lauantai 27. helmikuuta 2016

Hedelmiä puutarhasta


Toivepostaus osa 2, hedelmät.  
Meidän puutarhan tarina alkoi vuonna 2004, kun metsä kaatui talon ja puutarhan tieltä. Rakensimme tontille seuraavana vuonna. Puutarhan tekeminen alkoi samalla ja jatkuu edelleen. Kun kaivuri oli vielä tontilla, merkkasin kuskille hedelmäpuiden paikat. Jotka hän sitten kuopaisi kauhalla ja ruokamultakuski samantien täytti mehevällä mullalla. Minulle oli heti alusti asti selvää, että tähän puutarhaan istutan paljon kaiken sortin hedelmäpuita ja marjoja. Haaveilin puutarhasta, jossa  joka puolelta kurottautuvat oksat tarjoavat hedelmiään ja marjapensaat marjojaan. Myös kasvihuone ja kasvimaa kuuluivat ehdottomasti suunnitelmiin. Tontilla on kokoa 1000 m2. Hedelmäpuita on istutettu niin kukkapenkkeihin kuin muuallekin puutarhaan. Kukkaistutukset eivät olleet minulle niin tärkeitä, kunhan sain mahdollisimman paljon syötävää kasvattavia kasveja. 

Hedelmäpuut;
Aunen Päärynä
kirsikka Sikkolan kuulasmarja ja toisen nimi hukas
suklaakirsikka Chocoladnaja
valkokirsikka Lumikki
omenapuut Samo ja Punakaneli sekä Kultainen Kitajka
Kuokkalan yl. punaluumu
Sinikka siniluumu
Suistamon sinikriikuna
Siivosen keltaluumu
aprikoosi Prunus armeniaca Rusoposki


Päärynä (keskellä), siniluumu (vasemmalla) ja punaluumu (oikealla) kasvavat terassin edessä.
Luumut ovat tuottaneet hedelmiä kiitettävästi monena kesänä. Päärynäpuu on kokenut kovia. Siitä repesi myrskyssä muutama vuosi sitten toinen päähaara, joten se on aika toispuoleinen. Satoa se on tuottanut toisina vuosina hyvin, toisina taas rupi ja muumiotauti on ollut riesana.

Aunen päärynät kasvavat pienten omppujen kokoisiksi.
Kypsyessään niiden väri muuttuu punertavaksi. Silloin hedelmät irtoavat helposti puusta. Pitkinä ja lämpiminä kesinä päärynät ovat olleet mehukkaita ja makeita. 

Yleensä päärynöillä pääsee herkuttelemaan elokuun puolesta välistä syyskuun alkupuoliskolle asti. 
Kuvat on otettu 28.8. 

kirsikat kypsymässä

Kirsikoista ja saskatooneista tuli meidän uusi suosikkihillo. Sitä on popsittu tässä viime päivät aamupuuron kera. 

Ensimmäiset valkokirsikat kypsyivät viime kesänä. Ne kasvavat tiiviisti kiinni oksassa. Huomasin valkoiset pallukat vasta, kun lehdet alkoivat jo varista.

Valkokirsikka Lumikki on kotoisin Pohjois-Kiinan alueelta. Siellä se on tottunut talvisin -30 asteen pakkasiin. Kasvuvyöhyke I-IV. Kasvutavaltaan pensasmainen, n. 1,5 m korkea. Marjojen maun lupaillaan olevan makea, pienellä makuvivahteella punaista kirsikkaa. Tilasin taimen pari vuotta sitten Kauppilan puutarhan verkkokaupasta. Laitanpa tähän linkin, jos kiinnostuit Kauppila.fi

Tuskin maltan odottaa tuota aikaa, kun hedelmäpuut kukkivat. Toivottavasti nyt olisi lämpimämpi kevät ja kesä kuin viime vuonna.
Punakaneli kasvaa leveästi. Se vaatii näistä hedelmäpuista eniten tilaa.

Samo kukkii hyvin viime keväänä, mutta rupi pilasi kuitenkin sadon loppujen lopuksi.
Viime kesä oli huonoin koko 10 vuoden aikana. 

