perjantai 30. syyskuuta 2016

Punaposkiset luumut syksyn väreissä


Nyt on taas vaihteeksi ollut lämmin syksy, punaluumutkin ehtivät kypsyä. Lähellä hallarajaa käytiin, mutta onneksi yöt taas lämpenivät. Punaluumut pidentää herkuttelukautta syyskuun loppuun asti. Eilinen myrsky tosin tiputti melkein kaikki loput luumut maahan. Tässähän alkaa poimittava loppua, haikeaa ja helpottavaa yhtä aikaa.


Nyt pitää jo muistella alkuviikon lämpimiä päiviä, edellispäivänä alkoivat sateet ja harmaus. 


 Kokeilin oikein uutta reseptiäkin, edistystä sosemehupiirakka-linjalle. Näin yhdessä blogissa salaattiohjeen uunissa paahdetuista luumuista vuohenjuuston ja kurpitsansiementen sekä mantelien kera. Kuulosti niin hyvältä, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ja se kannatti. Salaatti tuli syötyä niin nopsaan, etten kuvaa huomannut ottaa.


Loppukesän aikana keräsin huonoja luumuja pois sitä mukaa, kun niitä eteen tuli. Taisin viedä yhteensä pari säkillistä roskikseen, monen monta pientä pussia. Muumiotauti ei jostain syystä punaluumuihin iske, olisiko kuori sen verran kovempaa kuin siniluumussa. Muutamia mätiä löytyi sadekauden aikana, mutta ne taisivat olla rankkasateiden pilaamia. Luumukääriäisen toukan tai jonkin muun vastaavan pilaamia oli ne pari säkillistä. Pitäisi perehtyä siihen(kin), että pääsiskö tuholaisista jotenkin luonnonmukaisin keinoin eroon. Ei tarvitsisi puolta satoa heittää pois. Ötökät jättävät pistojälkiä luumujen pintaan, ja ne kohdat tummuvat.

Luin sitten samantien luumujen tuholaisista, luumukääriäisen toukat taitavat olla asialla. Vioittuneiden luumujen keräys raakilevaiheessa ja niiden hävittäminen on hyvä keino. Toinen, mitä täytyy kokeilla ensi kesänä on feromonipyydykset. Kolmas keino, tiaispönttö hedelmätarhassa, meiltä jo löytyykin. Titityyt herkuttelevat puun kuoren raoissa talvehtivilla toukilla.



Zilgat, toiset mattimyöhäiset, päätyvät luumusoseiden maustajiksi. Pyöräytän rypäleistä tuoremehun lingolla, jonka lisään luumusoseen joukkoon. Viinirypälemehu antaa soseelle oman makean säväyksensä. Sosetta tarjoilen ohukaisten päällä, sujautan smoothien joukkoon ja tietysti puuron kanssa. 


Zilgat ovat nyt tosi makeita, pitkän lämpimän syksyn ansiosta. Kokeilin aamulla tehdä luumukiisseliä, johon lisäsin rypäleitä. Kuorin luumut samalla, kun otin kivet pois. Kiisselistä tulee miedomman makuista ilman kuoria. Kaurapuuro menee siinä sivussa ja vatsa kiittää.


Jaa-a kai sitä pitää uskoa, että syksy on, kun poimittava alkaa loppumaan. Tälle syksylle ei ole, ainakaan vielä, suunnitteilla sen kummempia projekteja. Kukkasipulit maahan, haravointia, oksien silppuamista, kasvarin tyhjäys, talvetettavien varastoon siirtäminen, niin se on siinä. Sitten onkin taas aikaa (olishan sitä muutenkin, puutarhanhoito on hyvä tekosyy) aloittaa kunnonkohennus, kaivaa lenkkarit kaapin nurkasta ja kokeilla mahtuuko salivaatteet päälle. Jos nyt tänä talvena ottaisi itseään niskasta kiinni ja kävelisi salille useammin kuin kerran, pari kuukaudessa... saas nähdä kuinka käy... Mutta lokakuussa laiskotellaan, se on varmaa :)



Lokakuussa ihaillaan ruskan värejä.


Ja värikkäitä istutuksia. Ostin eilen ensimmäiset callunat syysistutuksiiin ja kukkasipuleja. 

Värikästä lokakuun alkua !

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kesän lempparipaikka


Haaveilin pitkään sohvasta terassille, jossa voisi lökötellä ja lueskella kahvittelun ja ruokailun lisäksi. Kesällä sellainen löytyi ja on ollut sen jälkeen ahkerassa käytössä. Eipä ole montaakaan päiväkahvia tullut sisällä juotua eikä kesän aikana syötyäkään, Sohvapöytä on melkein ruokapöydän korkuinen, joten siinä on ihan hyvä aterioidakin. Markiisin alla oli aikaisemmin mäntyinen ruokailuryhmä, siirsimme sen terassin toiseen päähän. Siellä voi ruokailla, kun on enemmän vieraita, 



Yksi mitä en vaihtaisi on sähkögrilli, se on niin kätevä. Sähköt vain päälle ja grilli on pian kuumana. Ruoka kypsyy tasaisesti, eikä pala. Kun masut ovat täynnä ja grilli jäähtynyt, parila pesaistaan lämpimällä vedellä. Joo-o, olisihan sitä voinut kuvaa varten vähän siistiä ja järjestellä tavaroita. Mutta tänä kesänä olen ollut laiskottelussa niin hyvä, että sekin jäi tekemättä. Sohvalla onkin tullut otettua yhdet jos toisetkin päivänokoset. Kulmasohvaan mahtuu just passelisti isäntä pitemmälle puolelle, emäntä lyhyemmälle :)



Puutuoleihin voisi ostaa uudet pehmusteet. Vanhat olivat jo niin huonokuntoiset, että heitin ne keväällä roskakuormaan. Toisaalta, kun tuoleissa ei ole pehmusteita, niihin voi istahtaa suoraan puutarhassa möyrimisen jälkeen. Lisäksi niitä täytyy sateella keräillä pois. Oikeastaan pehmusteille on käyttöä vain silloin, kun on enemmän väkeä terassilla. Täytyy katsoa, jos jostain alennusmyynnistä sattuisi sopivat löytymään.



