keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Siiriä, siiliä, silppuria, suodatinkangasta; säpinää syksyisenä sunnuntaina


Syksy on täällä taas ja mokoma jo pitkälläkin. Ekat pakkaset on ollu ja menny ja uusia lupaillaan ens viikonlopulle. Oli vähän pakko laittaa vipinää puntteihin, että kaikki syystyöt saataisiin taas tehtyä. Viikonloppuna kuvailin kuitenkin ensin syksyn sävyjä. 


Oranssit callunat ovat lempikasveja syksyn istutuksissa, loistavat kuin lämmin hiillos viileässä syksyssä.


Vaahtera on pettämätön syksyn väri-ilotulitus.



Rusokirsikka punastui ekoilla pakkasilla. 



"Jippii pääsinpäs livahtamaan oven raosta. Joskus tämän talon ihmiset ovat niin tohkeissaan touhuistaan, että jättävät mennessään oven sepposen selälleen. No ei se mua haittaa. Rusokirsikan runkoon upotan kynteni ja jätän merkkejä muille kateille, että täällä asun minä; sähäkkä Siiri".


"Mamii, mentäiskö kuitenkin jo takapihalle ? Täs tien vieres on vähä pelottavaa".


Takapihan perimmäisessä nurkassa aloitettiin taistelu nokkosia vastaan. Mustaherukkojen takaa on pitänyt aina raivata nokkospuskat ensin pois ennenkuin on päässyt marjoja poimimaan. Ajattelin, että laitetaanpa suodatinkangas alle, kivituhkamursketta vähän painoksi ja oksasilppua päälle. Eiköhän niillä nokkosista päästä. Suodatinkangasta käytetään yleensä laatoitusten alla tai pihatiellä estämään maa-ainesten sekoittumisen. Valitsin sen kuitenkin tähän kestävyytensä vuoksi, kävelläänhän tuossa päällä marjoja poimiessa.


Mies keksi tehdä reunaan pienen pykälän, niin katteet eivät pääse valumaan alas metsään. Minä olin hätähousu ja leikkasin suodatinkankaan liian kapeaksi. Muttei hätiä mitiä, saahan sinne toisen soiron alle. Eli leikkasin tuohon lisäksi metrin levyisen kankaan ja multavallin reuna peittyi kokonaan.

Suodatinkangas tuli blogiyhteistyön merkeissä Schetelig Oy.ltä. Puutarhasi elämään. fi -sivuilta voit käydä lukemassa lisää katekankaiden käytöstä.
 

Laitoimme ensin kivituhkaa painoksi, jossa oli mursketta mukana, jotta suodatinkangas pysyy paikoillaan. 


Eiköhän tuo pieni pykälä pidä oksasilput lievässä rinteessä. Metsän reuna on vieläkin epäsiisti tuosta suodatinkankaasta eteenpäin. Haaveilen  pikkuhiljaa silppuavani tuohon 10 cm kerroksen katetta . Eli jokainen tippunut oksa päätyy tästä lähin silppuriin ja toivottavasti joskus koko metsänreuna on siisti. Tuossa takana on ollut aikamoinen ryteikkö ja monttu, joka keväisin täyttyy vedellä.


"Täällä takapihalla mäkin vietän paljon aikaa. Isukki on laittanu mulle piiiiitkän narun, jossa pääsen tutkimaan puolet nurmikosta. Lähen ulkoileen terassilta ja tassuttelen suoraan marjapuskille. Se on kivaa, kun siellä on hiekkaa. Ja olenpa kuulkaas napannu marjapuskien alta hiirenkin ! Leikin sen kans ekaks ja kun mokama jostain syystä väsähti, vein löllön karvakasan äiskälle nähtäväksi terassille. Miksihän äiskän ilme oli jotenkin kummallinen... ?! Sitten se rapsutti ja kehui miten näppärä katti olen".


