lauantai 27. helmikuuta 2016

Hedelmiä puutarhasta


Toivepostaus osa 2, hedelmät.  
Meidän puutarhan tarina alkoi vuonna 2004, kun metsä kaatui talon ja puutarhan tieltä. Rakensimme tontille seuraavana vuonna. Puutarhan tekeminen alkoi samalla ja jatkuu edelleen. Kun kaivuri oli vielä tontilla, merkkasin kuskille hedelmäpuiden paikat. Jotka hän sitten kuopaisi kauhalla ja ruokamultakuski samantien täytti mehevällä mullalla. Minulle oli heti alusti asti selvää, että tähän puutarhaan istutan paljon kaiken sortin hedelmäpuita ja marjoja. Haaveilin puutarhasta, jossa  joka puolelta kurottautuvat oksat tarjoavat hedelmiään ja marjapensaat marjojaan. Myös kasvihuone ja kasvimaa kuuluivat ehdottomasti suunnitelmiin. Tontilla on kokoa 1000 m2. Hedelmäpuita on istutettu niin kukkapenkkeihin kuin muuallekin puutarhaan. Kukkaistutukset eivät olleet minulle niin tärkeitä, kunhan sain mahdollisimman paljon syötävää kasvattavia kasveja. 

Hedelmäpuut;
Aunen Päärynä
kirsikka Sikkolan kuulasmarja ja toisen nimi hukas
suklaakirsikka Chocoladnaja
valkokirsikka Lumikki
omenapuut Samo ja Punakaneli sekä Kultainen Kitajka
Kuokkalan yl. punaluumu
Sinikka siniluumu
Suistamon sinikriikuna
Siivosen keltaluumu
aprikoosi Prunus armeniaca Rusoposki


Päärynä (keskellä), siniluumu (vasemmalla) ja punaluumu (oikealla) kasvavat terassin edessä.
Luumut ovat tuottaneet hedelmiä kiitettävästi monena kesänä. Päärynäpuu on kokenut kovia. Siitä repesi myrskyssä muutama vuosi sitten toinen päähaara, joten se on aika toispuoleinen. Satoa se on tuottanut toisina vuosina hyvin, toisina taas rupi ja muumiotauti on ollut riesana.

Aunen päärynät kasvavat pienten omppujen kokoisiksi.
Kypsyessään niiden väri muuttuu punertavaksi. Silloin hedelmät irtoavat helposti puusta. Pitkinä ja lämpiminä kesinä päärynät ovat olleet mehukkaita ja makeita. 

Yleensä päärynöillä pääsee herkuttelemaan elokuun puolesta välistä syyskuun alkupuoliskolle asti. 
Kuvat on otettu 28.8. 

kirsikat kypsymässä

Kirsikoista ja saskatooneista tuli meidän uusi suosikkihillo. Sitä on popsittu tässä viime päivät aamupuuron kera. 

Ensimmäiset valkokirsikat kypsyivät viime kesänä. Ne kasvavat tiiviisti kiinni oksassa. Huomasin valkoiset pallukat vasta, kun lehdet alkoivat jo varista.

Valkokirsikka Lumikki on kotoisin Pohjois-Kiinan alueelta. Siellä se on tottunut talvisin -30 asteen pakkasiin. Kasvuvyöhyke I-IV. Kasvutavaltaan pensasmainen, n. 1,5 m korkea. Marjojen maun lupaillaan olevan makea, pienellä makuvivahteella punaista kirsikkaa. Tilasin taimen pari vuotta sitten Kauppilan puutarhan verkkokaupasta. Laitanpa tähän linkin, jos kiinnostuit Kauppila.fi

Tuskin maltan odottaa tuota aikaa, kun hedelmäpuut kukkivat. Toivottavasti nyt olisi lämpimämpi kevät ja kesä kuin viime vuonna.
Punakaneli kasvaa leveästi. Se vaatii näistä hedelmäpuista eniten tilaa.