Kesällä alkaa olla aikansa lailla tiivis tunnelma puutarhassa, mutta vielä mahtuu kulkemaan omppujen ja kirsikoiden välistä.

Samo 2013
2010-2014 olivat hyviä omppuvuosia. Puut olivat silloin 5-9 vuotiaita.


Samojen poiminnan kanssa saa olla tarkkana etteivät mene ylikypsiksi. Samo on aika pehmeä lajike. Omput alkavat tummua sisältä vaikka ulkoapäin näyttävät hämäävästi vielä aivan hyviltä. Poimin niitä melkein päivittäin ja keittelen soseiksi pienissä erissä. Niin pystyn tarkkailemaan koska ensimmäisiä tummia viiruja alkaa näkymään hedelmissä. Sitten onkin viimeistään aika kerätä puu tyhjäksi ja sose-hillo-mehustus-pakastus-operaatio vauhdilla käyntiin.


Teen omppusoseita yksistään tai sadosta riippuen lisään sinne päärynää tai luumuja. Päärynä on oikeastaan parempaa ompun seuralaisena. Yksistään päärynäsoseen suutuntuma on karhea ja siihen pitäisi laittaa paljon sokeria. Omput antavat makeutta ja pehmeyttä soseille. Laitan aina vähemmän hillosokeria, mitä ohjeissa neuvotaan. Yhdestä hillosokeripaketista keitän monta kattilallista soseita/ hilloja. Pakastimessa ne säilyvät pienelläkin sokerimäärällä. Ja voihan niitä toki pakastaa täysin ilmankin sokeria. Tykkään kuitenkin, että aamupuuron kera soseita popsiessa, niissä saa olla hieman makeutta.

Piirakkaa, piirakkaa, piirakkaa... eihän sitä loppukesästä paljon muuta tarvitakkaan :P

Samojen jälkeen kypsyvät punakanelit. Ne ovat kovakuorisempia, kiinteämpiä, aromikkaampia ja säilyvät poimittuna paremmin kuin Samot. Mietojen Samojen jälkeen nämä maistuvat pirtsakoilta. Säilyvät puussa pitkään hyvinä, ellei pikkulinnut noki niihin reikiä. Kun linnut hoksaavat punaposkiset omput, onkin ne sitten pian reikiä täynnä.  

Punakanelia kypsymässä. Tämä puu tuli satoikään monta vuotta myöhemmin kuin Samo. Ja satomäärä on edelleen paljon pienempi. En leikannut Punakanelin oksia alkuvuosina ollenkaan toisin kuin Samoa olen leikellyt turhankin ahkerasti. Mutta ahkera oksien nipsiminen näyttäis tuottavan paremmin satoa. Sen jälkeen, kun aloin leikata Punakanelinkin oksia, siihen on tullut enemmän ja enemmän hedelmiä.

Punaposkiset punakanelit ovat hyviä syöntiomppuja. Säilyvät poimittuna muutaman päivän. Jääkaapin vihanneslokerossa tiiviissä muovipussissa vielä pidempään.



Terassin toiseen päätyyn istutin pari vuotta sitten Kultaisen Kitajka omppupuun. Mainos upposi, kun sitä mainostettiin marmeladikarkkipuuna. Hedelmien lupailtiin olevan makeita ja läpikuultavia. Ensimmäiset Kitajkat viime kesältä eivät ehtineet kypsyä täysin kypsiksi. Toivottavasti tulevana kesänä päästään maistelemaan, pitääkö mainospuheet paikkansa.

Ekat Kultaiset Kitajkat, jotka katosivat parempiin suihin ennenkuin ehdin maistamaan.

Sinikka siniluumut kypsyvät luumuista ekoina. Yllä oleva kuva on 23.8.

Siniluumuja on tullut hyvin monena vuonna, mutta pari viime vuotta huonommin. Ehkä sen on pitänyt kerätä voimia välillä.

Sinikka siniluumuja kulhollinen ja vatsat toimii....

