tiistai 2. helmikuuta 2016

Makeita marjoja

mesimarjoja ja jalomaaraimia

Vähän aikaa sitten eräs lukija esitti toivomuksen, että kirjoittaisin jutun missä kertoisin yhdessä postauksessa mitä kaikkea kasvattelen. Ajattelin kuitenkin jakaa jutut niin, että tässä ensimmäisessä kerron marjoista ja toisessa hedelmistä. Ehkä myöhemmin muista hyötykasveista. Niin ei pääse postaukset paisumaan ihan maratoneiksi. Oli muuten tosi kiva saada tällainen juttutoive. Se innostaa jatkamaan blogin pitämistä, Reilut 4 vuotta tätä blogia kirjoittaneena alkaa miettimään, että onko minulla enää mitään uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa kasvatuksistani.


Kuukausimansikka Mingnonnettella on koko kesän mittainen satoaika. Niitä kypsyy alkukesästä syksyyn saakka. Ne ovat vain niin pehmeitä, että pilaantuvat tosi herkästi. Nostin kuukausimansikat terassille viljelylaatikkoon, että huomaisin napsaista aina kypsät talteen. Laatikon kanssa kävi vain rankkasateiden aikaan köpelösti viime kesänä. Kaikki kasvit hukkuivat. Hoksasin nostaa kasvulaatikon vasta sen jälkeen pysyvästi katoksen alle. Noh, aina viisastuu.. umpinaista kasvulaatikkoa ei voi pitää markiisin ulkopuolella :o Maku näissä pikkuruisissa mansikoissa on makea.


Mansikoista ensimmäiseksi kypsyy aikainen suurikokoinen Honeoye, sen jälkeen Bounty ja Polka. Suosikkini näistä on Honeoye. Pidän mausta ja suurista marjoista. Lisäksi ne tuottavat parhaiten satoa, sehän se on tärkeintä.


Ensimmäiset valkoiset ananasmansikat kypsyvät myös heinäkuun alkupuoliskolla , kuva 12.7. Kuvassa on kypsä ananasmansikka. 
Tämä oli hauska uutuus muutama vuosi sitten. Osoittautui kyllä pienoiseksi pettymykseksi, satoa tulee niin vähän.  White dream kasvattaa rönsyjä metrikaupalla. Alunperin kolmesta taimesta olisi saanut perustettua jo suuren suuren mansikkatarhan, jos kaiken rönsymateriaalin olisi käyttänyt. Valkoinen mansikkamaa oli viime syksyyn asti parin neliön kokoinen. Siellä ei ollut mansikkakangasta alla, joten nostin kaikki ylös. Tein siihen pari penkkiä ja jätin vain pari puskaa valkoisia. Se saa riittää näitä valkoisia, loput istutin perinteistä punaista. Maku valkoisissa on aika mieto, mutta kyllä siitä mansikan aromit löytyy. Pilaantuu tosi herkästi sateisina kesinä.

teivadelma
Teivadelma on amerikkalaisen karhunvatukkalajike Auroran ja vadelman risteytys. Teivadelmia suositellaan kasvatettavaksi vain Etelä-Suomessa I vyöhykkeellä, koska ne ovat talvenarkoja. Halusin kokeilla kasvatusta täällä III vyöhykkeellä lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Istutin yhden taimen kasvihuoneeseen keväällä 2013. Hyvin ovat pärjänneet. 

Teivadelmien versot ovat rentoja ja tosi piikkisiä. Ne tarvitsevat ehdottomasti tuennan, muuten rönsyilevät pitkin maata. Olen antanut versojen olla paikoillaan kasvihuoneen katossa ja hyvin ovat talvehtineet niinkin. Jossain ohjeissa versot neuvotaan laskemaan maahan ja peittelemään. Kasvihuone antaa tuulensuojan, se näyttää riittävän. 


Teivadelma tekee kukkia edellisvuoden versoihin. Marjoneet versot katkaistaan pois syksyllä tai viimeistään keväällä. Typistän keväällä myös paleltuneet versojen päät.