Samo kukkii hyvin viime keväänä, mutta rupi pilasi kuitenkin sadon loppujen lopuksi.
Viime kesä oli huonoin koko 10 vuoden aikana. 

Kesällä alkaa olla aikansa lailla tiivis tunnelma puutarhassa, mutta vielä mahtuu kulkemaan omppujen ja kirsikoiden välistä.

Samo 2013
2010-2014 olivat hyviä omppuvuosia. Puut olivat silloin 5-9 vuotiaita.


Samojen poiminnan kanssa saa olla tarkkana etteivät mene ylikypsiksi. Samo on aika pehmeä lajike. Omput alkavat tummua sisältä vaikka ulkoapäin näyttävät hämäävästi vielä aivan hyviltä. Poimin niitä melkein päivittäin ja keittelen soseiksi pienissä erissä. Niin pystyn tarkkailemaan koska ensimmäisiä tummia viiruja alkaa näkymään hedelmissä. Sitten onkin viimeistään aika kerätä puu tyhjäksi ja sose-hillo-mehustus-pakastus-operaatio vauhdilla käyntiin.


Teen omppusoseita yksistään tai sadosta riippuen lisään sinne päärynää tai luumuja. Päärynä on oikeastaan parempaa ompun seuralaisena. Yksistään päärynäsoseen suutuntuma on karhea ja siihen pitäisi laittaa paljon sokeria. Omput antavat makeutta ja pehmeyttä soseille. Laitan aina vähemmän hillosokeria, mitä ohjeissa neuvotaan. Yhdestä hillosokeripaketista keitän monta kattilallista soseita/ hilloja. Pakastimessa ne säilyvät pienelläkin sokerimäärällä. Ja voihan niitä toki pakastaa täysin ilmankin sokeria. Tykkään kuitenkin, että aamupuuron kera soseita popsiessa, niissä saa olla hieman makeutta.

Piirakkaa, piirakkaa, piirakkaa... eihän sitä loppukesästä paljon muuta tarvitakkaan :P

Samojen jälkeen kypsyvät punakanelit. Ne ovat kovakuorisempia, kiinteämpiä, aromikkaampia ja säilyvät poimittuna paremmin kuin Samot. Mietojen Samojen jälkeen nämä maistuvat pirtsakoilta. Säilyvät puussa pitkään hyvinä, ellei pikkulinnut noki niihin reikiä. Kun linnut hoksaavat punaposkiset omput, onkin ne sitten pian reikiä täynnä.  

Punakanelia kypsymässä. Tämä puu tuli satoikään monta vuotta myöhemmin kuin Samo. Ja satomäärä on edelleen paljon pienempi. En leikannut Punakanelin oksia alkuvuosina ollenkaan toisin kuin Samoa olen leikellyt turhankin ahkerasti. Mutta ahkera oksien nipsiminen näyttäis tuottavan paremmin satoa. Sen jälkeen, kun aloin leikata Punakanelinkin oksia, siihen on tullut enemmän ja enemmän hedelmiä.

Punaposkiset punakanelit ovat hyviä syöntiomppuja. Säilyvät poimittuna muutaman päivän. Jääkaapin vihanneslokerossa tiiviissä muovipussissa vielä pidempään.



Terassin toiseen päätyyn istutin pari vuotta sitten Kultaisen Kitajka omppupuun. Mainos upposi, kun sitä mainostettiin marmeladikarkkipuuna. Hedelmien lupailtiin olevan makeita ja läpikuultavia. Ensimmäiset Kitajkat viime kesältä eivät ehtineet kypsyä täysin kypsiksi. Toivottavasti tulevana kesänä päästään maistelemaan, pitääkö mainospuheet paikkansa.

Ekat Kultaiset Kitajkat, jotka katosivat parempiin suihin ennenkuin ehdin maistamaan.

Sinikka siniluumut kypsyvät luumuista ekoina. Yllä oleva kuva on 23.8.

Siniluumuja on tullut hyvin monena vuonna, mutta pari viime vuotta huonommin. Ehkä sen on pitänyt kerätä voimia välillä.

