maanantai 28. syyskuuta 2015

Viinirypäleitä välipalaksi


Kasvarissa kasvaa kolme viiniköynnöstä. Kaksi niistä tuossa samassa paikassa. Toinen niistä on Zilga ja toinen ehkä Summer Sweet- Aitoviini. Aloin penkomaan vanhoja nimilappuja, jos löytäisin tuolle toiselle nimen. Löysin Vitis Supagan lapun, mutta siinähän on vihreäkeltainen rypäle. Se köynnös on tainnut kylmettyä alkuaikoina. Tähän on tullut nyt toisen kerran tummansinisiä rypäleitä. Melkein samanlaisia kuin Zilgaan, aavistuksen verran isompia. Vanhoissa kuvissa näkyy punainen nimilappu ja Summer sweetissä on sellainen.


Leikkaustyylini on varmaan aivan omantakeinen. Leikkaan tuoreita sivuversoja kesän aikana sieltä sun täältä. Karsin niitä sen verran, että kasvarissa mahtuu muutakin kasvamaan ja minäkin liikkumaan. Yleensä typistän sivuversot 3-4 lehden takaa tai rypäletertun jälkeen jätän pari-kolme lehteä.


Puutuneita varsia en ole leikannut muutamaan vuoteen. Kerran tein sen liian myöhään keväällä, Zilga meinasi vuotaa kuivaksi. Kevätleikkauksia en enää uskalla tehdä, leikkaan syksyllä tai talven aikana.


Tomaatteja on vieläkin kypsymässä ensimmäisissäkin tertuissa. Yhtäaikaa kypsyy siellä sun täällä ylempänäkin. Paljon niistä jää kypsymättä. Kurkkuihin iski jo harmaahome ja vein ne pois.


Viimoinen kurkku. Viimeiset kurkut eivät olleet enää niin hyvän makuisia. Kylmät ilmat muuttivat niiden makua vetisiksi. Ja taisivat ne kasvaa liian suuriksikin. Nyt pidän taas pienen tauon ennenkuin alan ostamaan kaupasta kurkkuja. Tuntuu, että niitä on syönyt vähän liikaakin koko kesän ajan. 

Summer sweet kypsymässä





Viinirypäleet ovat olleet syöntikypsinä muutaman viikon ajan. Nekin olemme popsineet kaikki tuoreeltaan. Napsaisen melkein päivittäin kasvarista muutaman pienen tertun mukaani ja laitan ne keittiön pöydälle tarjolle. Siitä ne katoaa parempiin suihin.  


Syöttekö te viinirypäleet siemenineen ?
Zilgassa on niin paljon siemeniä ettei niitä saa poiskaan. Pureskeltuna ne ovat vähän pahan makuisia. Luin sitten, että viinirypäleiden siemenet pitäisivät olla erittäin terveellisiä. Niiden kerrotaan laskevan verenpainetta, vaikuttavan edullisesti verisuonistoon, sisältävän antioksidantteja, C ja E-vitamiineja ja betakarotiinia. Olen yrittänyt etsiä tietoa juuri Zilgan siemenistä, mutta en löydä mitään. Oliskohan kaikissa viinirypäleiden siemenissä samoja hyödyllisiä vaikutuksia, ehkäpä ?  



maanantai 21. syyskuuta 2015

Pensasmustikoita popsitaan


Pensasmustikat ovat siitä mukavia marjoja, kun ne kypsyvät pikkuhiljaa pitkin syksyä. Aino ja Alvari  ehtivät ensimmäisiksi. Niistä alkaa olla suurin osa jo syötynä. Nyt olen yrittänyt hillitä poimintaintoani ja antaa niiden kypsyä kypsiksi. Kuulemma noin 5 päivää pitäisi mustikka olla sinisenä, niin se on parhaimmillaan. Poimin suurimmat ja jätän pienimmät kypsymään ja kasvamaan,


Suurin osa on popsittu ihan tuoreeltaan. Ja sitten tietysti niitä piirakoita olen vääntänyt. Paras täyte tuli päärynä-kinuski rahkasta, johon lisäsin myös yhden munan ja ruokokidesokeria. Se piirakka ei kauaa pöydällä notkunut :P Tuorejuustotäyte ja vaniljarahka on myös tämän porukan suosikkeja. Muutamia rasioita olen pakastimeenkin asti saanut. 





Muutama mesimarja löytyi vielä piirakkaan antamaan lisäaromeja.
 

