maanantai 26. lokakuuta 2015

Liebster award - tunnustus



Olen saanut kunnian vastaanottaa Lopotin Toimelan pihaunelmia -blogista Liebster award -tunnustushaasteen. Paljon kiitoksia Tuulevi! Tämä haaste kehottaa löytämään uusia blogeja ja säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Tässä Tuulevin kysymykset Lopotin Toimelan pihaunelmia -blogista:

1. Harava vai lehtipuhallin?
Perinteinen harava on heilunut meidän pihalla tähän asti.

2. Käytätkö torjunta-aineita puutarhassasi ja jos käytät niin minkälaisia ja miksi?
En halua käyttää muita torjunta-aineita kuin luonnonmukaisia. Yritän päästä esim. vattumadoista eroon kasvihuoneessa nyppimällä keväällä reikäisiä lehtiä toukkineen pois. Mutta aina sieltä jostain uusia toukkia ilmaantuu. Joten sumutin niille viime keväänä ekan kerran Natria sarjan torjunta-ainetta. Se sisältää luonnon pyretriiniä. Hedelmäpuille sumutan varhain keväällä myös luonnonmukaista parafiiniöljypohjaista torjunta-ainetta. Sillä yritän hävittää hedelmäpuupunkin, omenakempin ja lehtikirvojen talvimunia. Jos ei nämä luonnonmukaiset torjunta-aineet auta, sitten luovutan. Tarkoitus on kasvattaa terveellistä syötävää.


3. Oletko ollut koko ikäsi puutarhaihminen?
Kyllä. Ensimmäisiä muistoja puutarhahommista on muutaman vuoden iästä, kun sain istuttaa porkkanansiemeniä veljen ja äidin kanssa. Äidillä taisi olla aika kova työ harventaa niitä. Ensimmäinen kesätyö oli naapurin mansikkamaalla. Se alkoi ala-asteikäisenä ja jatkui yläasteelle. Samaisella tilalla ihastuin jo murkkuiässä kasvihuoneen lämpöön ja fiilikseen. Olin ikionnellinen ja ylpeä, kuin sain huolehtia kasvihuoneesta isäntäperheen lomien ajan. En kuitenkaan ymmärtänyt heti nuorena hakeutua puutarha-alalle vaan tein 15 v toimistotöitä. Sitten vasta, kun muutin maalta kaupunkiin, tuli pakottava tarve päästä puutarha-alan töihin.

Ensimmäinen harjoittelupaikka oli perennoja kasvattavalla puutarhalla, toinen taimitarhalla.  Niiden jälkeen olin töissä paprikoja, tomaatteja ja kurkkuja kasvattavilla kasvihuoneilla. Pidin todella paljon lämpimästä kasvihuonetyöstä vaikka se oli aika raskastakin. Työskentely vihreyden keskellä paprikoja poimien, lumen tuiskuttaessa ulkona, ei edes tuntunut työnteolta. Tein sitä intoa puhkuen, eikä edes 100 km päivittäinen ajomatka tuntunut miltään. Vaikka iltapäivisin väsytti auton ratissa, aamulla olin taas uutta tarmoa täynnä. Suuren suuri harmi, kun en pysty enää tekemään työkseni puutarhatöitä. Paikat kipeytyy rasituksessa tosi helposti ja tulehduksia iskee sinne sun tänne. Sairastan reumatauteihin kuuluvaa fibromyalgiaa, se aiheuttaa kipuja sidekudoksissa ja lihaksissa. Tämä puutarhaharrastus on tällä hetkellä se elämän suola, Toivon, että pystyn hoitelemaan omaa puutarhaa vielä piiiiiitkään. Maltti on kuitenkin valttia, taukoja pitää muistaa pitää tämän tästä.

4. Mikä on lempivärisi pihalla?
Vihreä ja sitä pitää olla paljon. Kukkia keräilen yksi- ja monivuotisia samoihin väriryhmiin sopivia eri istutuspaikkoihin. Esim. terassilla voi olla yhtenä kesänä pinkkiä, lilaa, valkoista. Seuraavana kesänä kirkkaanpunaista, valkoista, sinistä. Kukkapenkkeihin olen kerännyt eniten  hempeitä sävyjä; pinkkiä, lilaa, valkoista.

