torstai 10. syyskuuta 2015

Pinaattia ja valkosipulia


Ja taas tätä satohehkutusta ;) Olen aina niin täpinöissäni tästä aiheesta. Pidän sitä niin vaivattomana, kun saan napsaista kasvimaalta tykötarpeet ruoan valmistukseen. Olen sen sortin ruoanlaittaja, että kaikki pitää valmistua suitsaitsukkelaan. En jaksa mitään kovin vaivalloisia ja paljon aikaa vieviä ruokia tehdä.  Pinaatista teen yleensä lisukkeen lihalle/kalalle ja perunalle/ pastalle. Kuvassa on myös Aleksandra valkosipuleita.


Viimein ja vihdoin pinaatit kasvoivat syöntikelpoisiksi. Lehdet ovat kyllä aika kovia ja mauttomia verrattuna aikaisempien vuosien pinaatteihin. Kasvimaa, jossa ne tänä vuonna kasvoivat on hiekkapitoista. Se tuppaa kuivumaan tosi nopeasti. Parhaan makuiset pinaatit olen saanut pensasmustikkamaalta. Laitoin sinne yks vuosi mustikkojen ollessa vielä pieniä pinaatin taimia niiden väleihin. Siinä maassa on rodomultaa ja vain vähän rodolannoitetta.  Pitää muistaa ensi keväänä istuttaa pinaatit taas eri paikkaan. Kasvimaakehikko, jossa tänä vuonna oli porkkanaa, voisi olla hyvä.


Suikaloin ensin pinaatin lehdet ja keitän niitä sitten vedessä 10-15 min. Kaadan keitinliemen pois ja laitan pinaatit paistinpannulle. Heitän pannuun myös oliiviöljyä, siemeniä/ pähkinöitä, valkosipulinkynnen paloina tai murskattuna. Mausteeksi yrttisuolaa ja mustapippuria. Viimeksi laitoin myös porkkanan siivuja, sopivat hyvin pinaatin kanssa. Kokeilin yhteen annokseen kaurakermaa, mutta siitä tuli vähän epämääräisen näköistä mössöä. Parasta pelkän öljyn kera.


Aleksandra valkosipulit kasvoivat hyvin. Kasvatin tätä lajiketta ensimmäisen kerran, mutten vimeistä. Näistä sipuleista kasvoi paljon suurempia kuin aikaisemmin kasvattamistani ties mitä lajiketta olleista. Ja makukin on paljon parempi näissä Aleksandroissa. Ensimmäisiä valkkareita olen käyttänyt noihin pinaattimuhennoksiin, kastikkeisiin, keittoihin ja tietysti leivän päälle. Paahdetun ruisleivän päällä murskatun valkosipulin maku pääsee oikeuksiinsa.


Törmäsin ensimmäisen kerran valkoisiin luikeromatoihin sipuleissa, yök ! Ne olivat n. 1 cm mittaisia ja yhtä valkoisia kuin sipulitkin. Mitähän toukkia lienevät ? Oletteko törmänneet moisiin ? Säikähdin jo, että onko kaikki sipulit pilalla, mutta onneksi matoja oli vain muutamassa. Ehkä olisi pitänyt nostaa ne jo aikaisemmin maasta ? Nostin ne kuivamaan elokuun puolessa välissä.
 

Suklaakirsikkatomskutkin ovat uusia kasvatteja kasvihuoneessa. Maistiaisia sai odottaa kuukausi kaupalla, viimeinkin elokuun lopulla alkoivat ruskettua. Näiden maku on mieto ja pehmeä. Punaisissa ja oransseissa kirsikkatomaateissa on kirpeämpi maku.




Papan tekemä kynttiläkruunu entisestä kattovalaisimesta on saanut uuden tehtävän tomaattien tukena.


Avomaakurkkuja on tullut käytettyä vähän. Niistä olisi voinut tehdä säilykkeitä, mutta nyt laiskuus yllätti. Ollaan rouskuteltu niitä vain sellaisenaan.






Syksy alkaa tuntua jo kylminä öinä ja aamuina. Yölämpötilat on enää muutaman asteen plussan puolella. Loppuviikoksi lupailtiin vielä lämpimiä päiviä.  Lähipäivät jatkan pensasmustikoiden poimimista ja loppujen karviaisten. Kasvimaalta vois siivota herneet pois. 
Mukavaa loppuviikkoa !