Pensasmustikkamaa on varsinainen verkkojen ja aitausten sekamelska. Verkkoaita täytyy antaa olla paikoillaan kesät talvet jänisten kiusaksi. Ja lintujen päänvaivaksi siihen vielä räkättiverkot päälle. Näillä virityksillä mustikat saavat kypsyä rauhassa.  


Pöllökin siellä huhuilee, mutta sillä ei taida olla suurtakaan pelotetta. Se nimittäin on nököttänyt koko vuoden samassa paikassa. Poimin mustikat tuolilla istuen, kun selkä väsyy niin äkkiä.


North Bluet kypsyvät seuraavaksi. Ne ovat paljon suurempia kuin Ainot ja Alvarit.




Arto mustikat antavat ensimmäisiä maistiaisia. Niiden maku on mielenkiintoinen, täyteläinen, vähän mausteinen. Aikalailla erilainen kuin Ainolla, Alvarilla tai North Bluella ja siis positiivisessa mielessä. Niitä on kiva makustella suoraan puskista ja löytää erilaisia makuelämyksiä. Artot tunnistaa kyllä poimittuinakin muista mustikoista, niissä on tuollaista pientä kohoraitaa kyljissä. 


Tein yhden piirakan mustikoista, kirsikoista ja Zilgoista. Rypäleistä ei kyllä saa siemeniä eroteltua, mutta meneehän ne siellä piirakan täytteenäkin. Luin viinirypäleiden siemenistä, että ne pitäisivät olla hyvinkin terveellisiä. En suoraan Zilgan siemenistä löytänyt tietoa, miten niiden laita on. Olisi mielenkiintoista tietää, vinkkaa jos olet kuullut niistä. 



Sinivatukkaan tuli taas muutamia tummia vattuja. Nämä ei kyllä maistu paljon miltään. Olen miettinyt kaivaisko sen pois. Ei tahdo kuitenkaan malttaa, kun se on nyt tuohon kotiutunut.


Kärhö Xerxes kukkii nyt vasta. Istutin sen tänä keväänä. Saas nähdä selviääkö nämä talvesta. Vieressä ollut tarha-alppikärhö Albina kylmettyi viime talvena.



Pinkit Piilut kukkivat mustikkamaan verkkoaidassa. Siihen voisi istuttaa enemmänkin kärhöjä ensi keväänä. Näkyvät siitä suoraan olohuoneen ikkunasta sisällekin.

 


Kirpeän syksyistä alkuviikkoa !


torstai 10. syyskuuta 2015

Pinaattia ja valkosipulia


Ja taas tätä satohehkutusta ;) Olen aina niin täpinöissäni tästä aiheesta. Pidän sitä niin vaivattomana, kun saan napsaista kasvimaalta tykötarpeet ruoan valmistukseen. Olen sen sortin ruoanlaittaja, että kaikki pitää valmistua suitsaitsukkelaan. En jaksa mitään kovin vaivalloisia ja paljon aikaa vieviä ruokia tehdä.  Pinaatista teen yleensä lisukkeen lihalle/kalalle ja perunalle/ pastalle. Kuvassa on myös Aleksandra valkosipuleita.


Viimein ja vihdoin pinaatit kasvoivat syöntikelpoisiksi. Lehdet ovat kyllä aika kovia ja mauttomia verrattuna aikaisempien vuosien pinaatteihin. Kasvimaa, jossa ne tänä vuonna kasvoivat on hiekkapitoista. Se tuppaa kuivumaan tosi nopeasti. Parhaan makuiset pinaatit olen saanut pensasmustikkamaalta. Laitoin sinne yks vuosi mustikkojen ollessa vielä pieniä pinaatin taimia niiden väleihin. Siinä maassa on rodomultaa ja vain vähän rodolannoitetta.  Pitää muistaa ensi keväänä istuttaa pinaatit taas eri paikkaan. Kasvimaakehikko, jossa tänä vuonna oli porkkanaa, voisi olla hyvä.


Suikaloin ensin pinaatin lehdet ja keitän niitä sitten vedessä 10-15 min. Kaadan keitinliemen pois ja laitan pinaatit paistinpannulle. Heitän pannuun myös oliiviöljyä, siemeniä/ pähkinöitä, valkosipulinkynnen paloina tai murskattuna. Mausteeksi yrttisuolaa ja mustapippuria. Viimeksi laitoin myös porkkanan siivuja, sopivat hyvin pinaatin kanssa. Kokeilin yhteen annokseen kaurakermaa, mutta siitä tuli vähän epämääräisen näköistä mössöä. Parasta pelkän öljyn kera.


