tiistai 6. lokakuuta 2015

Sinikriikunat lähtivät lentoon



Olipas myrsky viime perjantaina. Puut olivat tuulenpuuskissa kaksinkerroin. Onneksi selvittiin suuremmilta tuhoilta vain lentelevillä kriikunoilla. Loput sinikriikunat tippuivat kaikki maahan.


Juuri ja juuri Suistamon sinikriikunat ehtivät kypsymään, nyt neljän päivän päästä oli ensimmäinen pakkasyö -4. Kriikunat ovat niin pehmeäkuorisia etteivät oikein pakkasta kestä. Hyvä, kun niitä tuli viime viikolla popsittua. Suistamot ovat muuten tosi makeita, Sinikka siniluumu jää toiseksi vaikka sekin on makea. Kriikunat ovat kooltaan vähän pienenpiä kuin sinikat. 


Kriikunaan tuli nyt parempi sato kuin siniluumuun. Eikä tässä puussa näkynyt muumiotautiakaan.


Sinikriikuna on kasvanut sen verran korkeaksi, että poimintaan tarvittiin apuvälineitä. Aluksi poimin a-tikkailta. Kun siitäkään ei enää ylettynyt, otin avuksi hedelmänpoimurin. Kriikunat olivat jo niin löyhässä, että irtosivat, kun varovasti heiluttelin Fiskarsin QuikFit hedelmänpoimuria niiden alla. Kypsät tippuivat poimuriin, raaimmat jäivät odottamaan myrskyn riepottelua. QuikFit teleskooppivarrella ylettyikin jo neljän metrin korkeuksiin. Ja kun siihen laitetaan oma varteni päälle, yletyn poimimaan jo lähemmäs kuuden metrin korkeudelta. Kiitos Fiskarsille kätevistä apuvälineistä!


Enää ei jää päärynät puuhun. Teleskooppivarrella pääsen poimimaan korkeimmiltakin oksilta. Tänä vuonna päärynäsato meni piloille, niistä tuli nokipäärynöitä. Olivat täysin mustia ja rupisia. Toivottavasti ensi kesä on taas parempi.


Fiskarsin QuikFit hedelmänpoimuri teleskooppivarressa kriikunan latvuksessa.

sinikriikunoita ja ekoja maistiaisia punaluumuista


Sinikka siniluumuja tuli todella vähän tänä vuonna. Se piti ensimmäisen lepovuoden, oli sen kyllä ansainnutkin. Puu on tuottanut satoa monena vuonna niin, että luumuja on saanut popsia koko suvun voimin. Keväällä oli kukkia vain muutamassa oksassa. Sinikat kypsyivät ennen sinikriikunaa. Näissä on aina muutamia muumiotautisia ryppäitä, niinkuin kuvan kummassakin alareunassa näkyy. Kerään ne heti pois ja vien roskiin. etteivät pääse leviämään enempää.


Sinikka siniluumu on toiseksi makein meidän luumuista. Näiden jälkeen tulee puna- ja keltaluumu. Keltaluumu jäi kuvaamatta. Siihen tuli vasta muutamia pieniä luumuja, jotka eivät maistuneet paljon miltään. Lajike on Siivosen keltaluumu. Putoavat vielä ryökäleet  tosi nopeasti puusta. Lajike oli pienoinen pettymys.


Kuokkalan yl-punaluumut kypsyvät viimeisenä. Ensimmäiset pakkaset ovat aina samoihin aikoihin. Tänä vuonna jää osa kypsymättä, jos tulevat yöt ovat yhtä kylmiä kuin viime yö. Aamulla punaluumun lehdet olivat jäässä. Poimin muutaman litran punertaviksi ehtineitä. Ensimmäinen pakkasyö ei vielä näytä pilanneen luumuja. Punaluumu kestääkin parhaiten kylmää. 


Tein jonkin verran raakileharvennusta, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. Raakoja olisi vielä paljon tuloillaan. Heitän hallaharson puun päälle yöksi, jos se vähän suojaisi pakkaselta.


Pelkäsin myrskyllä eniten näiden oksien puolesta, että katkeavat. Oli pahin mahdollinen aika myrskylle, punaluumut olivat jo suuria ja painavia. Huh helpotusta, puut selvisivät myräkästä. Oksat ovat jo sen verran paksuja, että näyttävät kestävät kovankin riepotuksen.

pakkasyön jälkeen

Kypsiä Kuokkalan yl-punaluumuja.

Siilikin tykkää kriikunoista <3

Kuvaillessani punaluumuja maasta alkoi kuulua maiskutusta ja rapinaa. Siili tuli syömään maahan pudonneita kriikunoita. Joskus on hyväkin jättää puutarhan siivoamisen muutamaksi päiväksi, niin pääsee eläinystävätkin herkuttelemaan. Siili maiskutteli useamman kriikunan ja kipitti pensaiden alle. Oli hetken pois ja tuli vielä syömään jälkkäriksi muutaman lisää. 


Pieni tuhiseva luumunpoimijakaveri tuli puolen metrin päähän nuuhkimaan. Pyörimiseni kameran kanssa ei näyttänyt paljoakaan haittaavan. Rohkaisin sitä syömään mahan täyteen, niin on mukavaa pötkötellä talvipesässä koko pitkän talven :)