keskiviikko 31. elokuuta 2016

Sadetta ja aurinkoa vuorotellen



Fiskars lähetti ajankohtaisia syystyökaluja puutarhanhoitoon. Light Lehtiharavalle oli heti käyttöä. Keräsin siniluumusta ja omenapuusta pilaantuneet hedelmät pois. Kerättävää tulee koko ajan lisää, vettä on satanut heinäkuun loppupuolelta lähtien lähes päivittäin. Napsin huonot pois muutaman päivän välein ja vien poltettaviin roskiin. Eipähän jää sieni-itiöt tontille. Onneksi luumuja ja omppuja on vielä terveitäkin jäljellä. Toiveissa olisi päästä tekemään tuoremehua mehulingolla.
* blogiyhteistyössä mukana Fiskars


Siniluumu taipuu terassille yhtenä perjantai-iltana harvinaisen voimmakkaassa myräkässä. Vettä tuli yhtäkkiä niin paljon, että tiellä nousi sadevesikaivoista kannet ilmaan ja vettä pulppusi ylöspäin. Ajotie oli paremminkin veneväylä. 


Sitten alkoi sellainenkin rummutus kattoon, ettei kuullut omia ajatuksiakaan. Ei olisi ollut kivaa olla kävellen tai pyörällä matkassa, taivaalta tuli sentin kokoisia rakeita. Voi hedelmäparkoja, ompuissa on ollut jo pienempienkin raekuurojen jäljiltä tummia painaumia. 


Sateen jälkeen paistaa kuitenkin aina aurinko.



Välillä sataa ja paistaa yhtä aikaa.


Kurkistus ulos ja terassille - aurinko paistaa = äkkiä kipot ja kapot, haravat ja talikot kainaloon,  marjojen poiminta ja pihahommat kannattaa tehdä hyvänsäänaikaan (pian kuitenkin taas sataa).


Fiskars lähetti myös Xact Kompostitalikon. Sen pitkä varsi, 120 cm, on hyvä tällaisille pitkänhuiskeille puutarhatontuille. Selät kiittää, kun saa työskennellä suorassa. Ajattelin käyttää talikkoa myös nurmikon ilmaukseen. Paikkapaikoin nurmikko on liian tiheää ja siinä on sammalta. 

Solid Monitoimiharja pääsi myös heti terassille käyttöön. Ukkospuuskat kun riepottelevat irti puiden lehtiä ja kukkia. Harjakset ovat sopivan pehmeitä terassikäyttöön. Kyllä vanha terassiharja olikin huono, lyhyt varsi ja liian kovat harjakset. Nyt harjaus sujuu :D 


Ompuissa on jonkin verran rupea, muttei yhtä pahasti kuin viime kesänä. Niitä nakertavat myös ampiaiset, joita on riittänyt tänä syyskesänä. Ampiaisille on maistunut myös kirsikat ja viinimarjat. Yksi ryökäle pisti sormeeni, kun poimin mustaherukkoja. En muistanutkaan, kuinka kipeä ampparin pistos on. Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli nukkua terassin sohvalla. Ampiaisilla, kun on pesä jossain terassin kattolaudoituksen takana. 



Fiskarsin hedelmäpoimuri on kätevä myös pilaantuneiden omppujen keräämisessä. Vanha poimuri on tähän käyttöön hyvä. Uudempi hedelmäpoimuri pysyy puhtaana, kun sillä kerätään vain terveitä hedelmiä.  


Hedelmäpoimuri on kätevä myös pilaantuneiden luumujen keräämisessä. Ne ovat niin löyhässä, että tipahtavat helposti poimurin pussiin. Homehtuneita siniluumuja onkin piisannut tänä syksynä. Jos ei niitä keräisi pois, koko sato olisi varmaan pilalla.

Kypsiäkin sieltä löytyy. Samoja on jo rouskuteltu, parit kiisselit ja piirakat mutusteltu. Tällä viikolla  tein ensimmäiset omena-luumuhillot. 

Osa Sinikoista on vielä raakoja... 

... osa alkaa olemaan kypsiä. Toivottavasti nyt ei tule kovia tuulia, tippuvat niin herkästi.



Ja hilloaminen jatkuu... karhunvadelmia kera omppujen. Tilkka vettä, ripaus hillosokeria ja pata porisemaan hiljakseen 20 minuutiksi. Jossain ohjeessa oli vanilja- tai kanelitanko makua antamassa, sitä täytyy kokeilla seuraavaksi.


