tiistai 25. lokakuuta 2016

Muratit kannattaa talvettaa


Istutin kolme muratinalkua syysistutukseen 2010. Ne näyttivät niin vihreiltä vielä talven tultua, etten malttanut jättää taimia pakkaseen. Vein pikkumuratit varastoon lämmittelemään. Laitoin talven aikana muutaman kerran lumipalloja ruukkuun tai lorautin vettä juurille. Muratin rönsyt pysyivät vihreänä yllättävän helpolla. Samalla systeemillä on menty kaikki nämä vuodet. Muratti matkaa syksyllä varastoon, ja keväällä taas yöpakkasten mentyä ulos.


Löysin tämän kuvan blogin ensimmäisistä jutuista, se on tammikuulta 2011.  Toinen talvi on tuolloin menossa. Varastossa on kolme pientä ikkunaa, niistä tuleva valo näyttää riittävän muratille. Lämpöä siellä pidetään kahdeksan asteen tienoilla.


Muratti on vielä ulkona, niin ja onhan siellä kuitupalmukin. Heitin hallaharson muratin päälle jo pari viikkoa sitten, kun oli pakkasöitä. Nyt ei niin kylmää ole ollutkaan. Muratti ei näytä ottaneen nokkiinsa pienistä pakkasista. Olisin sen vienyt jo varastoon, mutta sain selkäni kipeeksi, kun rehasin muut ruukut sisälle. Miehestäkään ei ole nyt avuksi, hän oli selkäleikkauksessa hiljattain. Eli täällä on nyt kaksi hyvin suoraselkäistä tyyppiä, ei pahemmin kumarrella. Päätin, että tämä sai nyt olla viimeinen kerta, kun nostelen raskaita keraamisia ruukkuja. Ensi keväänä korvaan loputkin ruukut muovisilla tai muilla kevyemmillä. Sellaiset ruukut olisivat käteviä, joissa on pyörät alla. Tai kahvat, joista on helppo nostella.


Murattiseinä toimii takaterassilla näkösuojana naapuriin päin.  Sinne ei paista aurinko kuin myöhään illalla. Muratti otti nokkiinsa edelliskeväänä, kun siirsin sen liian aurinkoiseen paikkaan. Versojen päät käpristyivät eikä mokoma kasvanut koko kesänä. Paljoa se ei kasvanut tänäkään kesänä, mutta muuttui kuitenkin taas vihreäksi. Täytyy pyytää tänään paappa apuun, että saadaan muratti suojaan ennen lumisateita. Vielä täällä on plussan puolella ja aurinkokin alkoi paistelemaan. Nyt kutsuu haravointi :)


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Talvivalkosipulien istutuspuuhissa


Niin se tämäkin kesä ja syksy alkaa olla pulkassa. Vuoden viimeisiä puutarhahommia on talvivalkosipulien istutus. Laitan maahan  tänäkin syksynä kotimaista Aleksandra lajiketta. Vielä ei oma sato tähän riittänyt. tilasin uudet sipulit hyötykasviyhdistykseltä. Istutan ne kahteen kehikkoon ja loput kasvihuoneen eteen.

Hyötykasviyhdistys lähettää valkosipulien mukana hyvät ohjeet, Siinä on kerrottu kaikki mahdollinen talvivalkosipulin luonnonmukaisesta viljelystä;
lannoitus, jakaminen, muut käsittelyt, istutusaika, millainen penkki, istutussyvyys ja -tiheys, kastelu, korjuu ja säilytys sekä itusilmujen kasvatus valkosipuleiksi. Tänä syksynä laitoinkin ensimmäisen kerran itusilmuja kasvamaan. Jännää nähdä ensi keväänä ja kesänä, kasvavatko yhden kynnen kokoisiksi pikkusipuleiksi. Jos onnistuu, pikkusipulit laitetaan uudestaan maahan syksyllä ja kolmantena kesänä niistä pitäisi kasvaa kokonaisia valkosipuleita.
  
Poistin viikkoa ennen kynsiin jakamista ja istutusta ylimääräiset kuorikerrokset, paitsi ei sisintä. Tällä pyritään estämään homeiden pääsy juuriaiheen kautta kynnen sisälle. Juuri ennen istutusta irrottelin kynnet.

Ohjeissa neuvottiin tekemään myös lämpökäsittely; liotin kynsiä tunnin 40-asteisessa vedessä. Lämpökäsittely torjuu naattihometta.


Valmistelin kasvimaata jo aikaisemmin sekoittamalla siihen puuntuhkaa. Sen pitäisi torjua sipulikärpäset. Ennen kynsien istuttamista, sekoitin multaan vielä  kanankakkarakeita. Lannoitan toisen kerran keväällä maan sulettua. Ja vielä kolmannen kerran kesäkuun puolivälissä. Sitten kynnet maahan, noin 7 cm syvyyteen ja 10 cm välein. 


