lauantai 13. elokuuta 2016

Kasvihuoneen kuulumisia



Kasvihuoneessa Zilga rypäleet alkavat saada väriä pintaansa. Leikkasin niiden uusia versoja kesällä. Jätin tertun jälkeen pari-kolme lehteä ja napsaisin poikki.



Kuvista huomaa aina, mitä pitäisi tehdä... Pitäisi karsia versoja enemmänkin, että valo pääsisi terttuihin. Ja osan tertuistakin voisi poistaa, mutta sitähän minä en malta tehdä. Toivotaan pitkää lämmintä syksyä.



Pienessä kasvihuoneessa tulee automaattisesti testattua ovatko kasvit hyviä kumppanuuskasveja. Sulassa sovussa kasvavat kiivi, tomaatit, viinirypäleet, kurkut, vadelmat ja vesimelonit. Muut viihtyvät, mutta vesimelonit ovat kasvaneet tosi hitaasti. Niissä on nyt vasta pienenpieniä alkuja. Taisi jäädä melonit saamatta tänäkin kesänä. Raahasin meloniruukkuja kesällä muutaman kerran ulos, kun lehdet alkoivat kellastua. Virkistyivät kyllä auringossa, mutta sitten tulivat sateet kiusaksi ja melonit matkasivat taas sisälle. 


Aitokiivi Jenny on kesät kasvarissa. Siihen ei ole vielä tähän mennessä tullut hedelmiä. Pitäisiköhän yrittää totuttaa se ensi kesänä terassikasviksi ? Kasvihuonekasvatusta on nyt kokeiltu muutama vuosi. Sitä täytyykin kokeilla ensi kesänä, jos on lämmin kesä. Keväällä vain saa olla tarkkana ettei  varastossa kasvuun lähteneet lehdet pala. Täytyy nostaa se ensin varjoon ja katsoa mitä Jenny tuumaa.  Pitää vaihtaa se myös isompaan saaviin, jossa on kantokahvat. Saavia on helpompi siirrellä paikasta toiseen.


Kolmella kurkun taimella olemme olleet omavaraisia kurkkujen suhteen heinäkuun alusta lähtien. Vielä on muutamia kurkkuja jäljellä. Ostin kaikki taimet tänä keväänä valmiina. Esikasvatukset ei tahdo meikäläiseltä onnistua tomaattien ja kurkkujen osalta.  Kosteina jaksoina kurkkujen versoihin yrittää heti home iskeä. Poistan aina homeiset kurkunalut ja lehdet, ettei home pääse leviämään. Sitten kun ilmat poutaantuu ja aurinko alkaa paistelemaan, kasvaa taas terveitä kurkun alkuja ja kasvu jatkuu.

Kasvun voimaa, muottikin taipuu.

Laitoin sydänkurkkumuotin laiskuuksissani vain kulmista kiinni klipseillä. Mutta kurkullahan oli niin paljon kasvuvoimaa, että se väänsi paksun muovin mutkalle. Klipsitkin olivat niin lujassa, että niitä sai tosissaan vääntää auki. 


Muotista löytyi sydämellinen kurkku <3


Kauan se kesti, että tomskut alkoivat kypsymään. Mutta lopulta heinäkuun puolessa välissä ensimmäiset kirsikkatomaatit punertuivat. Nyt niitä olisi tuloillaan vielä paljon, kunhan lämpöä ja aurinkoa riittäisi. 


Tomaatit ja kurkut kasvavat kasvusäkeissä. Niissä riittää kasvuvoimaa koko kesäksi. Kasvusäkkien alla olevat kastelualtaat täytetään noin kerran viikossa sadevedellä. Se on säästänyt tosi paljon vaivaa, kun ei tarvitse joka päivä kastella. Kasvupenkit olivat myös hyvä hankinta. Ne peittävät kätevästi säkit ja altaat sisuksiinsa. 


Nämä ovat vasta ensimmäiset kypsät luumutomaatit. Mutta kannatti niitä odottaa. Itse kasvatetut tomskut vain ovat niin makeita. Karsin tomaatin lehtiä aina alhaaltapäin alimpaan kypsyvään terttuun asti. Näin raakileet saavat paremmin valoa eikä kasvi kuluta turhaan voimiaan alalehtien kasvattamiseen.  Katkaisin myös tomaattien latvat siinä vaiheessa, kun ne olivat kasvaneet kattoon asti.