Eilen pääsin testaamaan uutta tuoremehulinkoa. Kannulliseen mehua saa hupenemaan yllättävän paljon omppuja. En nyt huomannut laskea, mutta lähemmäs 15 taisi mennä. 


Kaikki vitamiinit tallessa :P 
Samoissa on tarpeeksi makeutta, joten mehuun ei tarvitse lisätä sokeria.
Tuoremehu juotiin alta aikayksikön, tänään surautetaan uudet.





perjantai 26. elokuuta 2016

Hyötykasviyhdistyksen Pähkylä lehti


Täällä häärii puutarhassa iloinen kotipuutarhuri. Marjojen maiskuttelun ja hedelmien hilloamisen lisäksi iloa toi loppukesään uusi kokemus. Sain kirjoittaa hyötykasviyhdistyksen Pähkylä lehteen jutun hedelmistä ja marjoista pihakasveina. Raapustelin juttua muutamana päivänä ja yritin saada sanoja jotenkin järkevään järjestykseen. Lopulta teksti oli sellaisessa muodossa, että kehtasin lähettää sen toimittajalle. Kun huomasin lehden postilaatikossa, sormenpäät jännityksestä kihelmöiden selasin löytyykö tuttuja kuvia. Ja löytyihän sieltä. 


Joskus sitä itsekin ihmettelen, mistä tämä mielenkiinto marjoihin ja hedelmiin oikein kumpuaa. Puutarhajutut, hyötykasvien kasvattaminen ja sadonkorjuu, antavat niin paljon positiivista energiaa, tekemisen iloa, kunnon kohennusta ja tietysti herkkuja ja vitamiineja, ettei mitään rajaa. Ei kai harrastukselta voisi enempää toivoa. Lapsemme kyllä huomautti, että eihän meidän puutarhassa mahdu enää tekemään mitään, kun joka paikassa on joku puska. Siltä istumalta siirtolistalle meni suklaa- ja valkokirsikka. Äiskä on hedelmähöperyyslasit silmillä täyttänyt ainoan vapaan pelikentänkin paikan :D



Sinikka siniluumut eivät tahdo kestää tätä Suomen aurinkoisimman kaupungin muuttumista Suomen sateisimmaksi. Viime päivien puuhiin on kuulunut pilaantudeiden luumujen ja omppujen keräilyä.  Luumuissa on paljon homehtuneita ja raakileet halkeilevat. Omppuja on kiusannut vesisateiden lisäksi raekuurot, jotka ovat hakkanneet niihin painaumia. Ja sitten ampiaiset ovat halkeamien ja pehmenneiden kohtien kimpussa. Mutta löytyy sieltä terveitäkin omppuja ja ensimmäiset kiisselit ja soseet on keitetty.  Täällä on satanut elokuun alkupuoliskolla melkein joka päivä, vain kaksi kokonaista poutapäivää (7. ja 20. elokuuta). Elokuun sademäärä on huikeat 195,2 millimetriä ja vielä on elokuuta jäljellä. 


Pensasmustikat näyttävät pitävän sateisesta loppukesästä. Ne ovat kasvaneet suuriksi eikä sateet ole pilaneet niitä. Täytyypä muistaa tämä seuraavina kesinä, jos on kuivaa, anna pensasmustikoille vettä ja paljon ! Taivaalta on vettä tullut elokuun aikana jo lähes 200 mm. Gojimarjat kukkivat nyt vasta elokuussa, samoin kuin edellisinäkin vuosina. Niiden mielestä kesä on vasta aluillaan. Ja se kyllä sopisi, kesä voisi hyvinkin jatkua vielä pari kuukautta.


Pähkylä on tosiaan Hyötykasviyhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kalenterivuoden alussa tulee myös siemenluettelo, josta voi tilata vihannesten, yrttien, kukkien ja muiden kasvien siemeniä ohjeiden kera. Yhdistyksen sivut löytyvät myös netistä, verkkokaupasta tilaaminen on kätevää. 
Tästä pääset yhdistyksen sivuille; Hyötykasviyhdistys.fi


Oma suosikkini hyötykasviyhdistyksellä ovat Alexandra valkosipulit, joita hehkutin viime postauksessa. Niistä jätinkin jo tilauksen sisään, Sipulit näyttävät tulevan myyntiin syyskuun ensimmäisellä viikolla. Ehtii sitten hyvin istutella ne syys-lokakuun aikana. 