Teivadelmat kypsyvät kasvihuoneessa heinäkuun puolessa välissä. Marjat ovat pitkulaisia eli paljon suurempia kuin tavalliset vatut. Maku muistuttaa karhunvadelmaa eli on miedompi kuin muissa punaisissa vadelmissa. Mutta suurta herkkua meillä, osa syödään tuoreeltaan ja loput pakastan.


Kasvihuoneessa kasvaa myös 'Polanaa' ja pihapuolelta juurivesoista leviäviä vattuja. Kasvihuonevadelmilla pääsee herkuttelemaan pari-kolme viikkoa aikaisemmin kuin ulkona kasvavilla. Kasvarilla käykin kova kuhina heinäkuun alkupuoliskolla, käymme napsimassa kypsät vatut päivittäin sitä mukaa, kuka ehtii :D


Alkukesän marjoja ovat myös marjasinikuusamat, kuva 8.7.

Näiden käyttö on jäänyt tosi vähälle. Vatsani ei jostain syystä siedä näitä marjoja ollenkaan. Polttelut ja möyrinä alkaa muutaman marjan jälkeen. Olenkin jo miettinyt, että pitäisikö puska hävittää. Toisaalta mieheni syö näitä mielellään eikä niistä hänelle tule mitään vatsanpuruja. 
Mitenkäs muilla, pystyttekö syömään marjasinikuusaman marjoja ilman vatsanväänteitä ?


Alaskanvatukan kukkia
Ihastuin oikeastaan näihin tumman pinkkeihin kukkiin, pakkohan niitä oli tilata.


Alaskanvatukat taisivat kärsiä ekana kesänä kuivuudesta, kun jäivät noin hassun näköisiksi tupsupäiksi. Siirsin pensaat loppusyksystä tuolle paikalle. Ehkä ensi kesänä saadaan eka kunnon sato.


'Nyby' lakkoja tuli viime kesänä peräti 10 kpl. Sitä edellisenä kesänä pari kappaletta. Jos sama tahti jatkuu tulevana kesänä saadaan jo kourallinen. Lakan kasvusto leviää maltillisesti. Ei yhtä vauhdilla kuin vieressä rehottavat mesimarjat.

viime kesän lakkasato omasta minisuosta 



Turveharkoista tekemässäni kohopenkissä kasvaa lakkoja, mesimarjoja, jalomaaraimia, karpaloa. Vasemmalla köynnöstää sitruunaköynnös ja oikealla sinivatukka. Takana kasvaa pensasmustikkoja.

Mesimarjan ja jalomaaraimen kukkia keväällä. 
Istutin penkkiin 3 kpl mesimarjoja Pimaa ja Susannaa, pari Elpeetä + 3 kpl jalomaaraimia Beataa ja Sofiaa. Nämä ovat kovia leviämään, penkki on jo kauttaaltaan peitossa turveharkkoja myöden.


Mesimarjat kypsyvät pitkin heinäkuuta. Marjoissa on ihan omanlaisensa aromit. Lisäsin viime kesänä muutamia mesimarjoja vadelma/ mustikka jälkiruokiin sekä hilloihin ja avot, mitkä tuoksut ja maut.


mesimarjoja ja jalomaaraimia

mesimarja kukkii

Heinäkuun loppupuolella kypsyvät vuorostaan ulkona kasvavat keltaiset ja punaiset vadelmat, 
kuvat 27.7.


Mustikkapuuksikin kutsutun marjatuomipihlaja saskatoon Northlinen viimeisiä marjoja 31.7.

Tämä pensas on eläintenkin suosiossa; kesällä linnut syövät marjat, jos ei suojaa ja talvella jänikset, ellei laita verkkoja. Saskatoonista on tullut meidän uusi suosikki pensasmustikkojen rinnalle. Istutimme viime kesänä toisenkin lajikkeen. Maku muistuttaa mustikkaa, mutta marja on kiinteämpi. Keitin viime syksynä näistä hilloa kirsikoiden kanssa. Sitä söinkin tänä aamuna puolukoilla höystetyn kaurapuuron kera. Hillo maistuu myös pinaattiohukaisten kanssa.