5. Mistä hankit puutarhatietosi?
Lehdistä, kirjoista, netistä. Vaikka täytyy sanoa, että olen ollut aika laiska tiedon hankkimisessa. Vasta viime vuosina olen alkanut lukemaan enemmän lehtiä ja kirjoja. Puutarhalehtiä ja kirjoja on kyllä kiva tilata ja selailla, kun ne saa käsiinsä. Mutta tarkempi lukeminen ja perehtyminen tahtoo jäädä, mieluimmin vetäisen kumpparit jalkaan ja kipaisen ulos. Tuntuu kyllä vieläkin siltä, etten minä nyt oikeastaan tiedä paljon mitään mistään, kunhan tässä vaan kasvattelen, kirjoittelen ja kuvailen :D

6. Kiinnostaako piha perheessäsi muita vai onko se sinun oma juttusi?
Kyllä tähän harrastukseen osallistuu koko perhe. Eniten minä siellä pyörin ja hyörin, mutta jokaisella on oma tehtävänsä. Jos ei muuten, niin ainakin marjoja ja muuta satoa popsimalla ja sehän se onkin päätarkoitus. Kesät asumme lähes pihalla, jotain tekemistä löytyy lähes jokaiselle päivälle. Itse teen enemmän kasvien hoitoon liittyviä juttuja, nurmikon leikkausta yms.. Mies on ottanut hoitoonsa kasvihuoneen luukut aamuisin ja iltaisin, täyttää vesisäiliöt yms. raskaampia hommia. Laittaa ja ottaa pois suojaverkkoja keväisin ja syksyisin. Rakennushommat tehdään aina yhdessä, itseltä se ei onnistuisikaan. 

7. Puutarhakirja, jonka ääreen palaat kerta toisensa jälkeen?
Ensimmäinen puutarhakirjani on Kotipuutarhurin pikkujättiläinen vuodelta 1989. Se näyttää siltä, että sitä on luettu aikoinaan ahkerasti. En kyllä viimeiseen 10 vuoteen. Uusimpia on Keittiöpuutarhurin käsikirja ja Satoa saunan takaa.




8. Kasvatatko kesäkukkia itse siemenistä vai ostatko valmiit taimet?
En ole vielä kesäkukkia kasvattanut, mitä nyt siemeniä suoraan kukkapenkkiin kylvänyt. Hyötykasveja kylläkin esim. tomaattia, kurkkua, maissia.

9. Oletko hyötytarhuri, säilötkö oman maan satoa?
KYLLÄ, se on intohimoni :D Säilön marjoja ja hedelmiä mehuina, soseina, hilloina ja ihan sellaisenaan. Kesän ajan syömme tuoreeltaan niin paljon kuin vatsat vetää. On kätevää napsaista puutarhasta itse kasvatetut salaatit, tomskut ja kurkut ruokapöytään. Tai pinaatit ja valkosipulit paistokseen.


10. Jos pääsisit mihin tahansa matkalle tutustumaan paikallisiin puutarhoihin, mihin menisit?
Minua kiinnostaisi yllätys, yllätys, päästä tutustumaan puutarhoihin, joissa kasvaa isoja, mehukkaita päärynöitä, pehmeitä persikoita, pirteitä mandariineja, pitkiä rivejä viinirypäleitä. Eli puutarhoihin ja maihin, joissa on pidempi kesä kuin meidän vaivaiset kuukausi tai pari.

11. Mitä kasvia et mistään hinnasta istuttaisi pihallesi?
Jotain todella suureksi kasvavaa puuta, joka veisi tilaa hedelmäpuilta. Maahumalaa en enää huolisi, siitä on mahdoton päästä eroon. Erehdyin istuttamaan sitä perennapenkkiin, se peittää kaiken alleen.




