttishenkisiä tauluja, noista kuvistahan niitä saan. Kiitti vinkistä !
      Tulenpa tästä vierailulle blogiisi katsomaan minkälainen helmiorapihlaja on :)

      Poista
  2. Istutin alkukesästä ruusuorapihlajan, jonka kukintaa odotan kovasti. Ehkä jo ensi kesänä.
    Omppupuut kukkivat hienosti, mutta kylmyys vei pölyttäjät. Kuvituksessa näyttää olevan kuitenkin mukavasti omppuja, vaan täynnä rupea. Tällainen kesä tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti saat nauttia jo ensi kesänä ruusuorapihlajasi kukista. Omanikin kukki jo istutusta seuraavana kesänä. Tämä taitaa olla varsinainen rupikesä ompuilla. Ja vilukesä ihmisillä.

      Poista
  3. Ruusuorapihlaja on tosiaan hieno! Siilejä näkee niin harvoin, hyvä kun teilläpäin elelee. Mustikkamaidolla on täällä juuri herkuteltu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on metsää, risukkoa ja vähän heinikkoakin niin siilit viihtyy.
      Täytyypä tehdä itsekin mustikkamaitoa. Keitin ekat mustikat soseeksi.

      Poista
  4. Meilläkin nautiskellaan rouskuvia oman kasvihuoneen kurkkuja - ovat niin hyviä! Lapset kilpailee, kuka saa poimia seuraavan kurkun ja syödessä kysyvät aina varmuuden vuoksi, että onko varmasti omasta kasvarista ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiva, kun lapset osaa arvostaa itsekasvatettua ruokaa. Meilläkin poika usein huomauttaa kavereilleen, että tämä on muuten meidän omasta kasvihuoneesta :)

      Poista
  5. Ihanan symppis silli, kiva että teillä asustelee sellainen :) Meillä joskus oli, mutta se on nyt kadonnut, harmi. Siilit pitävät hyvin huolen etanoista ja muista nilviäisistä. Toivotaan lämpöistä elokuuta, että pahasti myöhässä oleva sato kerkiäisi kypsyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisi olla muutama siili enemmän, jotta kotilokanta vähenisi. Vaikka mistäs minä tiedän, kuinka monta siiliä tässä asustelee.
      Sanopas muuta, helteitä odotellaan. Tomskut ovat vielä kaikki raakileita.

      Poista
  6. Söpö siili! Sillä taitaa olla jossain lähettyvillä kiva pesärisukasa :). Ai nami nuo teidän kasvarin herkut. Maistuukin ihan erilaiselta kuin kaupasta ostetut. Söpö Siiri koipireisipesulla ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman kasvarin tuotoksissa on enemmän makua. Kai se tulee hitaammasta kasvatuksesta, ei ole aivan niin kiire ruokapöytään.

      Poista