Sadepäiviä riitti heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun asti. Markiisin suojassa on kiva vilttiin kääriytyneenä hörppiä kuumaa kahvia, mutustella mustikkapiirakkaa ja kuunnella sateen ropinaa. Aika hyvin muuten markiisi pitää terassikalusteet kuivana. Sohvatyyjä ei tarvitse kiikuttaa sisälle kuin kovimmilla myrskyillä. Harkinnassa onkin ollut, tarvitseeko istuintyynyille ostaa isompaa säilytyslaatikkoa. Vanha laatikko on niin pieni, ettei sinne kaikki sohvatyynyt mahdu. 







Kuitupalmu toimii näkösuojana terassilta tielle päin. Kyllä voi olla vaikeaa löytää sille kunnollista ruukkua. Palmu kasvaa jo toista kesää isossa vesisaavissa. Se on ruma kuin mikä, mutta kätevä nostella kahvoista ja kevyt. Kaikki suuret ruukut ovat olleet niin painavia, että jo pelkän ruukun siirtelykin tuottaa vaikeuksia. Tai sitten ne ovat niin kapeita, etteivät taatusti pysy pystyssä. Yksi saviruukku siinä jo hajosi, kun tuuli pyöritti palmua ruukkuineen pitkin pihaa. Ehkä jo ensi kesänä...


mitäs siinä kuvailet ?

kukkuluuruu..


Vielä riittää poimittavaa, sinikriikunat kypsyivät tällä viikolla. Kriikunoiden kuvaamisessa piti olla nopea. Kädet kävivät napsimassa niitä sen verran nopeaan tahtiin. On ne vaan niin hyviä ja makeita. Näiden jälkeen puussa onkin enää punaluumuja. Ensimmäisiä kypsiä Kuokkalan punaluumuja on muutamana päivänä maisteltu.


Karhunvadelmat ovat toisia mattimyöhäisiä. Niistä olen tehnyt hilloja ja mehuja.


Karhunvadelmat saavat nyt kypsyä rauhassa, kun ampiaiset ovat hävinneet. Saas nähdä, koska on ensimmäinen pakkasyö. Vielä on pysynyt nipin napin plussan puolella.


Mukavaa syksyistä viikkoa !


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyslannoituksia


Tänä syksynä syyslannoitus jäi vähän turhan myöhäiseksi. Ajattelin, että tässä kesä vain jatkuu ja jatkuu. Mutta eiköhän lannoitteet ehdi vieläkin vaikuttaa, kun laitoin sen puiden juuristoalueelle rautakangella tekemiini reikiin. Ja laitoin vettä perään samantien. Homman hoitaa tänäkin syksynä tuttu, turvallinen, luomu Biolanin Syksyn PK-lannoite. Täytyy ensi kesänä muistaa aloittaa syyslannoitukset aikaisemmin. Omput ovat päätyneet jo mehuihin, smoothieisiin, soseisiin ja piirakoihin.
* Blogiyhteistyössä mukana Biolan.
  




Omppupuiden alustoilla on nyt maisemointikankaat katteiden alla. Niihin piti tehdä reikiä rautakangella, että sain syyslannoitteet maahan. Viime viikolla oli sen verran poutaista, että kastelin lannoitukset lopuksi. Huomiseksi luvattiin sadetta, kerrankin se on toivottua.


Karhunvadelmia




Perennapenkin teko jäi vaiheeseen kesällä, Tarkoitus on ollut hakea siihen lisää kukkivia, mutta enpäs ole kerinny. Pian se on taas kevätkin. Tyhjään tuohon penkkiin syyslannoitteiden päälle kasvarista vesimeloniruukkujen ja kasvusäkkien multaa. Kiven edusta on niin kuuma ja kuiva paikka, että kukat helposti kuivavat. Lisämulta ei ole pahitteeksi.


Kurkut olivat kasvarissa jo piloilla, leikkasin ne pois. Kasvusäkistä tuli hyvää lisämultaa kasvihuoneen eteen. Istutan tuohon valkosipulin itusilmuja.


Istutin valkosipulien itusilmuja viime vuonnakin, mutta silloin olin liian myöhään liikkeellä. Pakkaset alkoivat samantien. Nyt olen sitten varmaan liian aikaisin asialla, mutta kokeillaan. Osan voisin tietysti jättää vaikka syyskuun loppupuolelle istutettavaksi, jos nyt on pitkä lämmin syksy. Ensi syksynä niiden pitäisi olla kynnen kokoisia. Loppukesästä ne nostetaan maasta ja istutetaan syksyllä uudelleen. Kolmantena kesänä pitäisi kasvaa kokonaisia valkosipuleita. Saas nähdä kuinka käy.

Huomenna voisi grillata ekat maissit, jos ruskeatupsuiset olisivat jo kypsiä.


Pelargonit innostuivat uuteen kukintaan, kun sateet lakkasivat ja aurinko taas näyttäytyi. Nämä täytyy talvettaa, tykkään niin näistä väreistä. 



Aurinkoisia syyspäiviä !