Siniluumut ovat loppukesän makeita herkkuja. Ihan kaikkea ei pysty tuoreeltaan syömään omin eikä sukulaistenkaan voimin, joten keitän näistäkin hilloja. Se on hyvää esim. pinaattivohlujen kera.

Suistamon sinikriikunat kypsinä viime kesänä.
Sinikriikunat ovat vähän pienempiä kuin Sinikka siniluumut, mutta sitäkin makeampia.

Vasemmas reunas punaluumu, keskellä tuijan edessä, oranssien liljojen oikealla puolella aprikoosi, oikeas reunas sinikriikuna.
Aprikoosi kukki viime keväänä ensimmäisen kerran. Mutta sitten tuli kovat ja kylmät kevättuulet, kukat katosivat niiden mukana. Toinen haaste on pölyttäjien puuttuminen vielä aprikoosin kukkiessa. Pölyttelinkin sitä vesiväripensselillä. Aprikoosilla pitäisi olla vieläkin suojaisempi paikka, mihin kevättuulet eivät pääsisi puhaltamaan. Sille pitäisi kehitellä jonkinlainen tuulensuoja kevään ajaksi.

Samasta kohtaa vähän lisää oikealle, oikeassa reunassa keltaluumu, sen takana kirsikka.

Viinirypäleistä Zilga tuottaa satoa kasvihuoneessa.
Siellä kasvaa myös Himrod, mutta sen versot paleltuvat joka talvi.

Zilgan rypäleet ovat pieniä, mutta makeita. 
Kuva on syksyltä 2012, se oli hyvä kesä. Pakkasten uhatessa 21.9. olen kerännyt kaikki loput rypäleet talteen. Mehustin ne maijassa omppujen kanssa. Eihän sitä rypäleistä tarvitse viiniä valmistaa, kun mehukin oli yhtä hyvää. Se mehu ei kauaa kaapissa notkunut.

Istutin pari vuotta sitten tuohon pergolan takaseinälle 2 uutta viiniköynnöstä, Britan ja Fabelin. Molemmat kylmettyivät ensimmäisenä talvena maata myöden. Lähtivät kyllä juuresta uudestaan kasvamaan keväällä. Saas nähdä käykö tänä talvena samoin.  

Kuokkalan punaluumuja 7.9.

Punaluumut kypsyvät viimeisinä ennen pakkasia. Muuten ovat ehtineet hyvin kypsymään joka vuosi, mutta viime syksynä jäi suurin osa puuhun. Kylmä kevät viivästytti kasvua.

Kuokkalan yl. punaluumut ovat isoimpia meillä kasvavista luumuista. Niissä riittää syötävää jo yhdessäkin luumussa. Kivet irtoaa näistä helpoiten, joten niitä on kätevin säilöä. 

Siihen se sitten loppuukin tuoreiden hedelmien kausi. Täytyy kyllä tunnustaa, että tuossa vaiheessa se on jo helpotus. Kun kesällä marjoilla aloitettu säilöntärumba päättyy viimeisten punaluumujen soseuttamiseen on se suuren suuri helpotus. Mikä ihana näky, kun puut ja pensaat ovat tyhjiä, eikä mikään odota poimijaa :D Sen jälkeen en halua muutamaan viikkoon nähdä yhtäkään hedelmää tai marjaa. Sitten taas, kun ensimmäiset lumet sataa maahan, mikä ihanuus onkaan kaivaa pakastimen kätköistä kesän makuja.


Vielä sitä muutaman uuden tulokkaan voisi istuttaa. Ainakin päärynän vaikka Pepin. Ja persikka olisi mielenkiintoinen. 

Vielä on kuitenkin talvi ja täällä alkoi hiihtolomat, jippii ! Nyt saa hiihdellä päivät pitkät, kelit on mitä parhaimmat. Lunta on riittävästi ja aurinko paistelee. Ei parempia hiihtolomasäitä voisi toivoa. 