Aleksandra valkosipulit kasvoivat hyvin. Kasvatin tätä lajiketta ensimmäisen kerran, mutten vimeistä. Näistä sipuleista kasvoi paljon suurempia kuin aikaisemmin kasvattamistani ties mitä lajiketta olleista. Ja makukin on paljon parempi näissä Aleksandroissa. Ensimmäisiä valkkareita olen käyttänyt noihin pinaattimuhennoksiin, kastikkeisiin, keittoihin ja tietysti leivän päälle. Paahdetun ruisleivän päällä murskatun valkosipulin maku pääsee oikeuksiinsa.


Törmäsin ensimmäisen kerran valkoisiin luikeromatoihin sipuleissa, yök ! Ne olivat n. 1 cm mittaisia ja yhtä valkoisia kuin sipulitkin. Mitähän toukkia lienevät ? Oletteko törmänneet moisiin ? Säikähdin jo, että onko kaikki sipulit pilalla, mutta onneksi matoja oli vain muutamassa. Ehkä olisi pitänyt nostaa ne jo aikaisemmin maasta ? Nostin ne kuivamaan elokuun puolessa välissä.
 

Suklaakirsikkatomskutkin ovat uusia kasvatteja kasvihuoneessa. Maistiaisia sai odottaa kuukausi kaupalla, viimeinkin elokuun lopulla alkoivat ruskettua. Näiden maku on mieto ja pehmeä. Punaisissa ja oransseissa kirsikkatomaateissa on kirpeämpi maku.




Papan tekemä kynttiläkruunu entisestä kattovalaisimesta on saanut uuden tehtävän tomaattien tukena.


Avomaakurkkuja on tullut käytettyä vähän. Niistä olisi voinut tehdä säilykkeitä, mutta nyt laiskuus yllätti. Ollaan rouskuteltu niitä vain sellaisenaan.






Syksy alkaa tuntua jo kylminä öinä ja aamuina. Yölämpötilat on enää muutaman asteen plussan puolella. Loppuviikoksi lupailtiin vielä lämpimiä päiviä.  Lähipäivät jatkan pensasmustikoiden poimimista ja loppujen karviaisten. Kasvimaalta vois siivota herneet pois. 
Mukavaa loppuviikkoa !

tiistai 1. syyskuuta 2015

Poiminnan lomassa syyslannoituksia


Marjojen poimintaa, mehustamista, hilloamista, sitä on taas viime viikot touhuttu. Nyt poimin loput saskatoonit ja suklaakirsikat. Kirsikat olivat jo tosi pehmeitä.  Suklaakirsikat maistuvat vähän makeammilta kuin 'Sikkolan kuulasmarja', joka on aika kirpeä. Tänä vuonna Sikkolaan ei tullutkaan yhtään marjoja. Kevätmyrskyt taisivat viedä kukat mennessään.

Saskatoon Northline
Näitä marjoja poimin ja hillosin kolmessa erässä, ne kypsyvät niin eri tahtiin. Siltikin osa ehti pehmetä ja mennä ruppuisiksi. Niitä saa poimia samalla lailla kuin pensasmustikoita, melkein yksitellen nyppien. Samassa tertussa osa on kypsiä osa raakoja. Keitän saskatooneja muutaman minuutin kirsikoiden kanssa liemessä, jossa on tilkka vettä ja vähän hillosokeria. Laitan paljon vähemmän sokeria kuin ohjeissa on. Vain sen verran, että hillot maistuu aavistuksen makealta aamupuuron päällä.

Muutamia suklaakirsikoita 'Chocoladnaja' jäi vielä kypsymään.


Mielessä on ollut jo elokuun alkupuolelta lähtien, että syyslannoitteet pitäisi laittaa. Nyt sain ripeän apupojan tekemään rautakangella reikiä hedelmäpuiden juurille, niin tuli sekin homma hoidettua. Laitoin yhden Biolanin syyspanoksen/ puu, ohjeessa on kyllä 3 panosta/ hedelmäpuu.  Olen laittanut puille viime vuosina enemmän lannoitetta, ajattelin että nyt voisi pienempikin määrä riittää.

Vasemmassa reunassa olevaan siniluumuun tulee ensimmäisen kerran vain muutama luumu. Sillä on nyt välivuosi. Sen oksat on notkunut aikaisempina vuosina sinisenä. Siinä oli keväällä kukkia todella vähän.


Päärynäpuun sato meni tänä vuonna täysin pilalle. Kaikki päärynät oli aluksi rupisia, sitten ne muuttuivat mustiksi. Niiden pinnalla on kuin irtoavaa nokea. Leikkasin kaikki päärynät irti niin korkealle kuin yletyin. On tuossa Aunen päärynässä ollut aikaisemminkin samaa vaivaa, muttei näin pahana. Jokaikinen hedelmä on musta enemmän tai vähemmän. Se siitä päärynäsadosta.