Tämä haaste on kiertänyt jo aika laajalti, mutta jaan tunnustuksen seuraaviin blogeihin:

Saaristopuutarha -blogiin

Katri-Maijalle Marjatilan emäntä -kuinka tulla maajussiksi yhdessä yössä -blogiin

Katille 100 % outdoor- blogiin


11 kysymystä heille ovat samat, joihin itsekin vastasin eli

1. Harava vai lehtipuhallin?
2. Käytätkö torjunta-aineita puutarhassasi ja jos käytä niin minkälaisia ja miksi?
3. Oletko ollut koko ikäsi puutarhaihminen?
4. Mikä on lempivärisi pihalla?
5. Mistä hankit puutarhatietosi?
6. Kiinnostaako piha perheessäsi muita vai onko se sinun oma juttusi?
7. Puutarhakirja, jonka ääreen palaat kerta toisensa jälkeen?
8. Kasvatatko kesäkukkia itse siemenistä vai ostatko valmiit taimet?
9. Oletko hyötytarhuri, säilötkö oman maan satoa?
10. Jos pääsisit mihin tahansa matkalle tutustumaan paikallisiin puutarhoihin, mihin menisit?
11. Mitä kasvia et mistään hinnasta istuttaisi pihallesi?


tiistai 20. lokakuuta 2015

Talvivalkosipulin istutus


Olen tykästynyt täysin kotimaisiin 'Aleksandra' valkosipuleihin. Istutin niitä tänä syksynä toista kertaa. Viime syksynä istutetuista kynsistä kasvoi suuria sipuleita. Yksi kynsi ei tahdo mahtua valkosipulipuristimeen. Yleensä kynsi riittääkin maustamaan ruoat. Mielestäni makua kotimaisissa Aleksandroissa on enemmän kuin tuontisipuleissa. Meillä syödään valkosipulia harva se päivä, leivän päällä, kastikkeissa, keitoissa, paistoksissa. Ja tuoksut on varmaan sen mukaisia muiden mielestä;). Mutta ei se meitä haittaa, olemme koko porukka valkosipuli-faneja.  Sain nyt uusia Aleksandroja istutettavaksi Hyötykasviyhdistykseltä blogiyhteistyön merkeissä. 


Hyötykasviyhdistyksellä oli myös 'Kodaver' lajiketta. Kokeilen kasvattaa niitä toisessa laatikkossa.
Valkosipulien mukana tuli hyvät ohjeet, Siinä on kerrottu kaikki talvivalkosipulin luonnonmukaisesta viljelystä;
Mikä on talvivalkosipuli, miten talvivalkosipulia viljellään, lannoitus, jakaminen, muut käsittelyt, istutusaika, millainen penkki, istutussyvyys ja -tiheys, kastelu, korjuu ja säilytys, itusilmuista valkosipulia.
Jätin kesällä muutaman Aleksandran kukkavarren kasvamaan. Aion istuttaa niihin kasvaneet itusilmut heti kun tässä ehdin. Laitan pikkuisten istutuksesta toisen postauksen. 


Poistin ohjeiden mukaan viikkoa ennen kynsiin jakamista ja istutusta ylimääräiset kuorikerrokset (ei sisintä). Tällä estetään homeiden pääsy juuriaiheen kautta kynnen sisälle.

Juuri ennen istutusta irrottelin kynnet. Jakamisvaiheessa kynsiä on hyvä käsitellä erityisen varovaisesti. 
  

Ohjeissa neuvottiin tekemään lämpökäsittely;
joko liottamaan kynsiä tunti 40-asteisessa vedessä tai
vuorokausi 40 asteen lämmössä.
Lämpökäsittelyllä torjutaan naattihometta.
Tein ensiksi mainitun. Otin avuksi oikein paistomittarin ;)


Valmistelin kasvimaata jo aikaisemmin laittamalla laatikoiden pohjalle Biolanin Luonnonlannoitetta. 
Blogiyhteistyössä mukana Biolan Oy

Ohjeissa sanotaan, että palanut hevosenlantakomposti tai rakeinen luonnonmukainen kanankakkalannoite ovat välttämättömiä, jotta saadaan isoja sipuleita. Lannoite annetaan jaettuna eli ensimmäisen kerran ohut kerros vakoon multaan sekoitettuna istutuksen yhteydessä. Toisen kerran mullan pintaan sekoitettuna keväällä maan sulettua. Kolmannen kerran kesäkuun puolivälissä.

   
Sitten kynnet maahan, noin 5-7 cm syvyyteen. Toinen hyvä ohje on; kynnen päällä pitää olla maata sen korkeuden verran. Olen joskus istuttanut kynnet liian syvään, n. 15 cm.n syvyyteen. Niiden kasvuunlähtö viivästyi keväällä ja sipuleista tuli pieniä. 