Aurinkoisia talvipäiviä !


tiistai 2. helmikuuta 2016

Makeita marjoja

mesimarjoja ja jalomaaraimia

Vähän aikaa sitten eräs lukija esitti toivomuksen, että kirjoittaisin jutun missä kertoisin yhdessä postauksessa mitä kaikkea kasvattelen. Ajattelin kuitenkin jakaa jutut niin, että tässä ensimmäisessä kerron marjoista ja toisessa hedelmistä. Ehkä myöhemmin muista hyötykasveista. Niin ei pääse postaukset paisumaan ihan maratoneiksi. Oli muuten tosi kiva saada tällainen juttutoive. Se innostaa jatkamaan blogin pitämistä, Reilut 4 vuotta tätä blogia kirjoittaneena alkaa miettimään, että onko minulla enää mitään uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa kasvatuksistani.


Kuukausimansikka Mingnonnettella on koko kesän mittainen satoaika. Niitä kypsyy alkukesästä syksyyn saakka. Ne ovat vain niin pehmeitä, että pilaantuvat tosi herkästi. Nostin kuukausimansikat terassille viljelylaatikkoon, että huomaisin napsaista aina kypsät talteen. Laatikon kanssa kävi vain rankkasateiden aikaan köpelösti viime kesänä. Kaikki kasvit hukkuivat. Hoksasin nostaa kasvulaatikon vasta sen jälkeen pysyvästi katoksen alle. Noh, aina viisastuu.. umpinaista kasvulaatikkoa ei voi pitää markiisin ulkopuolella :o Maku näissä pikkuruisissa mansikoissa on makea.


Mansikoista ensimmäiseksi kypsyy aikainen suurikokoinen Honeoye, sen jälkeen Bounty ja Polka. Suosikkini näistä on Honeoye. Pidän mausta ja suurista marjoista. Lisäksi ne tuottavat parhaiten satoa, sehän se on tärkeintä.


Ensimmäiset valkoiset ananasmansikat kypsyvät myös heinäkuun alkupuoliskolla , kuva 12.7. Kuvassa on kypsä ananasmansikka. 
Tämä oli hauska uutuus muutama vuosi sitten. Osoittautui kyllä pienoiseksi pettymykseksi, satoa tulee niin vähän.  White dream kasvattaa rönsyjä metrikaupalla. Alunperin kolmesta taimesta olisi saanut perustettua jo suuren suuren mansikkatarhan, jos kaiken rönsymateriaalin olisi käyttänyt. Valkoinen mansikkamaa oli viime syksyyn asti parin neliön kokoinen. Siellä ei ollut mansikkakangasta alla, joten nostin kaikki ylös. Tein siihen pari penkkiä ja jätin vain pari puskaa valkoisia. Se saa riittää näitä valkoisia, loput istutin perinteistä punaista. Maku valkoisissa on aika mieto, mutta kyllä siitä mansikan aromit löytyy. Pilaantuu tosi herkästi sateisina kesinä.

teivadelma
Teivadelma on amerikkalaisen karhunvatukkalajike Auroran ja vadelman risteytys. Teivadelmia suositellaan kasvatettavaksi vain Etelä-Suomessa I vyöhykkeellä, koska ne ovat talvenarkoja. Halusin kokeilla kasvatusta täällä III vyöhykkeellä lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Istutin yhden taimen kasvihuoneeseen keväällä 2013. Hyvin ovat pärjänneet. 

Teivadelmien versot ovat rentoja ja tosi piikkisiä. Ne tarvitsevat ehdottomasti tuennan, muuten rönsyilevät pitkin maata. Olen antanut versojen olla paikoillaan kasvihuoneen katossa ja hyvin ovat talvehtineet niinkin. Jossain ohjeissa versot neuvotaan laskemaan maahan ja peittelemään. Kasvihuone antaa tuulensuojan, se näyttää riittävän. 


Teivadelma tekee kukkia edellisvuoden versoihin. Marjoneet versot katkaistaan pois syksyllä tai viimeistään keväällä. Typistän keväällä myös paleltuneet versojen päät.