Sinikka siniluumuja kulhollinen ja vatsat toimii....

Siniluumut ovat loppukesän makeita herkkuja. Ihan kaikkea ei pysty tuoreeltaan syömään omin eikä sukulaistenkaan voimin, joten keitän näistäkin hilloja. Se on hyvää esim. pinaattivohlujen kera.

Suistamon sinikriikunat kypsinä viime kesänä.
Sinikriikunat ovat vähän pienempiä kuin Sinikka siniluumut, mutta sitäkin makeampia.

Vasemmas reunas punaluumu, keskellä tuijan edessä, oranssien liljojen oikealla puolella aprikoosi, oikeas reunas sinikriikuna.
Aprikoosi kukki viime keväänä ensimmäisen kerran. Mutta sitten tuli kovat ja kylmät kevättuulet, kukat katosivat niiden mukana. Toinen haaste on pölyttäjien puuttuminen vielä aprikoosin kukkiessa. Pölyttelinkin sitä vesiväripensselillä. Aprikoosilla pitäisi olla vieläkin suojaisempi paikka, mihin kevättuulet eivät pääsisi puhaltamaan. Sille pitäisi kehitellä jonkinlainen tuulensuoja kevään ajaksi.

Samasta kohtaa vähän lisää oikealle, oikeassa reunassa keltaluumu, sen takana kirsikka.

Viinirypäleistä Zilga tuottaa satoa kasvihuoneessa.
Siellä kasvaa myös Himrod, mutta sen versot paleltuvat joka talvi.

Zilgan rypäleet ovat pieniä, mutta makeita. 
Kuva on syksyltä 2012, se oli hyvä kesä. Pakkasten uhatessa 21.9. olen kerännyt kaikki loput rypäleet talteen. Mehustin ne maijassa omppujen kanssa. Eihän sitä rypäleistä tarvitse viiniä valmistaa, kun mehukin oli yhtä hyvää. Se mehu ei kauaa kaapissa notkunut.

Istutin pari vuotta sitten tuohon pergolan takaseinälle 2 uutta viiniköynnöstä, Britan ja Fabelin. Molemmat kylmettyivät ensimmäisenä talvena maata myöden. Lähtivät kyllä juuresta uudestaan kasvamaan keväällä. Saas nähdä käykö tänä talvena samoin.  

Kuokkalan punaluumuja 7.9.

Punaluumut kypsyvät viimeisinä ennen pakkasia. Muuten ovat ehtineet hyvin kypsymään joka vuosi, mutta viime syksynä jäi suurin osa puuhun. Kylmä kevät viivästytti kasvua.

Kuokkalan yl. punaluumut ovat isoimpia meillä kasvavista luumuista. Niissä riittää syötävää jo yhdessäkin luumussa. Kivet irtoaa näistä helpoiten, joten niitä on kätevin säilöä. 

Siihen se sitten loppuukin tuoreiden hedelmien kausi. Täytyy kyllä tunnustaa, että tuossa vaiheessa se on jo helpotus. Kun kesällä marjoilla aloitettu säilöntärumba päättyy viimeisten punaluumujen soseuttamiseen on se suuren suuri helpotus. Mikä ihana näky, kun puut ja pensaat ovat tyhjiä, eikä mikään odota poimijaa :D Sen jälkeen en halua muutamaan viikkoon nähdä yhtäkään hedelmää tai marjaa. Sitten taas, kun ensimmäiset lumet sataa maahan, mikä ihanuus onkaan kaivaa pakastimen kätköistä kesän makuja.


Vielä sitä muutaman uuden tulokkaan voisi istuttaa. Ainakin päärynän vaikka Pepin. Ja persikka olisi mielenkiintoinen. 

Vielä on kuitenkin talvi ja täällä alkoi hiihtolomat, jippii ! Nyt saa hiihdellä päivät pitkät, kelit on mitä parhaimmat. Lunta on riittävästi ja aurinko paistelee. Ei parempia hiihtolomasäitä voisi toivoa. 

Aurinkoisia talvipäiviä !