keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Blogini tarina

Olen saanut Blogini tarina- haasteen kolmesta blogista, Saraheinältä Saran mökissä ja puutarhassa, Pelaguulta Kaaos Kukkaruukussa ja Marietalta Suvipiha -blogeista. Kiitos teille kaikille!

Vuonna 2010 kuulin ensimmäisiä kertoja blogien olemassa olosta. Ystäväni vieraili sisustusblogeissa ja niinpä minäkin etsin sellaisia netin syövereistä. 2011 sukulaiseni aloitti blogin Hirsitalon suojissa. Marikan blogissa jonkin aikaa vierailtuani blogimaailma alkoi tuntua niin mielenkiintoiselta, että ajattelin kokeilla omaa. Aihe olisi tietenkin puutarha painotteinen, se on ollut aina lähellä sydäntä. Ensimmäisen postauksen kirjoitin 10.9.2011, opiskelua. Eli blogillani on nyt ikää 4 v 3 kk.



Ensimmäinen kuva blogissa ja taitaapa olla myös ensimmäinen kuva minusta puutarhassa. Kuva on otettu lapsuudenkodistani.


Ensimmäisiä puutarhablogeja missä vierailin oli Sarin, Sadun, Katjan, Saraheinän, Marietan, Heidin, Tiinan, Konnadonnan ym ihanien bloggaajien kertomuksia omista pihoistaan ja kasvatuksistaan. Se oli ja on todella mukavaa ja antoisaa löytää samanhenkisiä ihmisiä ja jutustella heidän kanssaan blogeissa. Lähetänkin kaikille vanhoille ja uusille blogituttavuuksille yllä olevat kukat. Kiitos, että olette olemassa <3 Eihän tätä yksin huvittaisi kirjoitella, jos ei saisi kommentoida muiden kanssa. On ollut myös hienoa huomata, miten ystävällisiä ihmisiä puutarhaharrastajat ovat. En ole koko aikana saanut yhtäkään negatiivista kommenttia.


Päätin aluksi, että kirjoittelen ja kuvaan blogiin vain puutarhajuttuja. Välillä olen miettinyt, että tekisi mieli kertoa ja jakaa lukijoiden kanssa muitakin asioita. Kun ei se minunkaan elämä nyt täysin puutarhahommista täyty eikä kaikki ole aina niin positiivistakaan. Mutta olen kuitenkin pysynyt toistaiseksi tällä marja-hedelmä-vihannes-kukka -linjalla.



Se mistä sain kimmokkeen blogini pitämiseen oli paljolti hedelmäpuiden ansiota. Olin niin innoissani luumujen, päärynöiden, omppujen ja kirsikoiden sadosta ja siitä, että ne menestyvät tälläkin seudulla. Ja tietysti tunsin onnistumisen iloa, kun olin istuttanut puut itse ja ne alkoivat tuottamaan satoa. En ollut aikaisemmin nähnyt missään kasvavan päärynäpuuta ja nyt sellainen kasvoi omassa puutarhassa. Olin myyty :) Ensimmäisten päärynöiden kasvaminen ja niiden maisteleminen oli kerrassaan makoisa kokemus. Myös luumut olivat minulle aika eksoottisia, en ollut nähnyt luumupuuta kasvavan kuin serkkuni puutarhassa. Kun luumut, päärynät ja muut alkoivat muutaman vuoden jälkeen lykkäämään litrakaupalla makeita hedelmiään, halusin kertoa kaikille "Istuttakaa ihmeessä lisää hedelmäpuita puutarhoihinne. Syksyisin saatte napsia tuoreita, puhtaita hedelmiä suoraan puista. Ja loput voi säilöä ja herkutella oman puutarhan antimilla koko talven ajan." 




Hedelmäpuut kasvavat melkein itsekseen siinä missä koristepuutkin. Kunhan muistaa kevät- ja syyslannoitteet antaa. Mutta hedelmäpuista on mielestäni paljon enemmän iloa, kun niiden oksille kasvaa mehukasta syötävää. Meillä koristepuita (mäntyjä ja kuusia) onkin vain tontin rajoilla antamassa tuulensuojaa. Muuten puutarhassa on pääosassa hedelmäpuiden lisäksi marjapensaat, pensasmustikat, mansikat, vatut, kasvimaa, kasvihuone. Muutama kukkapenkki löytyy joukosta. Perennoja voisi olla enemmänkin, kunhan löytäisi sellaisia, jotka pysyisivät pitkään. Ihanne puutarhani olisi sellainen, jonka keväällä siistii ja laittaa kuntoon, siitä saisi sen jälkeen vain nauttia syksyn sadonkorjuuseen asti. Työksi minä en laske esim. kasvihuoneen hoitamista ;)



