keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Terveisiä hiihtoretkeltä !


Jippii, taas tuli uutta lunta ! Lähdin eilen puolenpäivän tienoilla katsastamaan latuja öisen lumisateen jälkeen. Ja siellähän oli ehditty jo vetää uudet hyvät ladut. Voi, että minä sitten nautin tästä hiihtämisestä. Hiihtolenkkien pituushan ei päätä huimaa, tähän asti ovat olleet kolmisen kilometriä ja nyt kahtena kertana olen uskaltautunut jäälle vähän pidemmälle matkalle. Mutta mikä tärkeintä; hiihto on ainut laji, mikä ei kipeytä paikkoja. Ja jo 3 kilometrinkin jälkeen tuntuu, että on tenhyt kovankin treenin ;)


Metsäosuudella oli näin lumista ja talvista. Heikoimmat puut taipuilivat lumen painosta.  


Pellolla alkoi aurinkokin näyttäytymään. 


Jäällä oli ihanan keväistä, aurinko lämmitti niin hiihtäjiä kuin latupohjiakin liukkaan luistaviksi. 




Kuvia napsiessa saa sopivasti levähdettyä aina muutaman minuutin. Tällainen hidas, nautiskeleva, perinteinen tyyli sopii minulle. Olen täysin sunnuntaihiihtelijä. Lapsena kävin hiihtokisoissakin, ja pidin siitä. Mutta nyt ei vain tahdo kunto nousta niin paljoa, että pääsisi oikein vauhdin hurmaan. Taitaa fibromyalgialla olla osuutta asiaan, sain sen diagnoosin viimein vihdoin vuosikausia kipuiltuani.


Viimeinen kurvi ja ...  


... peltolenkki häämöttää. 
Hiihtoretkelle tuli mittaa ehkä n. 7 km. Kotiin päästyäni olin melkolailla poikki. Silmät alkoivat lopsumaan jo 20 aikoihin ja tunnin päästä olin untenmailla :o


Rannalla oltiin selvästi menossa jo kohti iltapäivän laskevaa aurinkoa.
Aavistus sumua leijaili metsän reunassa.

Kuinkas ollakaan nämäkin ladut jäivät taas päivän iloksi. Eilen satoi vaihteeksi vettä.
Jospa huomenna taas pakastaisi.