tiistai 20. lokakuuta 2015

Talvivalkosipulin istutus


Olen tykästynyt täysin kotimaisiin 'Aleksandra' valkosipuleihin. Istutin niitä tänä syksynä toista kertaa. Viime syksynä istutetuista kynsistä kasvoi suuria sipuleita. Yksi kynsi ei tahdo mahtua valkosipulipuristimeen. Yleensä kynsi riittääkin maustamaan ruoat. Mielestäni makua kotimaisissa Aleksandroissa on enemmän kuin tuontisipuleissa. Meillä syödään valkosipulia harva se päivä, leivän päällä, kastikkeissa, keitoissa, paistoksissa. Ja tuoksut on varmaan sen mukaisia muiden mielestä;). Mutta ei se meitä haittaa, olemme koko porukka valkosipuli-faneja.  Sain nyt uusia Aleksandroja istutettavaksi Hyötykasviyhdistykseltä blogiyhteistyön merkeissä. 


Hyötykasviyhdistyksellä oli myös 'Kodaver' lajiketta. Kokeilen kasvattaa niitä toisessa laatikkossa.
Valkosipulien mukana tuli hyvät ohjeet, Siinä on kerrottu kaikki talvivalkosipulin luonnonmukaisesta viljelystä;
Mikä on talvivalkosipuli, miten talvivalkosipulia viljellään, lannoitus, jakaminen, muut käsittelyt, istutusaika, millainen penkki, istutussyvyys ja -tiheys, kastelu, korjuu ja säilytys, itusilmuista valkosipulia.
Jätin kesällä muutaman Aleksandran kukkavarren kasvamaan. Aion istuttaa niihin kasvaneet itusilmut heti kun tässä ehdin. Laitan pikkuisten istutuksesta toisen postauksen. 


Poistin ohjeiden mukaan viikkoa ennen kynsiin jakamista ja istutusta ylimääräiset kuorikerrokset (ei sisintä). Tällä estetään homeiden pääsy juuriaiheen kautta kynnen sisälle.

Juuri ennen istutusta irrottelin kynnet. Jakamisvaiheessa kynsiä on hyvä käsitellä erityisen varovaisesti. 
  

Ohjeissa neuvottiin tekemään lämpökäsittely;
joko liottamaan kynsiä tunti 40-asteisessa vedessä tai
vuorokausi 40 asteen lämmössä.
Lämpökäsittelyllä torjutaan naattihometta.
Tein ensiksi mainitun. Otin avuksi oikein paistomittarin ;)


Valmistelin kasvimaata jo aikaisemmin laittamalla laatikoiden pohjalle Biolanin Luonnonlannoitetta. 
Blogiyhteistyössä mukana Biolan Oy

Ohjeissa sanotaan, että palanut hevosenlantakomposti tai rakeinen luonnonmukainen kanankakkalannoite ovat välttämättömiä, jotta saadaan isoja sipuleita. Lannoite annetaan jaettuna eli ensimmäisen kerran ohut kerros vakoon multaan sekoitettuna istutuksen yhteydessä. Toisen kerran mullan pintaan sekoitettuna keväällä maan sulettua. Kolmannen kerran kesäkuun puolivälissä.

   
Sitten kynnet maahan, noin 5-7 cm syvyyteen. Toinen hyvä ohje on; kynnen päällä pitää olla maata sen korkeuden verran. Olen joskus istuttanut kynnet liian syvään, n. 15 cm.n syvyyteen. Niiden kasvuunlähtö viivästyi keväällä ja sipuleista tuli pieniä. 


Istutin kynnet n. 10 cm.n välein. 
Rivivälin olisi hyvä olla 35-50 cm. Nämä tulivat nyt vähän tiheämpään, kun kolme riviä piti saada mahtumaan laatikkoon. Ja hyvinhän ne mahtuivat tänäkin kesänä kasvamaan tuolla reilulla 20 cm rivivälillä.


Katteeksi suositellaan reilun 10 cm kerrosta olki- tai koivunlehtikatetta. Meiltä löytyy vain vaahteran lehtiä, kokeilin silputa ne ruohonleikkurilla. Pelkäsin, että tukehtuuko akkuruohonleikkuri moiseen lehtikasaan. Mutta sehän rouskutti vaivatta lehdet pienemmäksi silpuksi. Lehtikasa mahtui just keruusäiliöön.


Kesän käytössä ollut Boschin Rotak akkuruohonleikkuri oli kyllä oiva valinta muutenkin meidän puutarhaan. Tykkään todella paljon, kun bensan kanssa ei tarvitse enää läträtä. Riittää, kun akun laittaa lataukseen niittämisen jälkeen ja seuraavalla kerralla on taas menopeli valmiina. Eikä ruohonleikkuu tunnu enää raskaalta hommalta. Akkuruohonleikkuria on niin kevyt työnnellä ja käännellä puiden ja puskien välissä. 
Blogiyhteistyössä mukana Robert Bosch Oy 
 


Siinä on valkosipuleilla vaahteranlehtipeitto lämmittämässä. 
Jos mielit ensi syksyksi tuoreita valkosipulinkynsiä, niin nyt on hyvä aika istuttaa. Nyt ne ehtivät vielä juurtua ennen talven tuloa


Laatikoiden väleissä on nyt hienoa hiekkaa. Olen miettinyt, pitäisikö siihen hakea mursketta ? Se voisi paremmin pysäyttää kotiloiden marssia. Tuosta hiekalta on kyllä kätevä haravoida moskat pois. Jotain siihen pitäisi kuitenkin hakea, että saisi katekankaat piiloon.