Teivadelmat kypsyvät kasvihuoneessa heinäkuun puolessa välissä. Marjat ovat pitkulaisia eli paljon suurempia kuin tavalliset vatut. Maku muistuttaa karhunvadelmaa eli on miedompi kuin muissa punaisissa vadelmissa. Mutta suurta herkkua meillä, osa syödään tuoreeltaan ja loput pakastan.


Kasvihuoneessa kasvaa myös 'Polanaa' ja pihapuolelta juurivesoista leviäviä vattuja. Kasvihuonevadelmilla pääsee herkuttelemaan pari-kolme viikkoa aikaisemmin kuin ulkona kasvavilla. Kasvarilla käykin kova kuhina heinäkuun alkupuoliskolla, käymme napsimassa kypsät vatut päivittäin sitä mukaa, kuka ehtii :D


Alkukesän marjoja ovat myös marjasinikuusamat, kuva 8.7.

Näiden käyttö on jäänyt tosi vähälle. Vatsani ei jostain syystä siedä näitä marjoja ollenkaan. Polttelut ja möyrinä alkaa muutaman marjan jälkeen. Olenkin jo miettinyt, että pitäisikö puska hävittää. Toisaalta mieheni syö näitä mielellään eikä niistä hänelle tule mitään vatsanpuruja. 
Mitenkäs muilla, pystyttekö syömään marjasinikuusaman marjoja ilman vatsanväänteitä ?


Alaskanvatukan kukkia
Ihastuin oikeastaan näihin tumman pinkkeihin kukkiin, pakkohan niitä oli tilata.


Alaskanvatukat taisivat kärsiä ekana kesänä kuivuudesta, kun jäivät noin hassun näköisiksi tupsupäiksi. Siirsin pensaat loppusyksystä tuolle paikalle. Ehkä ensi kesänä saadaan eka kunnon sato.


'Nyby' lakkoja tuli viime kesänä peräti 10 kpl. Sitä edellisenä kesänä pari kappaletta. Jos sama tahti jatkuu tulevana kesänä saadaan jo kourallinen. Lakan kasvusto leviää maltillisesti. Ei yhtä vauhdilla kuin vieressä rehottavat mesimarjat.

viime kesän lakkasato omasta minisuosta 



Turveharkoista tekemässäni kohopenkissä kasvaa lakkoja, mesimarjoja, jalomaaraimia, karpaloa. Vasemmalla köynnöstää sitruunaköynnös ja oikealla sinivatukka. Takana kasvaa pensasmustikkoja.

Mesimarjan ja jalomaaraimen kukkia keväällä. 
Istutin penkkiin 3 kpl mesimarjoja Pimaa ja Susannaa, pari Elpeetä + 3 kpl jalomaaraimia Beataa ja Sofiaa. Nämä ovat kovia leviämään, penkki on jo kauttaaltaan peitossa turveharkkoja myöden.


Mesimarjat kypsyvät pitkin heinäkuuta. Marjoissa on ihan omanlaisensa aromit. Lisäsin viime kesänä muutamia mesimarjoja vadelma/ mustikka jälkiruokiin sekä hilloihin ja avot, mitkä tuoksut ja maut.


mesimarjoja ja jalomaaraimia

mesimarja kukkii

Heinäkuun loppupuolella kypsyvät vuorostaan ulkona kasvavat keltaiset ja punaiset vadelmat, 
kuvat 27.7.


Mustikkapuuksikin kutsutun marjatuomipihlaja saskatoon Northlinen viimeisiä marjoja 31.7.

Tämä pensas on eläintenkin suosiossa; kesällä linnut syövät marjat, jos ei suojaa ja talvella jänikset, ellei laita verkkoja. Saskatoonista on tullut meidän uusi suosikki pensasmustikkojen rinnalle. Istutimme viime kesänä toisenkin lajikkeen. Maku muistuttaa mustikkaa, mutta marja on kiinteämpi. Keitin viime syksynä näistä hilloa kirsikoiden kanssa. Sitä söinkin tänä aamuna puolukoilla höystetyn kaurapuuron kera. Hillo maistuu myös pinaattiohukaisten kanssa.