Istutin kynnet n. 10 cm.n välein. 
Rivivälin olisi hyvä olla 35-50 cm. Nämä tulivat nyt vähän tiheämpään, kun kolme riviä piti saada mahtumaan laatikkoon. Ja hyvinhän ne mahtuivat tänäkin kesänä kasvamaan tuolla reilulla 20 cm rivivälillä.


Katteeksi suositellaan reilun 10 cm kerrosta olki- tai koivunlehtikatetta. Meiltä löytyy vain vaahteran lehtiä, kokeilin silputa ne ruohonleikkurilla. Pelkäsin, että tukehtuuko akkuruohonleikkuri moiseen lehtikasaan. Mutta sehän rouskutti vaivatta lehdet pienemmäksi silpuksi. Lehtikasa mahtui just keruusäiliöön.


Kesän käytössä ollut Boschin Rotak akkuruohonleikkuri oli kyllä oiva valinta muutenkin meidän puutarhaan. Tykkään todella paljon, kun bensan kanssa ei tarvitse enää läträtä. Riittää, kun akun laittaa lataukseen niittämisen jälkeen ja seuraavalla kerralla on taas menopeli valmiina. Eikä ruohonleikkuu tunnu enää raskaalta hommalta. Akkuruohonleikkuria on niin kevyt työnnellä ja käännellä puiden ja puskien välissä. 
Blogiyhteistyössä mukana Robert Bosch Oy 
 


Siinä on valkosipuleilla vaahteranlehtipeitto lämmittämässä. 
Jos mielit ensi syksyksi tuoreita valkosipulinkynsiä, niin nyt on hyvä aika istuttaa. Nyt ne ehtivät vielä juurtua ennen talven tuloa


Laatikoiden väleissä on nyt hienoa hiekkaa. Olen miettinyt, pitäisikö siihen hakea mursketta ? Se voisi paremmin pysäyttää kotiloiden marssia. Tuosta hiekalta on kyllä kätevä haravoida moskat pois. Jotain siihen pitäisi kuitenkin hakea, että saisi katekankaat piiloon.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Siiriä, siiliä, silppuria, suodatinkangasta; säpinää syksyisenä sunnuntaina


Syksy on täällä taas ja mokoma jo pitkälläkin. Ekat pakkaset on ollu ja menny ja uusia lupaillaan ens viikonlopulle. Oli vähän pakko laittaa vipinää puntteihin, että kaikki syystyöt saataisiin taas tehtyä. Viikonloppuna kuvailin kuitenkin ensin syksyn sävyjä. 


Oranssit callunat ovat lempikasveja syksyn istutuksissa, loistavat kuin lämmin hiillos viileässä syksyssä.


Vaahtera on pettämätön syksyn väri-ilotulitus.



Rusokirsikka punastui ekoilla pakkasilla. 



"Jippii pääsinpäs livahtamaan oven raosta. Joskus tämän talon ihmiset ovat niin tohkeissaan touhuistaan, että jättävät mennessään oven sepposen selälleen. No ei se mua haittaa. Rusokirsikan runkoon upotan kynteni ja jätän merkkejä muille kateille, että täällä asun minä; sähäkkä Siiri".


"Mamii, mentäiskö kuitenkin jo takapihalle ? Täs tien vieres on vähä pelottavaa".


Takapihan perimmäisessä nurkassa aloitettiin taistelu nokkosia vastaan. Mustaherukkojen takaa on pitänyt aina raivata nokkospuskat ensin pois ennenkuin on päässyt marjoja poimimaan. Ajattelin, että laitetaanpa suodatinkangas alle, kivituhkamursketta vähän painoksi ja oksasilppua päälle. Eiköhän niillä nokkosista päästä. Suodatinkangasta käytetään yleensä laatoitusten alla tai pihatiellä estämään maa-ainesten sekoittumisen. Valitsin sen kuitenkin tähän kestävyytensä vuoksi, kävelläänhän tuossa päällä marjoja poimiessa.