Vuodesta 2014 on ollut muutamia yrityksiä mukana blogiyhteistyön merkeissä. Heidän tuotteitaan on ollut mielekästä testailla ja kertoa niistä lukijoille. Puutarhassa tarvitaan monenlaista tuotetta kesän aikana. Saan siitä itselleni hyvää mieltä, kun voin kertoa lukijoille esim. jonkin tuotteen auttaneen kasvatuksia tai helpottaneen pihan siistinä pitämistä. Ajattelen, että olisi kiva, jos joku voi napata sieltä vinkin omaan puutarhaansa.


Haasteeseen kuuluu haastaa neljä bloggaajaa kertomaan oman tarinansa. Haastan juuri sinut, jos et ole vielä tätä haastetta saanut. Ole hyvä ja nappaa tästä haaste mukaasi !


Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Lumen syleilyssä



Mietin tässä, että minkäköhän vuodenajan valitsisin, jos pitäisi suosikki valita. Kevät on kutkuttavaa aikaa, kaikkea uutta voi suunnitella ja luonto herää. Kesällä voi nauttia lämmöstä, kasvien kasvusta, kukkien kauneudesta. Syksyyn kaikki huipentuu, marjat, hedelmät ja vihannekset kypsyvät. Kaiken sen touhun jälkeen, talvi on erittäin tervetullut. Nyt saa puutarha olla ja voi vain ihailla lumisia puita ja hetkellisiä auringonsäiteitä niiden oksilla. Jotenkin näissä lumisissa maisemissa sielu lepää. Odotan innolla myös kunnon hiihtokelejä. Tänne ei vielä ehditty latuja ajamaan. Taidanpa olla myös talvi-ihminen, kevään, kesän ja syksyn lisäksi. Turha kysyä, mikä se paras vuodenaika on.. ;) 






 

Keskimmäisestä männystä taipuili alaspäin isoja oksia. Yksi ei lumenpainoa kestänyt ja se oli romahtanut pensasmustikoiden päälle. Säikähdin jo, että nyt meni kaikki uusimmat istutukset. Mutta näyttäisi siltä, että vain muutamia pienempiä mustikoiden oksia katkesi. Eipä siinä muuta kuin saha käteen ja oksat poikki. Sainpahan tuoreita männynoksia terassille kanervaistutuksiin. Laitoin niitä myös köynnösruusujen ja muiden arkojen kasvien juurille.

 
 

Keittiöpuutarha talviunilla.

 
 
 

* blogiyhteistyössä mukana Fiskars  

Maanantain lumimyräkässä lunta satoi nopeampaa kuin ehdin autoa putsata. Aloitin tuulilasista ja kun olin auton kiertänyt, kaikki oli taas valkoisena. Huiskin Fiskarsin lähettämällä uudella harja/jääraapalla minkä ehdin. Harja oli kätevä käyttää pitkän vartensa ansiosta. Ei tarvinnut pelätä likaavansa takkiaan kuraisen auton kylkeen, kun harjalla ylettyi pidemmälle. Fiskarsin talvipaketissa oli mukana myös autolapio. Se saa kulkea takakontissa mukana, jos joskus jää lumipenkkaan sutimaan. Harja ja lapio ovat Fiskarsin uutuuksia SnowXpert-sarjasta. 
Linkistä voit käydä lukaisemassa lisää tuotteista;
Fiskarsin lumityökalut
 
* blogiyhteistyössä mukana Fiskars 

Autoharja on naarmuttamatonta silikonia. Toimii hyvin tuossa märässä lumessa. Ja harjasta oli helppo huitaista lumet pois urakan lopuksi. Valkoinen lumityökalusarja on piristävä uutuus iänikuisiin mustiin verrattuna. 


Terassilla on yhdessä ruukussa sitkeitä neilikoita. Ne kukkivat vaikka pakkaset paukkuvat ja lunta sataa. Nuppuja olisi vielä paljon tulossa. Ei sitä tiedä vaikka ilmat taas lämpeäis.



Kukkaista joulukuun alkua !