Minulla oli lainassa kirja marjaherkuista. Sieltä löysin ohjeen, jossa on sekoitettu tuorejuustoon saskatooneja ja levite laitetaan ruis- tai gluteenittomien korppujen päälle. Kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että on pakko kokeilla. Pakastimesta löytyy vielä muutama rasia saskatooneja.

Pensasmustikoilla on pitkä satoaika, heinäkuun lopusta elokuun loppupuolelle asti, kuva yllä 22.8.

Meillä kasvaa 8 lajiketta;
Aino, Alvar, Arto, North Blue, North Country, Patriot, Chippewa ja Pink Lemonade. 

Muista on tullut satoa enemmän tai vähemmän, mutta vaaleanpunainen Pink Lemonade ei tahdo täällä III vyöhykkeellä menestyä. Siitä kylmettyy joka talvi oksanpäät eikä ole vielä koskaan kukkinut. 


Makueroja pensasmustikoista löytyy, mutta mahdoton niitä on laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Kaikki maut miellyttää omine vivahteineen. Mustikkoja popsitaan koko perheen voimin ensin syksyllä suoraan puskista ja samoihin aikoihin joka vuotisilla "piirakkaviikoilla" :P :P Loput maiskutellaan talven mittaan smoothieissa, talvipiirakoissa ja ihan sellaisenaan puuron kera. Pensasmustikat pysyvät pakastamisen ja sulatuksen jälkeenkin tiiviinä, eivät lössähdä niinkuin metsämustikat.  



Punaiset ja mustat viinimarjat päätyvät suurimmaksi osaksi mehumaijaan. Muutaman pienen pussin perkaan sellaisenaan syötäviksi. Karviaiset ovat parhaita suoraan puskista.


Karhunvadelma viihtyi hyvin kasvihuoneen seinustalla, mutta olen siirtänyt sen tuosta muualle. Noin suuri puska varjosti liikaa kasvihuonetta.

Karhunvadelmat kypsyvät elokuun loppupuolella. 


Toisina kesinä karhunvatuista on tullut ihan hyvä ja puhdas sato. 


Toisina kesinä riesana ovat olleet marjaluteet. Minua inhottaa, kun ne kiertävät marjoissa ja imeskelevät mehuja kärsillään, yök. Ei tee mieli syödä sen jälkeen samaista marjaa. Viime syksynä ravistelin kaikki marjat maahan. En tiedä miten luteista pääsisi eroon, onko vinkkejä ?


Ananaskirsikkoja nousee uskollisesti maasta vuodesta toiseen. Kasvatin aluksi ananaskirsikkaa kasvihuoneessa ruukuissa. Siellä ne ehtivät jotenkin kypsymäänkin, muutamia pääsin maistelemaan. En kuitenkaan pitänyt niiden mausta, joten tyhjäsin ruukut syksyllä kasvimaahan. Sieltä ne nousevat joka kesä, mutta eivät ehdi kypsyä ulkosalla. Raakana niitä ei parane syödä, niistä saa todella kovat vatsanväänteet.


Goji-pensas on kukkinut muutamana kesänä, mutta siihen se sitten jääkin. Yleensä kukat tulevat niin myöhään, ettei marjoja enää ehtisi kasvaakaan. Viime vuosina gojipensaan ympärillä on ollut keväisin reikämuovia antamassa lisälämpöä, muttei sekään ole riittänyt. Gojia suositellaankin kasvatettavaksi kasvihuoneessa, mutta omani on sen verran pieni ettei sinne mahdu. 

Siinä taisi olla kaikki marjat, mitä olen istutellut. Teen myöhemmin toisen postauksen hedelmäpuista ja niiden tarjoamista herkuista. 

Täällä talvi näyttäisi jatkuvan. Tulisi uutta lunta nyt niin paljon, että vielä pääsisi hiihtämään. En ehtinyt kuin kolmena päivänä sivakoida ja sitten alkoi vesikelit. Nyt näyttäisi hyvälle, lunta on satanut jo muutaman sentin.