Katteeksi suositellaan 10 cm kerrosta olki- tai koivunlehtikatetta. Meiltä löytyy vaahteran lehtiä, silppusin ne ruohonleikkurilla. Pelkäsin, tukehtuuko akkuruohonleikkuri moiseen lehtimäärään, mutta se silppusi lehdet vaivatta pienemmiksi.


Sitten vain juurtumaan. Saapi nähdä, kuinka pitkään tänä vuonna syksy jatkuu. Tänään on pitkästä aikaa aurinkoinen aamu, kyllä se vain piristää harmauden jälkeen.


 Mukavia syyspäiviä !



tiistai 11. lokakuuta 2016

Mmmm... oman maan maissia


Kyllä se maissien hoputtaminen auttoi, ehtivät juuri ja juuri kypsymään. Ensi keväänä täytyy laittaa siemenet maahan jo huhtikuulla, tänä vuonna se jäi toukokuun alkuun. Kiirushan siinä meinasi tulla.


Maississa on niin paljon suojalehtiä ettei ensimmäiset pienet hallat pääse niitä nipistämään. Nyt alkoi olemaan jo pakkasta useampana yönä, niin keräsin sadon talteen.


Osa jäi raaoiksi, mutta ihmeen hyviltä nekin maistuvat. Muutaman tähkän grillasimme, voisulaa ja ripaus suolaa pintaan, namskis ja rouskis, kyllä maistui !



Oliivi siirtyi samalla terassilta sisälle. Kokeilen talvettaa sitä nyt olohuoneessa, aikaisemmin se on ollut varastossa talvet. Siellä en muista kastella sitä tarpeeksi usein tai mistäliesyystä, tiputtaa aina lehtensä ja raakileensa kevättalvella. Sisällä toivottavasti muistan sumutellakin sitä useammin.


Suolaista palaa, tacoja, maissia, tomaattivuohenjuusto paisteijoita.



Pojat oli sitä mieltä, että nyt kuvaaminen saa riittää ja ei kun syömään.


Mukavaa viikon jatkoa !

tiistai 4. lokakuuta 2016

Viinirypäleet talteen ennen pakkasia


Loppukesä ja syksy on aina niin touhukasta aikaa, ettei blogin päivitykset tahdo pysyä perässä. Nyt säilöntärumba alkaa rauhoittua, niin riittää energiaa muuhunkin. Kasvihuoneessa on enää zilgoja jäljellä. Edellisyönä meni ensimmäisen kerran pakkasen puolelle, mutta se ei vielä ottanut rypäleisiin. Tälle viikolle on kuitenkin luvattu yhä kylmenevää, joten poimin eilen loput zilgat.



Viinirypäleet kypsyivät pikkuhiljaa. Kuukauden päivät olemme hakeneet kasvihuoneelta kypsiä terttuja. Lämpimän syyskuun ansiosta, zilgat ovat olleet tänä syksynä erityisen makeita. Yhtä herkuttelua koko syyskuu. Olen tehnyt niistä myös mehua ja hilloja luumujen ja omppujen kera. Parhaimpia ovat tietysti tuoreena. 


Olen yrittänyt pitää piikkiset teivadelman rönsyt erillään zilgasta, mutta yksi on nyt päättänyt luikerralla mihin sattuu.


Tomaateissa oli vielä raakileita, mutta vein ne jo pois. En halua pölyyttää homehtuneita varsia myöhemmin syksyllä. Kukkapenkit ja kasvimaa saivat hyvää lisämultaa kasvusäkeistä ja meloniruukuista. 



Mietin, että mitäs näistä lopuista rypäleistä tekisi. Viininteko ei houkuta, kun en pystyisi sitä kuitenkaan itse nauttimaan. En ole löytänyt sellaista viiniä mistä en saisi vatsavaivoja, tulisi migreeniä yms. Kokeilin sitten tehdä hyytelöä hillosokerilla. Mittoja en taaskaan mittaillut, mutta vähemmän sokeria kuin ohjeessa, pari ripausta. Ja hyytyihän se, kun jäähtyi. Ja taas aamupuuro sai uuden maun.



En ole tainnut aprikoosipuun kuulumisia kertoa tältä kesältä. Siihen tuli ensimmäisen kerran muutamia pienen pieniä aprikooseja. Eipä niissä paljoa syötävää ollut, mutta kyllä niistä aprikoosin maun tunnisti.



Tyrnit ovat tämän kevään istutuksia. Mieheni halusi niitä ja keksi pensaille hyvän paikankin ison kiven eteen. Siinä kasvaa nyt 'Terhi', 'Tytti' ja 'Tarmo'. Terhistä sai jo syyskuun c-vitamiinit. Tyttiin tuli vähemmän marjoja.

'Terhi'

'Tytti'


Vein pelargonit viime yöksi varastoon, kun lupailtiin kylmenevää. Eipä olisi tarvinnut, vettä satoi ja ilma taas lämpeni. Toin ne takaisin aurinkoon. En minä malta kauniisti kukkivia kukkia hämärään varastoon jättää. Illalla taas tutkaillaan, onko kylmä yö tulossa.