sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kesän lempparipaikka


Haaveilin pitkään sohvasta terassille, jossa voisi lökötellä ja lueskella kahvittelun ja ruokailun lisäksi. Kesällä sellainen löytyi ja on ollut sen jälkeen ahkerassa käytössä. Eipä ole montaakaan päiväkahvia tullut sisällä juotua eikä kesän aikana syötyäkään, Sohvapöytä on melkein ruokapöydän korkuinen, joten siinä on ihan hyvä aterioidakin. Markiisin alla oli aikaisemmin mäntyinen ruokailuryhmä, siirsimme sen terassin toiseen päähän. Siellä voi ruokailla, kun on enemmän vieraita, 



Yksi mitä en vaihtaisi on sähkögrilli, se on niin kätevä. Sähköt vain päälle ja grilli on pian kuumana. Ruoka kypsyy tasaisesti, eikä pala. Kun masut ovat täynnä ja grilli jäähtynyt, parila pesaistaan lämpimällä vedellä. Joo-o, olisihan sitä voinut kuvaa varten vähän siistiä ja järjestellä tavaroita. Mutta tänä kesänä olen ollut laiskottelussa niin hyvä, että sekin jäi tekemättä. Sohvalla onkin tullut otettua yhdet jos toisetkin päivänokoset. Kulmasohvaan mahtuu just passelisti isäntä pitemmälle puolelle, emäntä lyhyemmälle :)



Puutuoleihin voisi ostaa uudet pehmusteet. Vanhat olivat jo niin huonokuntoiset, että heitin ne keväällä roskakuormaan. Toisaalta, kun tuoleissa ei ole pehmusteita, niihin voi istahtaa suoraan puutarhassa möyrimisen jälkeen. Lisäksi niitä täytyy sateella keräillä pois. Oikeastaan pehmusteille on käyttöä vain silloin, kun on enemmän väkeä terassilla. Täytyy katsoa, jos jostain alennusmyynnistä sattuisi sopivat löytymään.



Sadepäiviä riitti heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun asti. Markiisin suojassa on kiva vilttiin kääriytyneenä hörppiä kuumaa kahvia, mutustella mustikkapiirakkaa ja kuunnella sateen ropinaa. Aika hyvin muuten markiisi pitää terassikalusteet kuivana. Sohvatyyjä ei tarvitse kiikuttaa sisälle kuin kovimmilla myrskyillä. Harkinnassa onkin ollut, tarvitseeko istuintyynyille ostaa isompaa säilytyslaatikkoa. Vanha laatikko on niin pieni, ettei sinne kaikki sohvatyynyt mahdu. 







Kuitupalmu toimii näkösuojana terassilta tielle päin. Kyllä voi olla vaikeaa löytää sille kunnollista ruukkua. Palmu kasvaa jo toista kesää isossa vesisaavissa. Se on ruma kuin mikä, mutta kätevä nostella kahvoista ja kevyt. Kaikki suuret ruukut ovat olleet niin painavia, että jo pelkän ruukun siirtelykin tuottaa vaikeuksia. Tai sitten ne ovat niin kapeita, etteivät taatusti pysy pystyssä. Yksi saviruukku siinä jo hajosi, kun tuuli pyöritti palmua ruukkuineen pitkin pihaa. Ehkä jo ensi kesänä...


mitäs siinä kuvailet ?

kukkuluuruu..


Vielä riittää poimittavaa, sinikriikunat kypsyivät tällä viikolla. Kriikunoiden kuvaamisessa piti olla nopea. Kädet kävivät napsimassa niitä sen verran nopeaan tahtiin. On ne vaan niin hyviä ja makeita. Näiden jälkeen puussa onkin enää punaluumuja. Ensimmäisiä kypsiä Kuokkalan punaluumuja on muutamana päivänä maisteltu.


Karhunvadelmat ovat toisia mattimyöhäisiä. Niistä olen tehnyt hilloja ja mehuja.


Karhunvadelmat saavat nyt kypsyä rauhassa, kun ampiaiset ovat hävinneet. Saas nähdä, koska on ensimmäinen pakkasyö. Vielä on pysynyt nipin napin plussan puolella.


Mukavaa syksyistä viikkoa !