Ettei marjamamman innostus vain pääse hiipumaan, istutimme pari uutta lajia. Isukki halusi ostaa lamohietakirsikan ja tyrnin taimia, minähän en suuremmin vastustellut ;) Uusien pensaiden alta puuttuu vielä katteet.  

Tyrnit 'Tytti', 'Terhi' ja 'Tarmo'.
Välimatkaa olisi saanut olla enemmän, mutta oli niin isoja kiviä alla, ettei jaksanut pois siirrellä.


Aprikoosiin on kypsymässä ensimmäiset pienet hedelmät. Koskahan uskaltais maistaa ? 


Karhunvadelmia ei ole kiva poimia, kun niissä häärii kymmeniä ampiaisia. Yksi pääsi pistämään viinimarjoja poimiessa. Huh, kun se ottikin kipeää, koko kämmentä särki muutaman tunnin.


Karhunvadelmia on pitänyt tukea kasvihuoneen seinään, kun oksat eivät jaksa kantaa marjojen painoa.


Kultaiseen Kitajkaan tulee myös ensimmäisiä hedelmiä. Putoilevat vain niin helposti jo raakoina, muutama on enää puussa kypsymässä. Toivotaan, että päästään maistamaan, miltä kypsät Kitajkat maistuvat. Raa'at maistuvat pirteän, kirpeän makeilta.



Nämä karviaiset päätyivät hillopurkkeihin. 
Sadekuurojen välissä on pitänyt rynnätä puskiin ja yrittää poimia marjoja ennen seuraavaa kuuroa. Mutta nyt paistaa ! Taidanpa käydä vaihteeksi poimimassa metsän antimia. Katsoin eilen lenkillä, että puolukat alkavat olla kypsiä.

Makoisaa viikonloppua !



sunnuntai 21. elokuuta 2016

Valkosipulit kuivamaan


Viikolla oli oikein muutaman tunnin aurinkoista. Nostin valkosipulit kuivumaan. Huuhdoin sipuleista mullat pois ja jätin aurinkoon. Kuinkas ollakaan vesisadehan sieltä tuli taas iltapäivällä. Sipulit jatkoivat kuivumistaan pergolassa. Alexsandroissa on voimakkaat aromit. Hyvät valkosipulin tuoksut tulee aina, kun kävelee niiden ohi. 


Vasemmassa reunassa on Kodaverit. Ne jäivät vähän pienemmiksi kuin oikeassa reunassa olevat Alexandrat. Kodavereissa oli myös muutamassa sipulissa kynnet alkaneet jo irtoilemaan. Niiden kanssa taisin olla jo vähän myöhässä.

Alexandroja tuli enemmän, vaikka kynsiä oli istusvaiheessa vähemmän. 
Muutama niitä on jo syötykin

Kodaverejä oli joku maan matonenkin maistellut.


Palataan ajassa taaksepäin viime vuoden lokakuuhun. Tilasin silloin Hyötykasviyhdistykseltä 300 g kumpaakin valkosipulia.


Alexsandran kynnet olivat mehevän suuria. Kynnet pääsivät maahan lokakuun puolessa välissä.


Kumpiakin tuli yksi kehikko täyteen. Peittelin kynnet kyllä, eivät jääneet noin näkyviin ;) Silppusin ruohonleikkurilla vielä penkkien päälle vaahteranlehtiä suojaksi.


Keväällä laitoin lisälannoitusta sipulirivien viereen. Ja ruohosilppua myös pitkin kesää.


Valkosipulit kasvoivat kesän, aluksi kuivuudesta kärsien, ja loppukesästä märkyydestä. Lopputuloksena kuitenkin ihan kohtalainen sato. Kyllä näillä jo höngitään monet mehevät henkäykset :O
Tänä syksynä istutan vain Alexandroja. Niistä näyttää tulevan paras sato.
Tilasin jo hyötykasviyhditykseltä uuden satsin istukkaita. Laitan tänä syksynä maahan Alexandroja kilon verran. Eiköhän ne mahdu kahteen kasvimaakehikkoon,


Elokuun illat ovat ihania <3
Tunnelmallista viikonloppua !


lauantai 13. elokuuta 2016

Kasvihuoneen kuulumisia



Kasvihuoneessa Zilga rypäleet alkavat saada väriä pintaansa. Leikkasin niiden uusia versoja kesällä. Jätin tertun jälkeen pari-kolme lehteä ja napsaisin poikki.