Minulla oli lainassa kirja marjaherkuista. Sieltä löysin ohjeen, jossa on sekoitettu tuorejuustoon saskatooneja ja levite laitetaan ruis- tai gluteenittomien korppujen päälle. Kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että on pakko kokeilla. Pakastimesta löytyy vielä muutama rasia saskatooneja.

Pensasmustikoilla on pitkä satoaika, heinäkuun lopusta elokuun loppupuolelle asti, kuva yllä 22.8.

Meillä kasvaa 8 lajiketta;
Aino, Alvar, Arto, North Blue, North Country, Patriot, Chippewa ja Pink Lemonade. 

Muista on tullut satoa enemmän tai vähemmän, mutta vaaleanpunainen Pink Lemonade ei tahdo täällä III vyöhykkeellä menestyä. Siitä kylmettyy joka talvi oksanpäät eikä ole vielä koskaan kukkinut. 


Makueroja pensasmustikoista löytyy, mutta mahdoton niitä on laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Kaikki maut miellyttää omine vivahteineen. Mustikkoja popsitaan koko perheen voimin ensin syksyllä suoraan puskista ja samoihin aikoihin joka vuotisilla "piirakkaviikoilla" :P :P Loput maiskutellaan talven mittaan smoothieissa, talvipiirakoissa ja ihan sellaisenaan puuron kera. Pensasmustikat pysyvät pakastamisen ja sulatuksen jälkeenkin tiiviinä, eivät lössähdä niinkuin metsämustikat.  



Punaiset ja mustat viinimarjat päätyvät suurimmaksi osaksi mehumaijaan. Muutaman pienen pussin perkaan sellaisenaan syötäviksi. Karviaiset ovat parhaita suoraan puskista.


Karhunvadelma viihtyi hyvin kasvihuoneen seinustalla, mutta olen siirtänyt sen tuosta muualle. Noin suuri puska varjosti liikaa kasvihuonetta.

Karhunvadelmat kypsyvät elokuun loppupuolella. 


Toisina kesinä karhunvatuista on tullut ihan hyvä ja puhdas sato. 


Toisina kesinä riesana ovat olleet marjaluteet. Minua inhottaa, kun ne kiertävät marjoissa ja imeskelevät mehuja kärsillään, yök. Ei tee mieli syödä sen jälkeen samaista marjaa. Viime syksynä ravistelin kaikki marjat maahan. En tiedä miten luteista pääsisi eroon, onko vinkkejä ?


Ananaskirsikkoja nousee uskollisesti maasta vuodesta toiseen. Kasvatin aluksi ananaskirsikkaa kasvihuoneessa ruukuissa. Siellä ne ehtivät jotenkin kypsymäänkin, muutamia pääsin maistelemaan. En kuitenkaan pitänyt niiden mausta, joten tyhjäsin ruukut syksyllä kasvimaahan. Sieltä ne nousevat joka kesä, mutta eivät ehdi kypsyä ulkosalla. Raakana niitä ei parane syödä, niistä saa todella kovat vatsanväänteet.


Goji-pensas on kukkinut muutamana kesänä, mutta siihen se sitten jääkin. Yleensä kukat tulevat niin myöhään, ettei marjoja enää ehtisi kasvaakaan. Viime vuosina gojipensaan ympärillä on ollut keväisin reikämuovia antamassa lisälämpöä, muttei sekään ole riittänyt. Gojia suositellaankin kasvatettavaksi kasvihuoneessa, mutta omani on sen verran pieni ettei sinne mahdu. 

Siinä taisi olla kaikki marjat, mitä olen istutellut. Teen myöhemmin toisen postauksen hedelmäpuista ja niiden tarjoamista herkuista. 

Täällä talvi näyttäisi jatkuvan. Tulisi uutta lunta nyt niin paljon, että vielä pääsisi hiihtämään. En ehtinyt kuin kolmena päivänä sivakoida ja sitten alkoi vesikelit. Nyt näyttäisi hyvälle, lunta on satanut jo muutaman sentin.