perjantai 28. elokuuta 2015

Aamukahvit pergolassa


Viime kesänä nikkaroidusta pergolasta on tullut meidän aamukaffipaikka. Sinne paistaa aurinko jo varhain aamulla, kun terassi on vielä varjossa. Aamulla ensimmäiseksi on ihanaa päästä nauttimaan auringon lämmöstä. Paikka on myös tuulensuojainen, tarkenee tällainen vilukissakin paremmin aamutuimaan. 


Varsinkin alkukesästä pergola huomattiin suojaisemmaksi kaffittelupaikaksi verrattuna terassiin. Sinne kevättuuleet puhaltelee niin että tuolit lentelee pahimmissa puhureissa. Pergola on melkein metrin alempana terassia ja taustan puskat sekä edustan hedelmäpuut antavat hyvän tuulensuojan.


Päivän edetessä pieni varjokin on taas tervetullut. Keskipäivän helteessä ei kaffitaolla enää suoraa auringonpaistetta kaipaa. Varsinkaan, jos on koko aamupäivän möyrinyt puutarhassa.


Pergolan ruskeat osat voisi jossain vaiheessa käsitellä samalla tummanharmaalla, millä öljyttiin tänä kesänä talon yhteydessä olevat terassitkin. Ja laattiaritilät tietysti samoin. Tykkään kyllä tuosta luonnollisen värisestä ruskeasta puustakin, samaa sävyä kuin männynrungoissa. Jospa öljyäisi vaan laattian, siinäpä pähkäiltävää...


Sadepäivinä katos on taas ahkerassa käytössä. Siellä on kiva kuunnella sateen ropinaa, kääriytyä vilttiin ja hörppiä höyryävää juomaa. Kaatosateella sieltä kyllä tulee lähtö, varsinkin jos tuuli puhaltelee. Katto ei aivan riitä suojaamaan, reunimmaisilla tuoleilla saa vettä niskaansa.


Istutin vuosi sitten keväällä päätyihin köynnösruusut Perennial Bluet. Ne selvisivät hengissä ensimmäisestä talvesta. Laitan taas ens talveksi niiden suojaksi hallaharsoja ja kuusenhavuja. 


Ohjailin alkukesästä köynnösruusua pujottelemaan säleikön väleistä. Myöhemmin en sitä enää huomannut seurailla, mutta ruusuhan osaa ihan itekseenkin pujotella rönsynsä säleikköön. 


Jokin vitamiinipuutos köynnöksellä oli, kun lehdet olivat aika lailla vaaleita. Kirvoja niissä oli alkukesällä, mutta ne lähtivät parilla sumutuksella.


köynnösruusu Perennial Blue

Kummallakin puolella säleikköä.
Tökkäsin viime kesänä ruusujen vierelle sinivaleunikon alut. Mutta ne kasvavat niin hitaasti, paikka taisi olla huono.


Ruukuissa kasvaa daalioita, jalopelargoniaa, pasuunakukka, karjalanneito.
Viiniköynnökset Brita ja Fabel tuolla takaseinällä ovat lähteneet tosi hitaasti kasvuun. Oikeastaan vasta nyt helteiden aikana pääsivät kunnolla vauhtiin. Ja nythän pitäis toppuutella jo syyslannoitteella kasvua. Pitääkin muistaa antaa niillekin syyslannoite, se tais päästä jo loppumaan.




 




Pasuunakukka aukaisi ensimmäisen torvensa. On siinä kukalla kokoa.
Vaihdoin jo kerran pasuunan suurempaan ruukkuun, mutta täytyy vaihtaa se vielä kertaalleen ens keväänä. Pieni ruukku kuivaa niin nopiaa.




Ei tarvita hajuvettä bergolan läheisyydessä, kun Idänliljat Star Gazerit kukkivat. Tuoksuvat sen verran huumaavasti, ettei Siirikään enää nuku päikkäreitä sohvalla. Mutta en minä moiti, tuoksukoon, kyllä tätä avointa parfyymipulloa nuuhkii aina hetken kerrallaan.