Kuvista huomaa aina, mitä pitäisi tehdä... Pitäisi karsia versoja enemmänkin, että valo pääsisi terttuihin. Ja osan tertuistakin voisi poistaa, mutta sitähän minä en malta tehdä. Toivotaan pitkää lämmintä syksyä.



Pienessä kasvihuoneessa tulee automaattisesti testattua ovatko kasvit hyviä kumppanuuskasveja. Sulassa sovussa kasvavat kiivi, tomaatit, viinirypäleet, kurkut, vadelmat ja vesimelonit. Muut viihtyvät, mutta vesimelonit ovat kasvaneet tosi hitaasti. Niissä on nyt vasta pienenpieniä alkuja. Taisi jäädä melonit saamatta tänäkin kesänä. Raahasin meloniruukkuja kesällä muutaman kerran ulos, kun lehdet alkoivat kellastua. Virkistyivät kyllä auringossa, mutta sitten tulivat sateet kiusaksi ja melonit matkasivat taas sisälle. 


Aitokiivi Jenny on kesät kasvarissa. Siihen ei ole vielä tähän mennessä tullut hedelmiä. Pitäisiköhän yrittää totuttaa se ensi kesänä terassikasviksi ? Kasvihuonekasvatusta on nyt kokeiltu muutama vuosi. Sitä täytyykin kokeilla ensi kesänä, jos on lämmin kesä. Keväällä vain saa olla tarkkana ettei  varastossa kasvuun lähteneet lehdet pala. Täytyy nostaa se ensin varjoon ja katsoa mitä Jenny tuumaa.  Pitää vaihtaa se myös isompaan saaviin, jossa on kantokahvat. Saavia on helpompi siirrellä paikasta toiseen.


Kolmella kurkun taimella olemme olleet omavaraisia kurkkujen suhteen heinäkuun alusta lähtien. Vielä on muutamia kurkkuja jäljellä. Ostin kaikki taimet tänä keväänä valmiina. Esikasvatukset ei tahdo meikäläiseltä onnistua tomaattien ja kurkkujen osalta.  Kosteina jaksoina kurkkujen versoihin yrittää heti home iskeä. Poistan aina homeiset kurkunalut ja lehdet, ettei home pääse leviämään. Sitten kun ilmat poutaantuu ja aurinko alkaa paistelemaan, kasvaa taas terveitä kurkun alkuja ja kasvu jatkuu.

Kasvun voimaa, muottikin taipuu.

Laitoin sydänkurkkumuotin laiskuuksissani vain kulmista kiinni klipseillä. Mutta kurkullahan oli niin paljon kasvuvoimaa, että se väänsi paksun muovin mutkalle. Klipsitkin olivat niin lujassa, että niitä sai tosissaan vääntää auki. 


Muotista löytyi sydämellinen kurkku <3


Kauan se kesti, että tomskut alkoivat kypsymään. Mutta lopulta heinäkuun puolessa välissä ensimmäiset kirsikkatomaatit punertuivat. Nyt niitä olisi tuloillaan vielä paljon, kunhan lämpöä ja aurinkoa riittäisi. 


Tomaatit ja kurkut kasvavat kasvusäkeissä. Niissä riittää kasvuvoimaa koko kesäksi. Kasvusäkkien alla olevat kastelualtaat täytetään noin kerran viikossa sadevedellä. Se on säästänyt tosi paljon vaivaa, kun ei tarvitse joka päivä kastella. Kasvupenkit olivat myös hyvä hankinta. Ne peittävät kätevästi säkit ja altaat sisuksiinsa. 


Nämä ovat vasta ensimmäiset kypsät luumutomaatit. Mutta kannatti niitä odottaa. Itse kasvatetut tomskut vain ovat niin makeita. Karsin tomaatin lehtiä aina alhaaltapäin alimpaan kypsyvään terttuun asti. Näin raakileet saavat paremmin valoa eikä kasvi kuluta turhaan voimiaan alalehtien kasvattamiseen.  Katkaisin myös tomaattien latvat siinä vaiheessa, kun ne olivat kasvaneet kattoon asti.