Ei muutakuin oksasilppuri laulamaan niin saadaan sitä katetta. Onneksi metsä on vieressä niin oksia piisaa. Kaupungin metsurit siistivät keväällä tätä aluetta. Saamme oikein luvan kanssa siivota metsästä kaikki risut pois. 


Blogiyhteistyön merkeissä keväällä kokeiluun saamamme Boschin oksasilppuri AXT 25 TC on rouskuttanut uskollisesti oksakasan toisensa perään. Turbine Cut- leikkuujärjestelmä leikkaa ja murskaa oksia 45 mm.n asti. 


Pienistä oksista ja risuista tuli pienenpää silppua. Koivun oksista sai tumminta katetta. Joukossa oli muutamia männynoksia ja ahh, mitkä tuoksut niistä lähti murskattaessa. Tuoreen puun tuoksuista tuli ihan kesäiset mökkifiilikset.


Suuremmista oksista ja pienistä puista tuli tämännäköistä silppua. Se näyttää aluksi vaalealta puiden ja pensaiden alla, mutta kyllähän se nopeasti tummuu maatuessaan.


Vähän kun silppuria auttaa välillä syömisessä niin taas rouskuteellaan tyytyväisenä annos loppuun. Tuo punainen kahva on kätevä apu, jos oksanpäät meinaavat jäädä jumiin. Sillä saa painettua loput oksat syvälle kitaan. Käytän suojalaseja vaikkei oksat paljoa heilu ja kiepu, mutta eihän sitä koskaan tiedä. 


Aikansa monta kerääjäsäiliöllistä tähän on jo silputtu. Yhdestä säiliöstä tulee 53 litraa katetta. Marjapuskien juuristoalue on jo hyvällä mallilla. Tuohon etureunaan, missä suodatinkangas on näkyvillä pitäisi jotain keksiä. Eihän se nyt näy kuin marjastajille metsään päin, mutta jotenkin se täytyis peittää. 


Maistuiskos kuivettunut pikkukuusi ? Kun makuun pääsi, sinnehän se uppos.


"Hui mitä vipinää tuolla puutarhassa. Kurkin vain täältä lehtien alta, turvallisen matkan päästä. Jokohan Siiri-kissa pian nukahtaisi, pohtii Siili-simpurainen".
  

Viimein suodatinkangas saatiin peittoon. Odotan innolla ens syksyä ja viinimarjojen poimintaa. Enää ei tarvitse kahlata nokkospuskissa. Poimija ja sankokin pysyvät paremmin pystyssä, rinteessä on nyt tasaisempi olla ja kulkea.


Marjapuskien tuet jäivät vielä vinksinvonksin. Pitääpä käydä laittamassa ne ennenkuin maa jäätyy.


Toisella puolella odottaisi sama urakka, huhhuh... Tuohon olisi tarkoitus laittaa myös suodatinkangasta ja oksasilppua. Se voi jäädä ens kevääseen ellei syksy jatku taas jouluun asti. Nyt pitää kuitenkin tehdä loput syystyöt valmiiksi. Valkosipulit odottaa istutusta ja tulppaanitkin on vielä ostamatta. Kasvarin siivous, vesiastioiden tyhjäys ym. kivaa. Loppuviikko aikaa ennen pakkasia. Jospa tästä lähtis hommiin.


"Nyt on niin paljon touhua, että mä en enää jaksa. Otan pienet päikkärit tässä auringossa. Heippa ! t. Siiri"


Huomasinpas siinä vielä, että valkokirsikka Lumikkiin oli tullut eka marja. Istutin sen edellis keväänä. Kirsikka kasvaa näköjään suoraa oksaan kiinni.
  
jäätyneet luumut


Eipä ole koskaan jäänyt näin paljoa puoliraakoja punaluumuja puuhun. Pakkaset pääsivät yllättämään. Odotellaan nyt tipahtelevatko sieltä itsekseen. Maistuukohan ne linnuille ? Pian se nähdään. Tarjotin olisi valmiina.
 