Mies keksi tehdä reunaan pienen pykälän, niin katteet eivät pääse valumaan alas metsään. Minä olin hätähousu ja leikkasin suodatinkankaan liian kapeaksi. Muttei hätiä mitiä, saahan sinne toisen soiron alle. Eli leikkasin tuohon lisäksi metrin levyisen kankaan ja multavallin reuna peittyi kokonaan.

Suodatinkangas tuli blogiyhteistyön merkeissä Schetelig Oy.ltä. Puutarhasi elämään. fi -sivuilta voit käydä lukemassa lisää katekankaiden käytöstä.
 

Laitoimme ensin kivituhkaa painoksi, jossa oli mursketta mukana, jotta suodatinkangas pysyy paikoillaan. 


Eiköhän tuo pieni pykälä pidä oksasilput lievässä rinteessä. Metsän reuna on vieläkin epäsiisti tuosta suodatinkankaasta eteenpäin. Haaveilen  pikkuhiljaa silppuavani tuohon 10 cm kerroksen katetta . Eli jokainen tippunut oksa päätyy tästä lähin silppuriin ja toivottavasti joskus koko metsänreuna on siisti. Tuossa takana on ollut aikamoinen ryteikkö ja monttu, joka keväisin täyttyy vedellä.


"Täällä takapihalla mäkin vietän paljon aikaa. Isukki on laittanu mulle piiiiitkän narun, jossa pääsen tutkimaan puolet nurmikosta. Lähen ulkoileen terassilta ja tassuttelen suoraan marjapuskille. Se on kivaa, kun siellä on hiekkaa. Ja olenpa kuulkaas napannu marjapuskien alta hiirenkin ! Leikin sen kans ekaks ja kun mokama jostain syystä väsähti, vein löllön karvakasan äiskälle nähtäväksi terassille. Miksihän äiskän ilme oli jotenkin kummallinen... ?! Sitten se rapsutti ja kehui miten näppärä katti olen".


Ei muutakuin oksasilppuri laulamaan niin saadaan sitä katetta. Onneksi metsä on vieressä niin oksia piisaa. Kaupungin metsurit siistivät keväällä tätä aluetta. Saamme oikein luvan kanssa siivota metsästä kaikki risut pois. 


Blogiyhteistyön merkeissä keväällä kokeiluun saamamme Boschin oksasilppuri AXT 25 TC on rouskuttanut uskollisesti oksakasan toisensa perään. Turbine Cut- leikkuujärjestelmä leikkaa ja murskaa oksia 45 mm.n asti. 


Pienistä oksista ja risuista tuli pienenpää silppua. Koivun oksista sai tumminta katetta. Joukossa oli muutamia männynoksia ja ahh, mitkä tuoksut niistä lähti murskattaessa. Tuoreen puun tuoksuista tuli ihan kesäiset mökkifiilikset.


Suuremmista oksista ja pienistä puista tuli tämännäköistä silppua. Se näyttää aluksi vaalealta puiden ja pensaiden alla, mutta kyllähän se nopeasti tummuu maatuessaan.


Vähän kun silppuria auttaa välillä syömisessä niin taas rouskuteellaan tyytyväisenä annos loppuun. Tuo punainen kahva on kätevä apu, jos oksanpäät meinaavat jäädä jumiin. Sillä saa painettua loput oksat syvälle kitaan. Käytän suojalaseja vaikkei oksat paljoa heilu ja kiepu, mutta eihän sitä koskaan tiedä. 


Aikansa monta kerääjäsäiliöllistä tähän on jo silputtu. Yhdestä säiliöstä tulee 53 litraa katetta. Marjapuskien juuristoalue on jo hyvällä mallilla. Tuohon etureunaan, missä suodatinkangas on näkyvillä pitäisi jotain keksiä. Eihän se nyt näy kuin marjastajille metsään päin, mutta jotenkin se täytyis peittää. 


Maistuiskos kuivettunut pikkukuusi ? Kun makuun pääsi, sinnehän se uppos.


"Hui mitä vipinää tuolla puutarhassa. Kurkin vain täältä lehtien alta, turvallisen matkan päästä. Jokohan Siiri-kissa pian nukahtaisi, pohtii Siili-simpurainen".
  