Oikeassa reunassa olevaan punaluumuun sentään tulee jonkin verran hedelmiä. Kunhan vain lämpiä ilmoja riittäisi muutamaksi viikoksi, luumut on vielä aivan raakileita.


Gojimarja sai myös oman syyspanoksensa. Kaivoin tähän kuopan lapiolla, mutta totesin että rautakangella on kätevämpi tehdä reikä maahan. Ei tarvitse kaivaa niin isoa kuoppaa. Kaadoin vettä litran pari panoksen päälle ja peittelin sen. Gojipensas ei kukkinut tänä vuonna. Siirsin sen eri paikkaan viime syksynä.

Goji-pensas on 3 metriä korkea. Sillä on tukena harjateräksistä tehty tuki. Pensaan oksat ovat niin taipuisia etteivät ne pysyisi itsekseen pystyssä. 


Tämä kirsikkapuska kasvoi kaadetun puun juurivesoista. Saas nähdä tuleeko siihen joskus kirsikoita ? Tuolla puskan keskellä on Siirin lempipaikka. Siellä varjossa on kiva nukkua pitkät päikkärit.


Keltaluumu, Sikkolan kirsikka ja sinikriikuna saivat myös syysvoimaa. Keltaisia luumuja ja kriikunoita on kypsymässä jonkin verran.


Omenasato meni myös piloille. Samo-omput ovat melkein kaikki rupisia ja niihin iskee muumiotauti. Muutaman hassun ompun sieltä voi löytää, jonka pystyy syömään. Punakaneli näytti aluksi paremmalta, mutta kyllä niihinkin rupi iski. Olen kerännyt monta pussillista mätiä omppuja puusta ja maasta. Ei tarvi tänä syksynä vääntää soseita, eikä pääse tekemään tuoremehuja. Harmittaa ja toisaalta olen helpottunut, pääsenpä vähän helpommalla :o

 
Kultaisesta Kitajkasta löytyi yllättäen kaksi omppua, ne ovat ekat laatuaan. Luulin, että senkin kukat lensivät taivaan tuuliin. Saavat nyt hetken kypsyä ennenkuin pääsen maistelemaan. Jos ei nyt nekin pilaannu, pientä ruvenalkua niissäkin.


Olemme miettineet malttaisko päärynäpuun kaataa ? Se jäi noin vinoksi, kun sen toinen puolisko kaatui muutama vuosi sitten syysmyrskyssä. Toiseksi siinä on ollut melkein alusta lähtien muumiotautia/ mustaa rupea, jota on myös lehdissä ja oksissa. Kolmanneksi meillä on ajatus, josko tehtäisiin terassilta jonkinlainen silta yli tuon kukka-altaan suoraan pergolaan. Uusi päärynäpuu pitää ehdottomasti saada, muuten ei voi tätä blogiakaan pitää. Sille voisi olla paikka tuossa missä goji nyt kasvaa, muualle ei enää mahdu. Goji pitäisi taas siirtää, hmmm..



Jihuu, ensimmäistä kertaa onnistuin saamaan munakoisoon hedelmiä. Kokeilin muutama vuosi sitten, mutta silloin ne jäi kukiksi. Annoin munakoisoille nestemäistä Biolanin Puutarhalannoitetta, että ehtisivät kasvattaa hedelmänsä syöntikelpoisiksi. Korkillinen lannoitetta 10 litraan vettä. Kastelin samalla kannullisella tomaatitkin ja melonin. Täytyy laittaa kasvihuoneeseen infrapunalämmitin päälle, kun tulee kylmiä öitä. Siellä olisi tulossa vielä paljon syötävää.


Poistin samalla munakoisossa olevat kukat, ettei sillä mene voimia niiden kasvattamiseen. 


Ei tainnut olla hunajameloni, ei näytä kovin keltaiselta mun silmääni.. ?



Kirsikkatomskut ovat nyt vasta alkaneet kypsyä, kyllä kesti ! Punaisia, keltaisia ja ruskeita olisi tulossa, kunhan kesä jatkuisi. Tästä päivästä kyllä puhuttiin, että olisi kesän viimeisiä lämpöisiä päiviä, höh ! Laitanpa sen lämmittimen päälle jo ensi yöksi. Tänä aamunakin oli vain 9 astetta. 

Tässä postauksessa mainitut lannoitteet sain Biolanilta kokeiltaviksi.