 
Touhukasta viikkoa !

t. Eija & apujoukot


14 kommenttia:

  1. Siistin näköinen kyllä tuli marjapensaiden alustasta. Itseltänikin löytyy oksasilppuri, tosin aika harvassa käytössä, kun ei pihalta tule paljoa oksien leikkuujätettä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kätevä vehje. Joskus tulee vähemmän, toisena vuonna enemmän.

      Poista
  2. Boschin silppuri on ihan ykköspuutarhakone meillä. En tajua, miten ennen pärjäsin ilman sitä. Ovatko kotilot vielä saavuttaneet teidän seutua? Jos ovat, minä laittaisin tuohon metsän reunaan karkeaa sepeliä kankaan peitoksi. Pitää kotilot poissa. Siirille rapsuja. Oravat ainakin tykkäävät luumuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, en minäkään enää luopuisi silppurista. Kun joka vuosi silppuaa ylimääräiset oksat, ei tulevaisuudessa rikkaruohot enää pääse pilkistämään mistään. Onhan täällä kotiloja vaikka kuinka paljon. Juuri tuossa marjapuskien alla oli niitä vieri vieressä. Kosteikko on mitä parhain paikka lisääntyä. Olenkin miettinyt, että mikä niitä parhaiten pidättelisi. Olisko se sepeli parasta vai kivituhka vai hieno hiekka ? Voisin laittaa sitä tuohon alaosaankin tasaiselle maalle. Tai ylös marjapuskien ja kasvihuoneen välille. Nyt siinä on hienoa hiekkaa. Mutta ei se kyllä ole kotiloja pidätelly, ananasmansikkamaalle olivat ryömineet sankoin joukoin.

      Poista
  3. Wau mikä määrä luumuja... Istutuin vuosi sitten yhden luumupuun ja tänä vuonna toisen, mutta tuollaisia satoja saan odottaa varmaan aika pitkään!

    Mekin hommasimme oksasilppurin ja pisteet kyllä sille. On mahtavaa, kun katteet saa helposti omalta pihalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama vuosi siinä menee, ehkä 3, kun saa maistiaisia. Sinikkaan tuli kyllä aika nopeaa ensimmäiset luumut. Viiden vuoden jälkeen tuli jo suurempia satoja. Tykkään kans siitä, ettei tarvi kaupasta kantaa kuorikatteita. Tulee kaikki risut hyötykäyttöön.

      Poista
  4. Tulipa hienon näköinen alue katteineen. Oikein odotan milloin talomme takaa metsä kaatuu, niin pääsen keräämään läheltä hakematskua;) Ihana Siiri on jo aikuinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsänreuna muuttui kyllä paljon ja silppuaminen jatkuu...
      Siiri on tosiaan jo yli 1 v.

      Poista
  5. Voi että on kaikkea kivaa ennen talventuloa! Upean ja huolitellun näköiseksi tuli katettu maa, kaunis ja varmaan tuoksuu hyvälle! Silppurin haluaisin myös!

    Harmi että pakkanen yllätti luumut, meillä ainakin kanat syövät luumuja(kin) mielellään ja kauriit!

    Voi pientä Siiriä, uni voitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä suositella ko. silppuria, se on ollut uskollinen ja varma työmyyrä.
      Siiri osaa levätäkkin välillä, siitä on hyvä ottaa mallia ;)

      Poista
  6. Ihanat kuvat. Minun mielestä talviteloille laittaminen on aina haikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se haikeaakin varsinkin alkusyksystä. Loppusyksystä ajattelee jo, että tauko puutarhahommista on ihan tervetullut.

      Poista
  7. Kiva postaus. Enpä ole aiemmin käynytkään blogissasi, kivalta näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, kun löysit tänne. Tervetuloa toistekkin :)

      Poista