Viimein suodatinkangas saatiin peittoon. Odotan innolla ens syksyä ja viinimarjojen poimintaa. Enää ei tarvitse kahlata nokkospuskissa. Poimija ja sankokin pysyvät paremmin pystyssä, rinteessä on nyt tasaisempi olla ja kulkea.


Marjapuskien tuet jäivät vielä vinksinvonksin. Pitääpä käydä laittamassa ne ennenkuin maa jäätyy.


Toisella puolella odottaisi sama urakka, huhhuh... Tuohon olisi tarkoitus laittaa myös suodatinkangasta ja oksasilppua. Se voi jäädä ens kevääseen ellei syksy jatku taas jouluun asti. Nyt pitää kuitenkin tehdä loput syystyöt valmiiksi. Valkosipulit odottaa istutusta ja tulppaanitkin on vielä ostamatta. Kasvarin siivous, vesiastioiden tyhjäys ym. kivaa. Loppuviikko aikaa ennen pakkasia. Jospa tästä lähtis hommiin.


"Nyt on niin paljon touhua, että mä en enää jaksa. Otan pienet päikkärit tässä auringossa. Heippa ! t. Siiri"


Huomasinpas siinä vielä, että valkokirsikka Lumikkiin oli tullut eka marja. Istutin sen edellis keväänä. Kirsikka kasvaa näköjään suoraa oksaan kiinni.
  
jäätyneet luumut


Eipä ole koskaan jäänyt näin paljoa puoliraakoja punaluumuja puuhun. Pakkaset pääsivät yllättämään. Odotellaan nyt tipahtelevatko sieltä itsekseen. Maistuukohan ne linnuille ? Pian se nähdään. Tarjotin olisi valmiina.
 
 
Touhukasta viikkoa !

t. Eija & apujoukot


perjantai 9. lokakuuta 2015

Kukat ennen pakkasöitä


Pari vuotta sitten äitienpäiväksi saamani hortensia availi kukkiaan vasta loppusyksystä. Sillä olisi nyt vasta ollut paras aika tulossa, mutta pakkasyöt päättivät toisin. Ensimmäiset kylmät yöt palelluttivat lehdet, vein kukan varastoon odottamaan ensi kevättä. 



Punalehtinen viherlilja innostui kasvattamaan uusia lehtiä koko varren täydeltä. Siitä on tulossa varsinainen puska. Vaihdoin sille kesällä suuremman ruukun. Vieressä oleva verenpisara oli vielä täydessä kukassa ennen pakkasia. Nämäkin muuttivat jo varaston lämpöön, sinne ei pakkanen pääse.




Dahliaan oli tulossa vielä kukkia. Nyt on vain ruskea mätäs jäljellä. Talvi tuli turhan äkkiä. Viikonloppuna pitää käydä ostamassa callunoita piristämään terassia.






Poimin pari päivää sitten viimoiset karhunvatut. Niitäkin jäi tänä vuonna paljon kypsymättä. 


Lainasin kirjastosta mielenkiintoisen kirjan Syötkö riskiruokaa ?, syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista. Siinä on kerrottu mm. eriväristen marjojen, hedelmien ja vihannesten terveysvaikutuksista. Sinisen värin antavat marjoille antosyaniinit ja fenolit. Kirjan mukaan antosyaniinit suojaavat syövältä ohjaamalla geneettiseltä perimältään vahingoittuneita soluja tuhoamaan itsensä.  Onpa mielenkiintoista, jos marjoissa on olemassa aineita, jotka voivat vaikuttaa vahingoittuneisiin soluihin. Viime viikkoina ollaankin syöty paljon sinisiä marjoja; mustikkoja, viinirypäleitä, luumuja, kriikunoita. 


Nyt on jätetty hyvästit tuoreille karhunvatuille ja muillekin marjoille. Pakastimen tyhjäysoperaatio alkaa samantien. Eiköhän se tyhjäksi popsita taas seuraavan puolen vuoden aikana. Aamupuuro ei maistu miltään ilman marjoja. 
Olkkarin pöydällä odottaa kasa mielenkiintoisia kirjoja, joita aion lueskella viikonlopun aikana. Suunnitelmissa olisi myös jatkaa oksien haketusta. Tein tänään 3 korillista, mutta nehän katosivat marjapuskien alle. Tarvitaan paljon lisää.

Kirpeää syksyistä viikonloppua !